tiistai 10. maaliskuuta 2009

Rakas päiväkirjani 2.

Hieman kello kymmenen jälkeen radiossa alkoi soimaan hienoa kontrabasson soittoa. Se teki minut iloiseksi ja vaati kaiken huomion. Laitoin siis työt syrjään ja keskityin kuuntelemaan. Valitettavasti en voi sulkea koppini ovea, joten oli vaarana, että kuka tahansa kävelisi sisään ja rupeaisi höpöttämään turhuuksia. Olin kuitenkin onnekas ja mieleni virkistyi kaikessa rauhassa musiikin parissa.

Nykyisin varmaan Jazz- ja muu iskelmämusiikki valtaavatkin maailma tulvan tavoin kaikkialle tunkeutuen juuri siksi, että meille ei millään haluttaisi antaa aristokraattista tilaa.

Tiedänkin siis miksi nuoren, vaikka jo veltostuneen, ruhtinaan pää oli haettava pois lemuurien nylkyripajasta; heidän taistelumerkkiensä ja talismaniensa joukosta. Toisaalta tuolla tiedolla ei voi paljoa ylpeillä, sillä jokainen, joka tahtoo, tietää sen. Se on muinaista tietoa.

Musiikin jälkeen alkoi joku raskassoutuinen kuunnelma ja suljin radion. Miten minuun kuuluu miten esineet hinnoitellaan.

2 kommenttia:

Matti kirjoitti...

Hämärä viite Jungeriin rekisteröity.

IDA kirjoitti...

Joo.

Itse asiassa tuo oli koodattu viesti blogin "suojelupyhimykselle", eli nimen keksijälle: tietää nyt tarkasti, jos vielä lukee, missä mennään ;)