Kaunis teksti tuntevasta ja lämminsydämisestä kirjoittajasta, jolla on herkkä oikeudentunto.
Kirjoitus on harvinaisen totta. Konservatiivit ja nationalistitkin ovat yleisesti liian kilttejä. Punavihreät halalhipit kuvittelevat ilmeisen aidosti olevansa oikealla asialla, kun he sylkevät katkeria ja alhaisia syytöksiään milloin rasismista, milloin fasismista tai milloin mistäkin mitä nyt satutaan pitämään halveksuttavana. He eivät edes vaivaudu perustelemaan niitä, tai tutustumaan asioihin, koska he toimivat täysin sen sokean tunteen varassa, että he olisivat oikeassa ja he olisivat jonkinlainen universaali, oikeutettu totuuden ääni. Kuitenkaan he eivät näe kuin oman lähiympäristönsä, joka heille on myös politiikan mitta. Viime kädessä vain se mikä tuo liksaa heille on oikeaa politiikkaa.
Siksi he eivät ansaitse oikeastaan mitään muuta kuin, että heille annetaan vähintään samalla mitalla takaisin. Asiasyihin vetoaminen voi olla heidän suhteensa täysin turhaa. He kun eivät ymmärrä, eivätkä edes pyri ymmärtämään asioita, vaan he ovat kiinnostuneita siitä millainen ihminen esittää mitäkin ajatuksia ja miten niistä voisi hyötyä. Coultermainen lekalla päähän lyönti voi selvittää sellaisia päitä, tai sitten ei. Yleensähän se johtaa itkuun siitä, että nyt on tehty pahasti.
Liberaalit - jenkkiläisessä mielessä, Coulteriahan tässä fanitetaan - jakavat feministien kanssa ehkä aikamme tuhoisimman käsityksen "henkilökohtainen on poliittista", mikä erilaisina kiistoina ilmetessään tuo kyllä maailman menoon tiettyä viihdearvoa, mutta on toisaalta äärimmäisen nolo ja yhteiskuntaa rapauttava käsitys. Se johtaa myös siihen, että he vähemmistöiltä mitään kysymättä hääräävät niiden puolesta tekemässä seksuaalipolitiikkaa, etnistä politiikkaa, identiteettipolitiikkaa ja milloin mitäkin. Itseään he eivät kuitenkaan pysty edustamaan, sillä loppujen lopuksi heillä ei ole mitään näkemyksiä oman oletetun hyvyytensä ulkopuolelta.
Täten siis totean, että lisäsin lyhyen harkinnan jälkeen Ann Coulterin linkkilistaan ja tuon valkyyrian sanoista voimautuneena, sekä henkisesti oikealle liukuvana toteaisin itse lopuksi tähän kaikkeen, että Suomen Ann Coulteria odotellessa klikkailkaa mainoksia, sillä näin testin alussa näyttää pahasti siltä, että eihän tässä maassa, perkele, ainakaan kirjoittamalla elä ;)
2 kommenttia:
Lekalla päähän on hyvä teema. Valitettavasti vanhana ei oikein tahdo jaksaa olla niin vihainen kuin pitäisi.
Klikkaan paria mainosta aina, kun käyn täällä.
Noi Varsovan kämpät oli oikeasti aika kiinnostavia. Varsova ei varsinaisesti ole kaunis kaupunki, mutta kyllä siellä ihan riittävästi nähtävää on. Ostoshinnatkin ovat halvemmat kuin Tallinnassa.
"Valitettavasti vanhana ei oikein tahdo jaksaa olla niin vihainen kuin pitäisi."
Samaa vikaa.
Itse en ole käynyt kuin satamakaupungeissa Gdyniassa ja Gdanskissa. Sinänsä kammottavia kokemuksia, kun ilmastointi oli vastuulla. Lähinnä superlonmaton leikkaamiseen suodattimiksi ja niiden vaihtelemiseen meni enin aika.
Lähetä kommentti