Valheellinen vieraanvaraisuus

Vaikka olemme varsin erilaisia persoonia, eikä puheenjohtaja todellakaan ole papisti mitä itse olen henkeen vereen, niin huolestuttavan usein ajattelemme ilmeisesti täysin samoin tavoin. Heti luettuani uutisen siitä kuinka Irakin sisäministeriö tulee Suomeen jakamaan passeja, mieleeni pulpahti valmiina sama lause, jonka puheenjohtaja on twiitanut suomalaisen älymystön ja tieteellisen maailmankuvan omaavien asiantuntijoiden yhteiskunnalliselle keskusteluareenalle. Eli miten Suomi voi antaa Irakin viranomaisille tietoja henkilöistä, jotka ovat tulleet tänne hakemaan turvapaikkaa heihin Irakissa kohdistuneelta vainolta?

Tästä on toki puhuttu ennenkin. Suomen valtiollinen hallinto ei kauniisti sanottuna ole kovinkaan luovaa, joten oletan asenteen turvapaikkapolitiikkaan olevan suoraan Euroopasta kopioitua. Se tekee asian vain pahemmaksi, koska on selvää, että koko kansainvälinen turvapaikkajärjestelmä on Euroopan toimien vuoksi menettänyt täysin uskottavuutensa. Suurin osa suomalaisista tiesi jo vuonna 2015, että Torniosta ei kävele Suomeen ihmisiä, jotka ovat sotaa paossa. Enemmän asiantuntijoita kuin silmiään uskovat toimittajat ja poliitikot yrittivät uskotella rajan yli tulevan naisia ja lapsia, mutta tällä kertaa tulijoita oli niin paljon, että kaikki näkivät keitä tulijat olivat. Mikäli heitä pitäisi luonnehtia yhdellä määreellä, niin tulijat olivat nuoria miehiä islamilaisista maista. Muut olivat harvinaisia poikkeuksia, ja käytännössä kaikki avun tarpeessa olevat jäivät pakolaisleireille ja ovat edelleenkin siellä. Nyt Suomen hallitus sitten virallisesti myöntää, että kyseessä eivät olleet turvapaikkaan oikeutetut alunperinkään kutsuessaan Irakin viranomaiset myöntämään heille passeja, jotta heille voitaisiin antaa työperusteinen oleskelulupa. Heidät ikään kuin siirrettiin niiltä juhlasalin paikoilta joihin kuuluvat maailmalla sorretut ja solvatut niille paikoille joille kuuluu halpa ja alipalkattu työvoima.

Se, että kukaan ei enää usko turvapaikkajärjestelmän toimivuuteen ei ole vihapuhujien vaan sitä sumeilematta väärin käyttäneiden poliitikkojen vika.

Suomen kiintiöpakoilaisjärjestelemä on toiminut suhteellisen hyvin auttanut aidosti monia avun tarpeessa olevia. Seuraavaksi hallituksen tarkoituksena on tuhota se muuttamalla se Euroopan sisäisten siirtojen kiintiöiksi, joilla Suomeen sijoitetaan Euroopan muihin maihin tulleita turvapaikanhakijoita. Toivottavasti tämä ei onnistu. Joka tapauksessa ilmoitan tässä yleenkatseeni hallitukselle sen tavasta hoitaa pakolaisasioita. Valehtelusta ei pidetä ja se on monin tavoin törkeämpää kuin niin sanottu vihapuhe, jota se synnyttää.

Moraalikato

Tavallaan pitäisi taas olla tyytyväinen siitä, että kaverikapitalistisessa firmassa johtajana työskennellyt oululainen kaupunginvalteettu menetti työnsä yhden sanallisen lipsahduksen vuoksi. Hän meni ja puhui ihmisroskasta. Potkujen lisäksi pääministeri Sipilä kiirehti ilmoittamaan, että puheet eivät edusta Keskustan linjaa.

Iloinen pitäisi siis olla siitä, että hirviömäisen moraaliton koneisto potkii nyt myös sen luoneita ihmisiä, mutta tämä ilo itsessään olisi moraalitonta sekin. ( mahdollisille nuoremmille lukijoille on tässä vaiheessa kerrottava, että ennen puhuttiin ihan oikeasti yhteiskuntamoraalista. Nyt, kun sitä ei enää ole puhutaan arvopohjasta, joka jää täysin määrittelemättömäksi, jotta siitä olisi helppo jauhaa ja jakaa tuomioita mielentilojensa mukaan ). Moraali vaatii johdonmukaisuutta joten on pakko sanoa, että tämäkin irtisanominen - ja irtisanoutuminen - on vain merkki yhteiskuntaamme vaivaavasta syvästä moraalikadosta, sillä se perustuu johdomukaiseen moraalittomuuteen.

Oulussa aikanaan tehtiin poliittisten päättäjien toimesta päätös muuttaa kaupunkirakennetta niin, että kävelijät ikään kuin automaattisesti ohjautuisivat uusiin liiketiloihin. Tarkoitus ei tietenkään ollut, että tämä nyt puheena ollut ihmisroskaksi mainittu ihmisryhmä ajautuisi sinne, koska sitä jo silloin pidettiin ihmisroskana, jota ei tarvitse ottaa huomioon. Pidän varsin todennäköisenä, että valitus näistä ihmisistä on lähtöisin ja tullut valtuutetulle juuri näiltä liikkeenharjoittajilta, Pihjalalinna mukaan lukien, joille paikallispolitiikot olivat hyvä liiketilat järjestäneet. Valtuutettu vain lausui tämän yleisen asenteen julki ja vaati kaupungilta jotain toimia näiden ihmisten paikallaolon estämiseksi. Ellei hän olisi käyttänyt kaverikapitalista liiketoimintaa potentiaalisesti häiritsevää sanaa "ihmisroska" olisi varmaankin päästy asialliseen ja kaikkia tyydyttävään keskusteluun siitä miten nämä ihmiset voitaisiin siirtää alueelta pois siinä kuin roskatkin.

