Kommunikaation ideana on pitää ajatusta ilmassa aivan kuten pompotellaan palloa pelaajalta toiselle. Joskus se tippuu, mutta entä sitten? Jos haluaa sen voi nostaa aina uudelleen peliin.
Tässä mielessä argumentointi ja kritiikki ovatkin yliarvostettuja. Tilanne, jossa niihin turvaudutaan on aina ristiriitatilanne. Kaikkein jalointa olisi välttää niitä kokonaan, koska sellaiset voivat johtaa toisen osapuolen kasvojen menetykseen, mutta toisaalta niitä on mahdoton välttää ja mikäli se onnistuisi elämä olisi niin sanotusti konfutselaisen tylsää ja autuasta: sellaista, jossa sunnuntaina kuunneltaisiin vain saarna, mutta jalkapallopeliä ei pelattaisikaan. Avointa riitaa voisikin verrata tilanteeseen, jossa on syntymässä maali. Nillitys, kiukuttelu ja v***uilu johtavat nopeasti tilanteeseen, jossa nähdään menikö pallo maaliin, sen ohi vai onnistuivatko puolustus ja molari torjumaan sen. Tilanteen jälkeen kommunikaatio taas jatkuu tuota informaatiota rikkaampana. Argumentaatio ja kritiikki taas usein pyrkivät pelin sääntöjen muuttamiseen tai vastustajan kääntämiseen omalle puolelle. Näin ajatellen ne usein jumittavat pelin eivätkä tarjoa edes pitkänkään väittelyn jälkeen mitään uutta informaatiota vaan ainoastaan uuden näkökulman pelin sääntöihin.
Argumentointi on sitäpaitsi anglosaksista. Jos muutama romaani ja musiikkikappale lasketaan pois en pidä mistään mikä on anglosaksista. Kalinasta pidin, mutta sekin tuhottu, koska kukaan sumusaarten apinoista ei enää osaa potkaista pitkiä palloja.
6 kommenttia:
"Tässä mielessä argumentointi ja kritiikki ovatkin yliarvostettuja."
Argumentaatiotahan ei voi yliarvostaa. Kritiikin arvo riippuu sen laadusta eli argumentaatiosta.
Puolustat ala-arvoista vittuilua: mielivaltaaa, anarkismia ja tunteeseen perustuvaa kiihkopolitiikkaa. Sitä, mitä olemme tottuneet näkemään Lähi-idän kulmilla. Länsimaisesta rappiosta huolissaan olevat, saarnaavat länsimaisen rappion puolesta. Näin ne tavat tarttuvat..
Freddystä tuli näemmä ehdokas, Jussista ei.
Puolustat ala-arvoista vittuilua: mielivaltaaa, anarkismia ja tunteeseen perustuvaa kiihkopolitiikkaa
Nimenomaan näin. En koskaan kunnioita kommunikaation toista osapuolta edes sen verran, että uskoisin sen hillitsevän itsensä.
Freddystä tuli näemmä ehdokas, Jussista ei
Äänestän Sari Essayhia ja kehotan muitakin tekemään niin.
Eli kyse on henkilöstä ei asiasta.
Itse kannatan tiukempaa maahanmuuttopolitiikkaa kuin Halla-aho - vastustan työperäistä maahanmuuttoa. Käsittääkseni persujen meppihdokkaana on hyvin maahanmuuttokriittinen ehdokas.
Tarkempaa kantaa en tiedä, toivottavasti hyvin kriittinen (ja asiallinen, vastustajaa ja muita ihmiisiä kunniottava).
Eli kyse on henkilöstä ei asiasta.
Musta ei. Perussuomalaiset selvästi hylkäsivät asian jättämällä ääniharavan pois: he eivät halua ääniä. Kristilliset ovat linjakkaampia ja Essayh minusta on puhunut asiaa. Äänestän siis häntä.
Lähetä kommentti