Maahanmuuttopolitiikka

Suomen valtion maahanmuuttopolitiikassa on yksi pysyvä ja kestävä piirre: Se perustuu valheelle.

1990 - luvulla kansalaisille valehdeltiin, että maahan tulee pakolaisia, jotka palaavat kotiin tilanteen rauhoituttua. Itse muistan vielä hyvin itseäni järkyttäneen ja minua suuresti nuivistaneen Yleisradion uutisen, jossa kerrottiin kuinka poliisi on lopettanut tutkimuksensa kadonneiden somalilasten tapauksessa, koska tapaukseen ei liity rikosta, vaan lapset oli lähetetty Somaliaan kouluun. Toinen tapaus oli se, kun valtio oli Vietnamissa rekrytoimassa kiintiöpakolaisia vaikka samaan aikaan Vietnam oli Suomen keskeinen kehitysavun kohde. Ja on näitä muitakin. Joka tapauksessa noiden jälkeen oli mahdoton uskoa Suomen valtion jotenkin tekevän tässä pakolaisia auttavaa politiikkaa. Itse asiassa tosiasioiden valossa koko ajatus oli naurettava ja tunsin lievää häpeää, että olin uskonut niin mielettömään valheeseen.

Koska valheelle on mahdoton rakentaa mitään todellista on valehdeltava lisää. Nyt maahan vyöryvät turvapaikanhakijat ovakin sekä pakolaisia, että tulevaa työvoimapulaa varten tarvittavaa työvoimaa. Todellisuudessa mitään työvoimapulaa ei ole, eikä mitään työvoimapulaa tule. Tuleva työvoimapula on illuusio, jolla hallitus toisensa perään oikeuttaa typerät toimensa ja pyrkii peittämään sen tosiasian, että se on täysin voimaton jatkuvan massatyöttömyyden edessä.

Maahanmuuttopolitiikkan kannalta keskeinen asia kiteytyykin yksinkertaiseen kysymykseen: Rajoitetaanko maahan pysyvästi tulevien määrää vai eikö rajoiteta? Selkeä Jaa/Ei/Poissa - äänestys.

Tuollainen äänestys on jo lähes tehty Eduskunnassa: Ne, jotka äänestivät uuden ulkomaalaislain puolesta, äänestivät sen puolesta, että ei rajoiteta. Vaikka tästä aiheutuva muutos on todella pitkäjänteinen tuloksia alkaa näkyä selvästi jo vuoden 2011 eduskuntavaalien aikana. Kansalaisen kannattaakin tuolloin olla valpas ja katsoa mitä äänestää.

Ja puhuminen siitä, että Suomi onnistuisi jotenkin paremmin "kotouttamaan" maahanmuuttajat, kuin Euroopan muut maat, on silkkaa fuulaa. Noissa muissa maissa on käyty täsmälleen samat keskustelut ja kokeiltu täsmälleen ne temput*, joihin Suomen politiikka rauhanomaisissa oloissa voi venyä. Mikäli maahanmuuton suunta jatkuu sellaisena kuin hallitus ja eduskunta ovat viitoittaneet, niin meidän on vain hyväksyttävä se tosiasia, että Suomessa asuu tulevaisuudessa suuria etnisiä ryhmiä, jotka eivät puhu suomea ja joilla ei ole mitään tekemistä suomalaisen kulttuurin kassa sellaisena, kuin olemme sen oppineet tuntemaan. Vaikka Suomi olisi unelmien ulkopolitiikan suurvalta, se ei reaalimaailmassa todellakaan ole mikään Amerikka, vaan suomalaisia on paljon vähemmän, kuin newyorkilaisia.

Tilanne ei enää olekaan millään tavoin Suomen hallinnassa, vaan ainoastaan Suomen ulkopuoliset tapahtumat, joihin Suomella ei ole penninkään vertaa vaikutusmahdollisuuksia, voivat taittaa turvapaikanhakijoiden määrän nousun.

Ihminen: Älä siis äänestä noita tolloja.

* Voisin vaikka lyödä vetoa siitä, että seuraavaksi Suomen hallitus kokeilee juurikin tuota linkittämässäni Jussi Halla-ahon kirjoituksessa mainittua Ruotsissa syntynyttä ideaa velvoittaa kunnat ottamaan vastaan turvapaikanhakijoita.