Yhteiskuntamoraalin rappiosta ei oikeastaan mikään kerro paremmin kuin se, että todellisuuden ilmaiseva tökerö sanavalinta on yhteiskunnallisesti järkyttävämpää kuin itse todellisuus. Näihin ihmisiin suhtaudutaan kuin roskaan, koska he häritsevät valtiollis/kunnallista liiketoimintaa, turismia, kansainvälisyyttä ja kaikkea muuta kivaa, joka voisi tuottaa rahaa. Tätä on todellisuus. Arvopohjallista taas on puhua niin, että tämä todellisuus ei tulisi julkiseksi.

Olennainen osa tuota suhtaumista ja moraalikatoa on, että näiltä ihmisiltä ei uskalleta vaatia mitään käytöstapoja, koska oma moraalinen selkäranka puuttuu kokonaan. Siksi itse Oulun ulkopuolelta yhdynkin kaupunginvaltuutettu Junes Lokan esitykseen, että Oulussa otettaisiin roskaamisen suhteen nollatoleranssi. Henkilö joka piittaamattomasti roskaa ympäristöään saisi siitä sanktiot. Ensimmäisillä kerroilla pienemmät, seuraavilla kerroilla kovenevat. Hienoa myös olisi, jos Oulun hyvät ihmiset paikalla kulkiessaan siivoaisivat roskia pois ihmisiä soimaamatta. Se antaisi niille, jotka sekapäisyyttään tai muuten paikkoja roskaavat, hyvän esimerkin ja saattaisi aiheuttaa parantavan pistoksen heidän omatunnossaan.

Trump - Putin 40 love.

Luovun siitä ideasta, että jokaiselle päivälle pitäisi olla joku klikkiotsikko. Se ei toiminut, koska ne puhuvat itse omasta puolestaan niin täydellisesti.

Ruotsin vaalit päätyivät pattitilanteeseen siinäkin mielessä, että ulkoisten voimien ( trumputin ) vaikutuksesta ei nyt voi pitää mediassa kunnon meteliä. Media näyttää analyyseissaan päätyneen seuraaviin teräviin huomioihin: SD pakoilee vastuuta; hallitusvastuu nujertaa populismin; ääriliikkeeet ja natsit; maahanmuttovastaisuus; ja euro kyllä vakauttaa talouden. En oikeasti jaksa kommentoida noista mitään.

PS:n suora lähetys SD:n vaalivalvojaisista onnistui erittäin hyvin, vaikka yhteydet tilassa takkusivatkin huomattavasti. PS oli kunnon vieras ja oli osannut valita paikkansa vaatimattoman rauhallisesti. Kotiväkeä muistaakseen he siirtyivät jopa ulos tekemään haastatteluja, jotka olivat asiallisen informatiivisia. Sebastian Tynkkynen aivan turhaan hieman pelästyi jotain nuutunutta hippiä, joka oli hetkeksi herännyt 60-luvulta jatkuneesta unestaan, mutta selvisi tilanteesta kuitenkin rennon tyylikkäästi. Puheenjohtaja Halla-ahon analyysi tilanteesta perustui sille mikä tilanne todella on, joten siinä mielessä median vinoutuneempia analyyseja on turha linkittää tai lukea.

Ruotsin politiikka ei ole vahvimpia alueitani, mutta itse ajattelisin pattitilanteesta näin: Keskustan loikkaaminen vasemmistoblokkiin ei ole poissuljettua, mutta saattaisi johtaa siihen, että osa keskustan edustajista loikkaisi keskustasta pois. SD ( blokkien ulkopuolisena ) ja KD olisivat vakaimpia Moderaattien johtaman oikeistoblokin tukijalkoja, jos Moderaatit suostuisivat tiukentamaan maahanmuuttopolitiikkaa SD:n tahdon mukaiseksi ja ottamaan huomioon muutamia muita SD:lle keskeisiä kysymyksiä. Moderaattien kannatus on todennäköisesti vuotanut enemmän SD/KD suuntaan kuin keskustalle ja liberaaleille, joten moderaateille olisi itselleen suuri riski lähteä painottamaan oikeistoblokin mahdollista hallitusohjelmaa keskustan suuntaan. Paras ratkaisu moderaateille olisi ottaa SD blokkiin mukaan, mutta keskusta ja liberaalit tuskin siihen suostuisivat. Mikään ei tietenkään ole mahdotonta, ja Ruotsin on joka tapauksessa ratkottava epäonnistuneen maahanmuuttopolitiikan ongelmia tulevalla vaalikaudella. Selkeä enemmistöhallitus saattaa siksi huokuttaa kaikkia oikeistoblokin puolueita, tai sitten ei. Blokkien ulkopuolinen SD on kuitenkin selkeästi ilmaissut halunsa tukea oikeistoblokin hallitusta tai olla siinä mukana. Moderaateilla onkin oikeastaan valinnan paikka SD ja sosialidemokraattien välillä.

