perjantai 13. maaliskuuta 2009

Rakas päiväkirjani 4.

A vieraili tänään. Hän on kuuluisa ideastaan, että kriisiapua pitää lisätä rajattomasti, koska se työllistää avun antajia ja putsaa avun kohteet työttömyyskortistoista sairasvapaalle. Kyseisestä innovaatiosta kehittyi suuri järjestelmä ja se laukaisi A:n uran huimaan nousuun, joten kyseessä oli todellisen merkkimiehen vierailu.

Sellainen kohottaa aina tunnelmaa. Enää ei tietenkään ole kuin muinaisina aikoina, jolloin työtekijät järjestäytyivät juhlallisesti riviin käteltäviksi patruunan vieraillessa, mutta silppurikombinaatin yleisessä hengessä oli jotain samantapaista kohottavuutta.

Yleensä A on aina töpinöissään. Hän ihmetteli kopissani soivaa musiikkia. Totesin nimenomaan jousikvartettojen nostavan työtehoa 16,48 prosenttilla. A kiinnostui heti. Kaivoin arkistosta lyhennelmän innovaatioyliopiston tutkimuksesta, jossa vertailtiin lehmistä lypsetyn maidon määrää, kun navetassa soitettiin eri barokkisäveltäjiä. Lyhennelmässä ei kerrottu lehmistä, navetoista ja maidosta mitään, vaan esitettiin lähinnä lukuja. A totesi laittavansa ison pyörän pyörimään. Hän kuitenkin tulee viittaamaan ideoivissa ohjeissaan tutkimukseen, joten on todennäköistä, että jonkin ajan kuluttua jossain valtion teollisuuslaitoksissa tullaan lypsämään työntekijöitä. En pidä sitä kyllä omana vikanani ja saavathan he joka tapauksessa siinä samalla kuunnella hyvää musiikkia.

En viitsinyt edes mainita A:lle, että mikäli valtion sisällä pyörivästä ja sen läpi kulkevasta esinevirrasta löytyisi hyvä, puinen nokkahuilu takavarikoisin sen itselleni. Pidän asiaa sen verran pienenä juttuna. Esinevirrat muuten ovat melko typeryttävän tylsiä. Yhden nokkahuilun sijaan hukun erilaisiin rämpytyssoittimiin ja sähköurkuihin. En oikein kehtaisi edes hinnoitella niitä. Viekööt ne pois ne, joita kyseiset esineet kiinnostavat. Se on minun mielipiteeni.

Kotimatkalla ostin pullon viskiä vain koska sen nimi oli Old Dignity, vaikka en oikeastaan edes pidä bourbonista.

Ei kommentteja: