Maat ja kansat, sekä niiden älymystöt

Ennen olin sitä mieltä, että Suomi on siinä suhteessa aivan poikkeuksellinen maa, että täällä älymystö onnistuu olemaan varsinaista kansaa tyhmempää. Vieläkin tietenkin olen sitä mieltä, että älymystö onnistuu kyllä olemaan kansaa tyhmempää, mutta en ole ollenkaan varma onko kyseessä mikään ainutlaatuinen, suomalainen ilmiö.

Mieleen tuli muutamia syitä miksi noin on ja ne pätevät muuallakin kuin Suomessa.

Suomalainen älymystö putoaa ikään kuin tyhjän päälle, koska sillä on vain ja ainoastaan kansallinen merkitys, mutta se yrittää kieltää kansallisen merkityksensä tavoitellessaan jonkinlaista asemaa kansainvälisessä kentässä. Jo pelkästään suurvaltojen uskomattoman volyymin vuoksi käy niin, että pienten kielialueiden ja kansojen älymystöistä ei nouse kansainvälisesti merkittäviä, humanistisia ajattelijoita kuin hyvin, hyvin satunnaisesti. Kansallisesti merkittäviä on tietysti paljonkin, mutta tätä älymystö ei itse ymmärrä, tyhmyyttään.

Koska elämme tällaisessa kuplassa on Suomen käyttäydyttävä kuin suurvalta ja esimerkiksi rynnättävä ensimmäisenä tunnustamaan Kosovoa ja ottamaan oma paikkansa sivilisaatioiden sodassa. Olemme Afganistanissa, mutta suurvalta-asemamme vuoksi emme voi liittyä Natoon koska se järkyttäisi maailman tasapainoa. Niinpä saamme oikeuden maksaa Naton jäsenmaille helikoptereista, jotka korvaavat omat maamiinamme, joista ystävällisesti luovuimme koska ne muodostivat kansainvälisen uhan, mutta toisaalta meille ei viitsitä noita helikoptereita toimittaa. Saamme siis kuvitteelliset turvatakuut kuvitteelliselle suurvallalle.

Sitä saa mitä tilaa, kuten on tapana sanoa.

Nationalismikeskustelussa tuo älymystön henkinen tila näkyy erityisen selvästi. Suomessa ei juuri koskaan puhuta aidosta nationalismista, joka tarkoittaa vain demokratiaa kansojen sisällä ja itsemääräämisoikeuden kunnioittamista kansojen välillä. Balttien nationalismi on lähes tuntematonta, sellaisista valtiolliseen itsenäisyyteen pyrkivistä kansoista kuin baskeista, flaameista tai skoteista ei puhuta juuri mitään, kolmannen maailman tai kaukoidän kansojen itsenäisyyskamppailut nähdään edelleen puhtaasti väärin kamppailuna, jossa vastakkain olisivat muka kansainväliset riistoporvarit ja roistomaista sissisotaa käyvät universaalit sosialistit. Sen sijaan älymystö onnistuu kyllä erittäin tarkasti näkemään kaikki kansallishengen ilmaukset USA:n, Venäjän, Saksan, tai vastaavien suurvaltojen sovinistisen imperialismin valossa. Ikään kuin he haluaisivat olla portinvartijoita, jotka estävät kiihkomielisen, sotaisan ja helposti johdateltavan kansan maailmanvalloituksen universaalia rauhantilaa ja taivaankappaleiden välistä harmoniaa puolustaakseen.

No joo, juttu karkasi ehkä vähän käsistä ja pitää kehitellä sitä myöhemmin. Tiivistäen voisi kuitenkin todeta: Suuruudenhulluutta, sanon ma :)