Kotomaamme Kokoomuksen arvovalinta olisi tuossa tilanteessa ilman muuta sosialistit, mikä selittääkin sen, että puolue ei ole vielä saanut Suomea Natoon, eikä veroja laskettua, vaikka sen kannattajat ovat 50-vuotta sillä linjalla sitä uskollisesti äänestäneet. Arvot merkitsevät aika paljon ja kun arvot ovat puhtaan sosialistiset on aika vaikea noudattaa talouspolitiikkaa, joka ei olisi sosialistista.

Niin tai näin. Juhlapöytä on nyt Ruotsissa katettu ja on jännittävää nähdä kenet isännän asemassa oleva moderaatit arvokkaammalle paikalle ovensuusta ohjaa. Me täällä muistamme, että ".. hänelle, joka kaikki ylönpalttisesti voi tehdä, kaiken senkin ylitse, kuin me rukoilemme taikka ymmärrämme, sen voiman jälkeen, joka meissä vaikuttaa, Hänelle olkoon kunnia kirkossa, joka on Kristuksessa Jesuksessa, kaikkiin aikoihin ijankaikkisesta niin ijankaikkiseen, amen!"

16. helluntain jälkeinen sunnuntai

Efesolaiskirje 3. 13 - 21.

Veljet: Sentähden minä rukoilen, ettette minun vaivaini tähden väsyisi, joita minä teidän edestänne kärsin, joka teidän kunnianne on. Sentähden kumarran minä polveni meidän Herran Jesuksen Kristuksen Isän puoleen, joka kaikkein oikia Isä on, jotka taivaissa ja maassa lapsiksi kutsutaan, että hän antais teille voimaa kunniansa rikkauden jälkeen, että te hänen Henkensä kautta väkeväksi tulisitte sisällisessä ihmisessä; ja että Kristus asuis uskon kautta teidän sydämissänne; että te olisitte rakkauden kautta juurtuneet ja perustetut; että te selkiästi käsittäisitte kaikkei pyhäin kanssa, mikä leveys ja pituus, ja syvyys ja korkeus olis, ja Kristuksen rakkauden tuntisitte, joka kaiken tuntemisen ylitse käy; että te olisitte kaikella Jumalan täydellisyydellä täytetyt. Mutta hänelle, joka kaikki ylönpalttisesti voi tehdä, kaiken senkin ylitse, kuin me rukoilemme taikka ymmärrämme, sen voiman jälkeen, joka meissä vaikuttaa, Hänelle olkoon kunnia kirkossa, joka on Kristuksessa Jesuksessa, kaikkiin aikoihin ijankaikkisesta niin ijankaikkiseen, amen!

Evankeliumi Luukkaan mukaan 14. 1 - 11.

Ja tapahtui, että hän tuli yhden Pharisealaisten päämiehen huoneesen sabbatina rualle, ja he vartioitsivat häntä. ja katso, siinä oli vesitautinen ihminen hänen edessänsä. Niin Jesus vastaten sanoi lainoppineille ja Pharisealaisille: sopiiko sabbatina parantaa? Niin he vaikenivat. Mutta hän rupesi häneen, ja paransi hänen, ja päästi menemään. Ja hän vastaten sanoi heille: kenenkä teistä nauta eli aasi putoo kaivoon, eikö hän kohta sabbatin päivänä häntä ota ylös? Ja ei he taitaneet häntä tähän vastata. Mutta hän sanoi vieraille vertauksen, koska hän ymmärsi, kuinka he valitsivat ylimmäisiä istuimia, sanoen heille: Kuinka joltakulta häihin kutsuttu olet, niin älä istu ylimmäiseen siaan, ettei joku kunniallisempi sinua ole häneltä kutsuttu, ja tulee se, joka sinun ja hänen on kutsunut, ja sanoo sinulle: anna tälle siaa! ja niin sinä häpiällä menet alemma istumaan. Mutta kuin kutsuttu olet, niin mene ja istu alemmaiseen siaan, että se, joka sinun kutsunut on, tulis ja sanois sinulle: ystäväni, nouse ylemmä; silloin on sinulle kunnia niiden edessä, jotka ynnä kanssas atrioitsevat. Sillä jokainen, joka itsensä ylentää, se alennetaan, ja joka itsensä alentaa, se ylennetään.

Vastakkainasettelun aika on nyt.

Tänään on vietetty autuaan Neitsyt Marian syntymän juhlaa, mutta ehkä on parempi jatkaa niin, että tässä julkaistaan vain sunnuntaiden lukukappale ja evankeliumiteksti. Toisaalta helpommalla pääsisi ja parempaa lukemista olisi enemmän tarjolla, jos juhlatkin ottaisi huomioon.

Iltalehden näkökulma toteaa Perusuomalaisten ja Vasemmistoliiton vahvistavan toisiaan vastakkaisuudellaan. Ehkä totta, ehkä ei, mutta siitä myöhemmin. Huomioni kiinnitti puolueen kannattajista käytetty sana 'tosiuskovaiset'. Itse pyrin olemaan tosiuskovainen, mutta uskon ja tunnustan kaiken mitä pyhä katolinen kirkko uskoo, opettaa ja julistaa Jumalan ilmoittamana totuutena. Ainakaan vielä se ei ole opettanut tai julistanut, että PS - puolueeseen pitäisi uskoa. Uskoisin olevan aika tyypillinen perussuomalainen siinä mielessä, että olen puolueessa ihan pragmaattisista poliittisista syistä, hyvää seuraa tietenkään väheksymättä, enkä minkään taivaspaikan tai maailman pelastamisen vuoksi.

