tiistai 2. syyskuuta 2008

Charlotte Simmons

Tampereella huomasin kirjakaupassa, että Tom Wolfen I am Charlotte Simmons on suomennettu. 36,90 on aivan mielipuolinen hinta romaanista, niinkin loistavasta kuin tämä teos, enkä olisi ostanut, jos olisi katsonut hinnan ensin. Ujona ihmisenä en kuitenkaan enää tiskillä, johon oli jonotuslaput kuin pankissa muuten, kehdannut perua ostosta.

Ainakin alusta kirja vaikuttaa pätevästi suomennetulta. Helsingin Sanomien arvostelu on aivan hakoteillä joten laitetaan tähän 1 2 3 kolme muutakin arvostelua, jotka kuvaavat kirjaa paremmin. Itse en enää rupea sen enempää kehumaan. Aikamme merkittävin amerikkalainen romaani. Eräänlainen klassisen romaanin joutsenlaulu. Suosittelen, siis lukemaan, en noilla hinnoilla ostamaan.

Kirjoitin tämän lähinnä testaillakseni Google Chromea, joka voisi olla hyvä selain. Tästä puuttuu kuitenkin vielä oikoluku, joka tekee Firefoxista paremman. Yllättäen myöskään Firefoxin GoogleToolbarin kirjanmerkit eivät siirry mukana tähän.

4 kommenttia:

Kekke kirjoitti...

Tul Turkku, täällä ei ole kirjakaupoissa vuoronumeroita. :)

IDA kirjoitti...

Täytyy ( täytty? ) kai joskus.

Tuo oli vielä akateeminen kirjakauppa. Kymissä ei ole sellaista, joten täälläkään kirjakaupoissa ei joudu ottamaan jonotusnumeroa.

Vasarahammer kirjoitti...

Se minulle jäi epäselväksi, käsitelläänkö kirjassa yliopiston humanistisissa tiedekunnissa tapahtuvaa poliittista indoktrinaatiota.

Jos Hesari haukkuu, kirjan täytyy olla hyvä.

IDA kirjoitti...

Itse asiassa ei paljon. Lähinnä koko järjestelmä on muistaakseni vain taustaa, eräänlainen itserakkauden tyydyttämiseksi pystyssä pysyvä koneisto, jonka heikkouksia oppilaat käyttävät/yrittävät käyttää surutta hyväkseen.

Yliopistolehden toimituksen kautta niistäkin piireistä kyllä piirtyy aika raadollisen eloisa kuva.

Täytyy nyt lukea uudestaan muistin virkistämiseksi, mutta muistaakseni koripallojoukkueen JoJo Johansen oli ainoa, joka alkoi suhtautua opintoihin vakavasti. Otti jopa joitakin oikeille opiskelijoille tarkoitettuja kursseja , joista joukkueen valmentaja kyllä sitten erittäin humoristisin sanankääntein kertoi mitä mieltä asiasta noin urheiluosaston mielestä ollaan. Ylipistourheilusta annetaan myös aika asiallisen tyly kuva.

Kaksi muuta päähenkilöä Charlotten, joka on siis naiivihko huippulahjakkuus ( siis oikea huippu ) ja koripalloilijan lisäksi ovat osakuntakiho ja lehden toimittaja.

Hyvä kirja, suosittelen. Lähinnä nyt muistan siitä, että se oli vaikuttava. Toisaalta myös Philip K. Dickin Jumalan pojan paluu oli minusta vaikuttava, joten en tiedä onko suositus mitenkään yleispätevä ;)