keskiviikko 16. huhtikuuta 2008

Mikä suomenruotsalaisia vaivaa?

Tai ehkä on parempi kysyä mikä suomenruotsalaista sivistyneistöä vaivaa, sillä ainakaan pyttisläisiä ei tunnu sen kummemmin vaivaavan mikään. Joillakin on nyt kuitenkin selvästi paha, syrjäytynyt ja todellisuudesta vieraantunut olo, sillä:

Ensin Claes Andersson kertoo, että tarvitaan vallankumousta. Muu ei enää auta. Sitten Katja Martelius menee perään toteamaan, että hän on heti valmis vallankumoukseen, jos Klasu asettuu sen johtoon. Kaikkihan kuitenkin tietävät, että ei Klasu mitään vallankumousta tekisi. Klasu vain päättäisi radikaalisti Kansallisoopperan rahoituksesta kulttuuriministerinä.

Nyt sitten Klasun ja Katjan, joita tämä yhteiskunta ilmeisesti todella potkii, aatetoveri Yrsa Stenius on Ruotsissa huomannut, että ihmiset kirjoittavat yhteiskunnallisista asioista internettiin ja uhkaavat hänen asemaansa pohjoismaiden kiintoisimpana Albert Speerin ajatusten pohdiskelijana. Yrsa Stenius, joka on siis Klasun ja Katjan aatetoveri, on jo ehdottanutkin poliisitoimia moisen vallattomuuden kitkemiseksi. Ehkä tuo olisi sellainen vallankumous, johon Katja Marteliuskin voisi osallistua, kunhan sille löytyisi johtaja?

Todellisuudentajua kannattaisi kuitenkin ottaa mukaan peliin. Eivät kirjoittajat ja mielipiteiden esittäjät mitään vallankumouksia tee. Korkeintaan ne ammutaan niissä. Ja siksi tuo Yrsa Steniuksen flirttailu väkivaltaisten Antifascistisk Actionin katuhuligaanien kanssa hieman huolestuttaa. Vanhoille radikaaleille voi vielä käydä huonosti, kuten lopulta kävi SA:n huligaanien kanssa yhteistyöhön ryhtyneelle Speerillekin.

Toisaalta vallankumous voi olla myös positiivinen voima. Sen synnyttämiseksi tarvitaan kuitenkin jotain aivan muuta kuin kirjoittajia. Jalkapallon ystävänä Claes Andersonkin varmaan katsoo sunnuntaina, kuinka Bilbao voittaa Valencian. Tällä filmillä on hieman taltioituna sitä voimaa mistä vallankumoukset syntyvät. Kannattaa katsoa loppuun asti. Filmin rupisuudesta huolimatta siinä on parempaa musiikkiakin kuin Storyvillessä.

Ja mikäänhän ei tietenkään estä sorrettua suomanruotsalaista älymystöä muutenkin ottamasta baskeista oppia, jos se siitä on kiinni. Itse olisin ainakin enemmän kuin innoissani, jos HIFK nousisi taas jalkapallokartalle.

:)

4 kommenttia:

Mika kirjoitti...

Ilmiselvästi myös kantaruotsalaisia vaivaa jokin, kun siellä valitaan Steniuksen kaltaisia henkilöitä johtaviksi virkamiehiksi.
Ruotsalaiset ovat itse tuhonneet sen hienon maan, joka heillä oli vielä 30 vuotta sitten.

Anonyymi kirjoitti...

Eikös Stenholm ole myös suomenruotsalainen sukunimi?

Kekke kirjoitti...

yrsasteniuksien ja katjamarteliusten pyhää kiihkoa ei kannata välttämättä aliarvioida, se saattaa olla kuin tonni kerosiinia: vitusti potentiaalia mutta tulitikkuja ei ole niin missään.
Suotuisissa olosuhteissa tällaiset yksilöt ovat päteviä työkaluja uudelle järjestykselle, eipä unohdeta bolshevikkikomissaareja. Ja nainenhan on töissään huolellinen.

IDA kirjoitti...

anonymous:

Olen kertonut tämän ennenkin, mutta ei kertaus pahaa tee:

Yksi ahvenanmaalainen laiva oli niin vanhanaikainen, että siinä oli vielä erikseen aliupseerimessi. Laiva vaihtoi Bahaman lipulle erään erittäin pitkän, onnettomia tapahtumia seuranneen telakoinnin aikana. Telakoinnin - perverssejä iltoja saksanmaalla, mutta niistä voin kertoa sitten, kun olemme naimisissa - loputtua istuimme kuitenkin siellä aliupseerimessissä ja poosu rupesi avautumaan: "Kun mä mene ruotsalainen laiva mua sanota finnjävel, kun mä mene suomalainen laiva mua sanota hurri. Sit jos mä mene oma avenanmaalainen laiva mut haukutaa åålanteri" Itse en osannut vastata siihen muuta kuin: "Mitä väliä sillä enää on, nythän me olemme deekuja kaikki."

Eli ihan amerikkalainen nimi siis. Suvun nykyisen päämiehen poliittiset kannat löytää kätevästi tuolta:

http://www.ontheissues.org/TX/Charles_Stenholm.htm

Ei paha. Varmaan äänestäisin.