On kyllä ilmeisen totta, että moderneissa poliittisissa teorioissa on uskonnon, varsinkin gnostisten lahkojen oppien piirteitä. Perussuomalaisten takana oleva moderni polittinen teoria on kansallismielisyys, jota tavallaan suojelee tuolta se, että kansallismielisyys on kiinni kunkin maan omassa kulttuurissa ja kielessä, ja sen maaperässä. Se teoriatasoinen universaali ideaali ja tavoite on oikeastaan vain kansojen välisessä sopimuksessa kunnioittaa toistensa itsemääräämisoikeutta. Uskoisin tämän olevan Jumalan tahto ja kaiken sitä vastaan olevan hengessä vääristynyttä gnostilaisuutta. Joka tapauksessa me perussuomalaiset olemme perussuomalaisia lihassa, hengessä olemme sitten kuka mitäkin.

En usko perussuomalaisten ja vasureiden vastakkaisuuden ruokkivan toisiaan, mutta sama länsimainen kehitys, jossa työväestön ( lasken yrittäjät ja insinöörit tähän mukaan ) merkitystä aliarvioidaan saattaa ruokkia kumpaakin. Sitä paitsi PS:n selkein vastakohta puoluekentällä olisi enemmän Vihreät kuin Vasemmistoliitto. Todellinen vastakkainasettelu on maailman kansojen, niiden työväestön ja globalistisen eliitin välillä. Kaikki länsimaat muistuttavat jossain määrin toisiaan elikeinorakenteidensa ja poliittisten järjestelmiensä osalta. Samat syyt, jotka johtivat Trumpin voittoon johtavat yllättäviin poliittisiin seurauksiin myös kaikissa niissä EU:n maissa, jotka yhteismarkkinoilla haihatellakseen jättävät suojaamatta oman maansa työväestön edut. Saksa ei välttämättä näin tee, mutta Suomi enemmän tai vähemmän tekee niin. En tiedä onko se tyhmyyttä vai intomielistä koohottamista pelätyn maailmanlopun edellä, mutta sen tiedän, että hyvähän tästä ei seuraa ellei suuntaa vaihdeta kohtuullisen nopeasti.

Työväestö on itselleni nykyisin vähän turhan modernia meinikiä ja lukisinkin itseni mieluummin maalaisväestön piiriin. Hiljaiset perivät maan ja mitään Suomeakaan ei enää olisi, ellei hiljainen maalaisväestö olisi jatkanut arkista elämäänsä milloin sotilaita piilossa ja milloin vapaammin viljellen ja metsästellen. Itsekin varmaan saisin jäniksen, jos tajuaisin olla hiljaa, mutta kun ei näköjään malta ;)

Insinöörityö

Taisi olla pitkän ja raskaan Euromaydayn aikoina, kun viimeksi olin enempi tekemisissä insinööritieteiden kanssa, ellei Tuomas Akvinolaista lasketa insinööriksi, kuten hyvinkin voisi. Hieno huomata insinöörien raittiustyön olevan vielä voimissaan.

Alko teetti ansan.

Tuen ilman muuta teekkareiden tavoitetta pitää Otaniemi puhtaan niistä ansoista, joita viinaa kauppaava valtiovalta asettaa. Toivon ja uskonkin, että moni noista arjen taistelijoista herää huomenna ikään kuin kuolleista uuteen päivään. Ja se on niille tietysti oikein, sillä kunkin pitää oma kuormansa kantaman.

Tärkeää on muistaa, että työtä ja taistelua seuraa paasto, jossa keskitytään oleelliseen. Viinaa kauppaava valtiovalta on vain mitätön lihallinen toimija, joka on helpostikin voitettavissa, mutta sen taustalla on henki, jota vastaan on taisteltava toisin ja ylevimmin asein.

Onnea ja menestystä kaikissa tapauksissa! Insinööri valmistaa tarvittaessa tislauslaitteet itsekin, mutta modernin kuluttajan on syytä tietää, että Kiinassa niitä myydään halvalla.

Politiikan kommentoinnin huonous

Seuraavassa oikeastaan tiivistyy se mikä suomalaisessa politiikassa ja sen mediaseurannassa on vikana: Vihreillä kauhun paikka - jutussaan Ilta-Sanomien toimittaja kertoo vihreiden gallupkannatuksen laskun syyksi Touko Aallon ja tämän aiheuttaman imagotappion.

Kaikki mikä potentiaalisesti laskee vihreiden kannatusta on hyvästä, joten tällaisia juttuja pitäisi tervehtiä ilolla, mutta jotenkin eivät vain anna sielu ja mieli myöten. Vihreät tekevät politiikkaa ja median pitäisi raportoida siitä millaista politiikkaa he tekevät. Jutussa siitä ei taaskaan ollut sanaakaan, vaan otettiin viihdyttävä "olisko kivempi Toukon vai jonkun muun kaa?" - näkökulma. Ja tämä juttu ei ole mikään poikkeus, vaan on erittäin yleistä, että poliittiset kysymykset henkilöidään yrittäen sitä kautta luoda niiden ympärille jonkinlaista viihteellisyyden jännittävää auraa. Tuonkin kirjoittaja on aivan taitava kirjoittaja, joka varmaankin voisi omistaa aikansa rakkausromaanien tai syviä tunteita luotaavien rikosromaanien rakenteluun. Miksi niin ei tehdä? Kaikki voittaisivat nykyiseen tilaan verrattuna, jos sanomalehdet ryhtyisivät reilusti julkaisemaan kotimaista viihdekirjallisuutta. Fiktiivisiä tarinoita Emman ja Toukon kimuranteista suhteista, joita kohtalokas Li varjostaa.

