Takkiraudan ja Rauno Räsäsen vääntö innosti lukemaan Nietzscheä. Tein sen vanhalla raamattumetodilla, eli avasin kirjan sattumanvaraisesta kohdasta. Metodi osoittautui jälleen kerran toimivaksi, sillä sivulta alkoivat Zarathustran sanomiset ohitsekäymisestä.
Tekstissä ei ollut muuta vikaa kuin, että se oli liian pitkä. Tulkitsin idean niin, että reipas kiistely voi olla iloista ja inspiroivaa, mutta puolueellinen jumiutuminen riitoihin ja kritiikkiin rapauttaa helposti ajattelun. Nietzscheen kai liittyy jonkinlainen suuruudenhulluus, joten korjaankin hänen kirjoituksensa helpommin luettavaksi: "Kaupunkia, jonka ohi voi kävellä, ei kannata pysähtyä kritisoimaan, sanoi Zarathustra."
Ja koska jutussa puhuttiin myös gurujen matkimisesta lainaan Egon Friedelliä. Hänen mukaansa Nietzschen tekstit ovat vaarattomia vain suurimmille pelkureille ja kokonaan kiinnostumattomille, immuuneille ja lääkäreille. Koska en ole, tai ainakaan halua olla, mitään noista, taidan jättää lukuharrastukseni suosiolla tähän kertaan, sillä parempi virsta väärään, kuin vaaksa vaaraan.
Muuten olen kyllä sitä mieltä, että mikäli filosofia olisi peliä, niin saksa voittaisi siinäkin anglot kaiketi kuusi nolla.
3 kommenttia:
Lues piruuttas Iloisen tieteen esipuhe ja sen viides kirja. Ne on lisätty toiseen painokseen 1887 eli viisi vuotta myöhemmin kuin ensimmäinen painos, jonka loppupuolella (neljäs kirja) Nietzsche ensimmäisen kerran tuo esiin ajatuksen Zarathistrasta ja ikuisesta paluusta.
Mutta tuo esipuhe ja viides kirja ovat ehkä Nietzschen parasta asiaproosaa. Tosin samoihin aikoihin kirjoitetut Hyvän ja pahan tuolla puolen sekä Moraalin alkuperästä yltävät kyllä samaan tasoon.
Voisin lukeakin. Ei ollut käsillä kuin tuo Zarathustra.
Onko ikuisen paluun idea tämä, että materian ollessa rajattu ja ajan ikuinen niin materia väistämättä järjestyy taas joskus samalla tavalla ja me elämme täsmälleen samoin kuten aina?
Siis noin vulgaaristi yksinkertaistaen ;)
Kirjoitin sulle vastauksen omaan blogiini.
Lähetä kommentti