On varmasti olemassa hyviä puoluejohtajia ja huonoja puoluejohtajia. Puoluejohtaja ei kuitenkaan ole se ratkaiseva tekijä, vaan puolueen ajama politiikka on sitä. Sen pitkäjänteinen noudattaminen takaa menestyksen, jos kansasta politiikalle kannatusta löytyy. Itse en usko Touko Aallon olevan vihreiden kannatuksen laskun syy. Mikäli on, niin silloin vihreiden kannatus lepää niin epävakaalla pohjalla ja puolueen poliittinen linja niin huojuva - mitä se kyllä tosiassa onkin - että yksi kännisekoilu riittää puhaltamaan sen nurin. Sen uskon, että lainopillisen neuvonantajan yritys pysäyttää lentokone ja estää palautus on vaikuttanut kannatukseen, mutta se olikin mitä suurimmassa määrin poliittinen teko ja selkeässä ristiriidassa vihreiden aikaisempien linjausten kanssa siitä, että lakeja pitää kunnioittaen noudattaa jopa puheissa ja ajatuksissa.

Olisi mukavaa jos media alkaisi lähestyä politiikkaa pääsääntöisesti asiat edellä. Pyrkisi selittämään mistä päätetään ja mitkä ovat eri puolueiden näkökannat kysymykseen. Ei se välttämätöntä tietenkään ole, koska asiat löytää netistä, jos viitsii nähdä aika helpon kaivamisen vaivan. Ehkä on vain niin, että mitään koottua esitystä päivän politiikasta tietyistä poliittiskulttuurista näkökulmista ei enää ole, vaan pitää tyytyä valtakunnallisella tasolla eduskuntaan ja siihen mitä siellä on puhuttu. Sellaisenaan se on tietysti puuduttavampaa, mutta selvästi informatiivisempaa kuin valtakunnallinen media. Onhan kansalaisella demokratiassa jonkinlainen velvollisuuskin ottaa selvää, joten voi sitä aina välillä puutuakin.

Hartaus

Olen flunssassa, jonka kovin hetki toivottavasti meni ohi eilen, jolloin en jaksanut edes kirjoittaa tähän. Ainakin siinä mielessä näyttää hyvältä, että nenä todellakin vuotaa, eikä ole tukkoinen.

Koitan paikata laiminlyönnin kirjoittamalla tänään kahdesti. En etsi poliittista uutista, vaikka kyllähän tämäkin uutinen osittain politiikkaa sivuaa: Luterilaiset papit vihkineet tai siunanneet yli sata sateenkaariparia. Itse uutinen ei sinänsä ärsytä kirjoittamaan, mutta Kotima24:n ja luterilaisten pappien tapa käyttää ruusokkoa ärsyttää. Kotimaa24:n aihetta koskevien uutisten kuvituksena on todella usein ruusukko tai luterilainen pappi jakamassa niitä ihmisille. Pahimmillaan heittelemässä niitä kuorma-auton lavalta. On siis syytä kertoa mikä Ruusukko on ja miten sitä käytetään. Ihan ensimmäiseksi voi sanoa, että jos sellaisen saa luterilaiselta papilta on hyvä pyytää tätä siunaamaan se, jos hän suinkin vain osaa.

Ruusukko on vanha hartaus, jonka nykyisen muodon pohjana on joskus 1400-luvulla syntynyt idea sen liittämisestä 150 psalmiin, joita hetkipalveluksissa laulettiin. Lukutaidottomat voivat tuolloin yhtyä psalmilauluun ruusukkohartauksen muodossa. Itse hartaus on paljon tätä vanhempaa perua.

Ruusukkohartaus aloitetaan luonnollisesti Isän, Pojan ja Pyhän hengen nimeen. Sitten krusifiksin kohdalla lausutaan Apostolinen uskontunnustus. Siitä seuraavan helmen kohdalla Isä meidän - rukous, jonka jälkeisten kolmen helmen kohdalla lausutaan Terve Maria - rukous uskon lisäämiseksi, toivon vahvistamiseksi ja rakkauden herättämiseksi. Niiden, kuten jokaisen tulevan dekadin jälkeen lausutaan Kunnia ja mikäli niin haluaa myös Fatiman rukous. Nykyisen tavan mukaan päivittäin rukoillaan 5 dekadia. Ne alkavat aina Isä-meidän rukouksella, jonka aikana nostetaan mieleen mitä Jeesuksen elämään liittyvää salaisuutta mietiskellään. Tämä salaisuutta mietiskellen rukoillaan kymmenen Terve Mariaa, eli yksi dekadi.

Salaisuudet ovat iloiset salaisuudet ( Gabrielin ilmoitus Marialle, Marian vierailu Elisabethin luona, Jeesuksen syntymä, Jeesuksen omistaminen Jumalalle temppelissä, Jeesus l2-vuotiaana temppelissä keskustelemassa ), Murheelliset salaisuudet ( Jeesuksen kuolemantuska Getsemanessa, Jeesuksen ruoskiminen, Jeesuksen kruunaaminen orjantappuroilla, Jeesus kantamassa ristiä, Jeesuksen ristiinnaulitseminen ja kuolema ) ja kunniakkaat salaisuudet ( tyhjä hauta ja ylösnousemus, Jeesuksen astuminen taivaaseen, Pyhän hengen lähettäminen helluntaina, Neitsyt Marian taivaaseen ottaminen/kuolonuneen nukkuminen, Neitsyt Marian kruunaaminen taivaan kuningattareksi ). Iloisia salaisuuksia mietiskellään maanantaina ja torstaina, murheellisia salaisuuksia tiistaina ja perjantaina, kunniakkaita salaisuuksia keskiviikkona, lauantaina ja sunnuntaina. Tämä on periteinen tapa.

Pyhä Johannes Paavali II lisäsi noiden rinnalle valoisat salaisuudet ( Jeesuksen kaste, Jeesus ilmoittaa itsensä Kaanaan häissä,  taivaan valtakunnan julistaminen ja kääntymykseen kehottaminen, kirkastuminen, eukaristian asettaminen ). Jos nämä otetaan mukaan, kuten ihan hyvä on, niin niitä mietiskellään torstaisin ja lauantaisin taas iloisia salaisuuksia kunnikkaiden sijaan.

Noin siis. Mikäli saatte luterilaiselta papilta ruusukon, jota hän omaansa tai Kotimaa24:n agendaa mainostaakseen jakaa, niin teidän tulisi käyttää sitä noin.

Joka osoittaa mieltään kaduilla

"Joka marssii sosialistin kanssa on joko sosialisti tai sosialistien hyödyllinen idiootti. Muita kategorioita ei ole" kertoo Helsingin Sanomat. Omasta mielestäni näin ei välttämättä ole, vaan mieltä osoitetaan yleensä asioista, joiden taakse mahtuu hyvin heterogeeninen joukko ihmisiä. Totta on, että lähes säännönmukaisesti mielenosoitusten agendan onnistuvat kaappamaan äänekkäimmät ja röyhkeimmät ihmiset mikä on syy miksi itse en mielenosoituksia kannata enkä niihin osallistu. En kuitenkaan tuomitsekaan. Useimmiten mielenosoitukset ovat seuraus jostakin, eivätkä syy millekään.

Natsismiin ja sosialismiin liittyi/liittyy omana osanaan vahva ja kiihkeä propaganda. Siinä Helsingin Sanomat on itse mestari ja alun toteamuksen voisi myös muuttaa muotoon: "Joka uskoo Helsingin Sanomien juttujen todenperäisyyteen ja lukee niitä muutoin kuin viihteenä on joko propagandisti tai propagandistien hyödyllinen idiootti. Muita kategorioita ei ole."

On nimitttäin käynyt niin, että Saksin pääministeri ( CDU ) on todennut, että Chemnizissä ei ollut ei ollut ihmisiä hakkaavia ryhmiä, ei ajojahtia, eikä juulalaisvainotunnelmaa. Jo aiemmin Saksin ylin syyttäjä oli todennut saman, mistä huolimatta HS - ja sen perässä muu suomalainen media - jatkoi uutisointia linjalla, jonka se asioista mitään tietämättä oli valinnut. Eli harrasti siis propagandaa.

Kirjeenvaihtaja Pentti Rönkkö

Niille onnellisille, jotka osaavat saksaa Bild ( saksa kääntyy googlella englanniksi paremmin kuin suomi )

Helsingin Sanomien juttujen asenne on niin kiihkeä, että olisi mukavaa, jos niiden juttujen taustalla olevista tapahtumista kerrottaisiin niin, että faktat ovat kunnossa. Se olisi eräänlainen lehtimiestyön kuolleista nouseminen. Nyt meille jää viralliseksi kuvaksi tapahtumista median välittämä tieto, että Chemnizissä ihmiset jahtasivat ulkomaalaisen näköisiä ihmisiä ja hakkasivat näitä, vaikka mitään sellaista ei ole tapahtunut.

Demokratia ja vapaa sana

Edellistä evankeliumitekstiä voisi sekulaaristi soveltaen tulkita kirkkoisien perinnettä noudattaen niin, että kuollut poika kuvaa demokratiaa ja äiti valtion demokraattisia rakenteita. Epäilen viitsisikö Jeesus herättää demokratiaa henkiin, sillä demokratia vaatii ihmisiä osallitumaan muiden asioista päättämiseen ja on omiaan herättämään kaikenlaista riitaa. Olihan Jumala jo hyvin vastahakoinen monarkiallekin, mutta antoi sen sitten kansalle, kun tämä suuruudentunnossaan sitä vaati. Parempi olisi, jos vain osaisimme elää Jumalan käskyjen mukaan ja tuomarit ratkoisivat kiistojamme. Kymiläisille omansa, kotkalaisille ja muille mieluusti joku ankarampi.

Mistä jatkuva väärinymmärtäminen kertoo.

Media on todella huolissaan internetistä ja kyselee poliitikoilta tukea näkemyksilleen sen huonoudesta. Itse näen internetin vaikutuksen huomattavan positiivisina. Se on parantanut aikaisempaa poliittista keskustelukultturia, joka perustui lehdissä julkaistuihin kryptisen pöpööseihin julkilausumiin. Ongelma on ehkä se, että ihmiset eivät yhdisty ja osallistu tekemään jotain konkreettista poliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi, koska kommentointi verkossa on niin helppoa ja vapaata kustannuksista. Ongelma lienee kuitenkin ohimenevä ja tulevaisuudessa nähdään pohdiskelevimpien ja introvertimpien ihmisten vaikutusmahdollisuuksien kasvaneen. Veikkaisin näin.

Verkossa on ilkeää ja törkeää puhetta, mutta sellaista puhetta on aina ollut. Se johtuu paitsi siitä, että Saatana kulkee ympäriinsä kuin ärjyvä leijona ja etsii kenet voisi niellä, myös siksi, että kulttuurimme suosii törkeää ja ilkeää puhetta jopa puhelauluna. Nykyisin se on vain demokratisoitunut, eikä enää ole niin helppo ladella tökeröitä tuomioita ymmärtämättömälle kansalle jostain tavoittamattomasta ylhäisyydestä. Sitä paitsi suurin osa sosiaalisen median oman elämänsä runoilijoista puhuu kauniimmin kuin puhuvat vaikkapa suuret bardimme Hannu Salama ja Jari Tervo, joiden keskinäisessä tasoerossa näkyy virallistetun ja hyväksytyn puheen tason kehitys. En välttämättä sanoisi, että eteenpäin on menty.

Demokratia tuskin herää kukoistavalla tavalla henkiin, ennen kuin ihmiset oppivat tyytymään paikallisuuteen ja siihen mikä koko ajan on konkreettisena ympärillä. Nykyiselle edustukselliselle demokratialle sosiaalinen media ja internet ovat kuitenkin vähintäänkin oivallista elvytystä.

Kuvassa on kulman takana yhteiskunnallisia vaikuttajia ja tulevia kansanedustajia. Jos olisin tyytynyt teekupin äärellä, puolityhjällä terasilla rauhassa spammaamaan nettiin viisauksia olisin todennäköisesti saavuttanut enemmän kuin sosiaalistumalla kaljatuoppien ääreen. Kaljalla toki oli kivempaa. Se on pakko myöntää.

15. helluntain jälkeinen sunnuntai

Kirjeestä galatalaisille 5: 25 - 26; 6: 1 - 10

Jos me Hengessä elämme, niin vaeltakaamme myös Hengessä. Älkäämme turhaa kunniaa pyytäkö, vihoittain ja kadehtien toinen toistamme.  Rakkaat veljet! jos ihminen osaa johonkuhun vikaan tulla, niin te, jotka hengelliset olette, ojentakaat senkaltaista siveyden hengessä: ja katso itsiäs, ettes sinä myös kiusattaisi. Kantakaat toinen toisenne kuormaa ja niin Kristuksen lakia täyttäkäät. Sillä jos joku luulee itsensä jotakin olevan, joka ei kuitenkaan mitään ole, hän viettelee itsensä. Mutta koetelkaan kukin oman tekonsa, ja sitte hän taitaa ainoasti itsestänsä kerskata, ja ei yhdessäkään muussa; Sillä kukin pitää oman kuormansa kantaman. Joka sanalla neuvotaan, se jakakaan kaikkea hyvää sille, joka häntä neuvoo. Älkäät eksykö; ei Jumala anna itsiänsä pilkata: sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää. Joka lihassansa kylvää, se lihastansa turmeluksen niittää; mutta joka hengessä kylvää, se hengestä ijankaikkisen elämän niittää. Ja koska me hyvää teemme, niin älkäämme suuttuko; sillä aikanansa mekin saamme niittää ilman lakkaamatta. Koska siis meillä aika on, niin tehkäämme jokaiselle hyvää, mutta enimmiten niille, jotka meidän kanssaveljemme uskossa ovat.

Luukas 7:  11 - 16

Ja tapahtui sen jälkeen, että hän meni kaupunkiin, joka Nain kutsutaan, ja hänen kanssansa meni monta hänen opetuslastansa ja paljo väkeä. Mutta kuin hän kaupungin porttia lähestyi, katso, kuollut kannettiin ulos, joka oli äitinsä ainoa poika, ja se oli leski. Ja paljo kaupungin kansasta kävi hänen kanssansa. Kuin Herra hänen näki, armahti hän hänen päällensä ja sanoi hänelle: älä itke! Ja meni ja rupesi paariin (ja kantajat seisahtivat,) ja hän sanoi: nuorukainen, minä sanon sinulle: nouse ylös! Ja kuollut nousi istualle ja rupesi puhumaan. Ja hän antoi sen äidillensä. Ja pelko tuli kaikille, ja kunnioittivat Jumalaa, sanoen: suuri propheta on noussut meidän sekaamme, ja Jumala on kansaansa etsinyt.

Kahden minuutin viha

Huomenna alkaa taas uusi viikko ja tulee uudet lukukappaleet ja evankeliumit, joista en vielä tiedä mitään, koska en lunttaa. Tähän ei enää viitsi etsiä mediaotsikkoa, koska koin niin, että olin itse siellä missä otsikoita tehdään. Noin tuhannen ihmisen miekkarissa Lahdessa.

Otsikko voisi oikeastaan olla alkukielellä: "Two Minutes Charity", sillä niin hyvä oli meininki. On ilo olla tämän puolueen jäsen ja sanoisin Lahden tunnelmien ja niiden tunnelmien perusteella joita Kymen piirissä olen kevään ja kesän mittaan kokenut, että PS ei ole katoamassa minnekään, vaan tulee olemaan vaikuttava tekijä suomalaisessa politiikassa vielä silloinkin, kun me - jos armon saamme - puhdistumme tekemiemme syntien seurauksista kiirastulessa.

Omasta mielestäni kaikki puheet ovat aina liian pitkiä, mutta nyt ne olivat sen ohella hyviä. Ohjelmaluonnokset ovat mielestäni täysin valmiita ja ne ovat parempia kuin koskaan ennen. Puolue on selvästi kehittynyt oikeaan suuntaan. Puolue ei kuitenkaan ole paperia, vaan ihmisiä ja aivan vilpittömästi voi sanoa, että nyt on hyvä meininki. Haaste on saada nämä ohjelmat läpi ihmisten tietoisuuteen ennen vaaleja. Jos siinä onnistutaan, niin ensi kevään vaaleista on tulossa jopa odottamattoman hyvä tulos.

Ei mulla oikeastaan muuta: lähdin kesken pois, josta syystä luonnollisesti ruoskin itseni. Saunan kautta kohti viidettätoista helluntain jälkeistä viikkoa siis.

Puita istuttavat autoilijat

Suomesta on tulossa ilmastonmuutoksen vastaisen taistelun suurvalta, sanoo pääministeri Juha Sipilä.

Autoilijat voisivat istuttaa puita tankkauksen yhteydessä.

Odotankin, että Juha Sipilä lyö minut tämän suurvaltahankkeen ritariksi, koska jo ennen hänen käskyään olen istuttanut metsään puita ja en oikeastaan yksityisautoile lainkaan, vaan käytän junaa ja linja-autoja matkustukseen. Tänään Lahteen, huomenna en tiedä minne jne...

Olen tähän valmis, jos ritarin ansioksi lasketaan noin 5000 kuussa puhtaana käteen.

Jokainen joka ottaa nämä suomalaisten poliitikkojen puheet vakavasti siltä pohjalta, että niiden takana olisi vilpitön halu suojella luontoa voi virkistää muistiaan vaikka - onneksi lopulta torpatun - jätevesiasetuksen ja tuulivoimalapäätösten taustoihin tutustumalla. Oleellista on myös huomata, että näiden poliitikkojen aikana on Suomesta kadonnut kyky rakentaa voimalaitoksia.

Itse en pidä pahana sitä, että luontoa suojellaan tai, että metsää istutetaan, mutta pidän pahana sitä, että rahantarpeen vuoksi nostetaan energiaverotusta naamioiden se valheellisesti operaatioksi, jolla suojellaan luontoa. Otetaan ikään kuin moraalisesti ylempi asema kansaan nähden, vaikka moiselle ei ole mitään perusteita. Mikäli poliitikot näkisivät itsensä vaikka vain Suomen kansan omaisuudenhoitajina ja kasvattaisivat sen mukaisen moraalisen selkärangan olisivat asiat varmasti paremmin kuin nyt, kun he yrittävät esittää jonkinlaisia maailmaa tuholta pelastavia visionäärejä, supersankareita, jotka ovat kuin eräänlaisia kömpelön sanamagian Hämähäkkimiehiä. Heillä itselläänkin olisi varmasti silloin parempi olo, koska rehellisyys aiheuttaa pidemmän päälle sellaistakin, että ei ole paha mieli.

Yleisemminkin ärsyttää nykyinen eetos, jossa hyväntekemisen nähdään tuovan taloudellisia voittoja, eikä uskalleta suoraan sanoa sen aiheuttavan kustannuksia, jotka pitää maksaa. Hyvän tekeminen maksaa aina ja sen pitääkin olla itseltä pois. Suomi, joka nousukauden huipulla ottaa velkaa kattaakseen budjettinsa ei ole kypsä tekemään hyvää.

Kissakin kiinnostui

Jännittävä havaita, että pop-musiikki pystyy vielä näinäkin päivinä herättämään moraalista tuohtumusta. Tässä valitettavasti pitää kuitenkin sanoa, että väärin tuohduttu.

Euroopan suurin natsien festivaali

Artikkelista tulevat mieleen nuoruuteeni ( tai oikeastaan lapsuuteeni ) sijoittuneet kampanjat, jolla estettiin Sex Pistolsin pääsy Suomeen ja kauhuelokuvien kieltäminen muuten kuin korkeintaan saksittuina. Molemmissa niissä suomalainen, vapaa media oli erittäin aloitteellinen ja oikeastaan tuotti valtiovallalle ja erilaisille vasemmistolaisille nuorisojärjestöille idean, että nyt on taas jotain joka on pakko sensuroida.

En tunne tuota musiikkigenreä, jota festivaaleilla esitetään, mutta vahvasti epäilen, että yhtyeet eivät ole poliittisesti kansallissosialisteja ja tuskin ne edes pyrkivät minkään poliittisen liikkeen luomiseen, tai edes sellaisen säestämiseen. Onhan koko popkulttuuri noin yleisestikin individualististen pellejen puuhaa.

Itse pidän ainakin yhdestä natsibändistä, eli kuusaalaisesta Mistreatista. Harvoin toki kuuntelen sitäkään, mutta jos haluan kuunnella hyvää punkrokkia, niin Mistreat on parasta mitä Suomessa on tarjolla. Rokissa on kyse eräänlaisesta kapinallisesta aktista enemmän kuin musiikista, enkä ainakaan itse usko sen kykyyn muuttaa ihmisten ideologisia näkemyksiä mihinkään suuntaan. Huonoimmillaan se on maailmankuvaa hajottavaa, parhaimmillaan se tuottaa todella hyviä, yksittäisiä lauluja; ja muutamalle teema-albumillekin voi arvoa antaa. Ongelma on ollut enemmän median vakava suhtautuminen poppiin erilaisine analysoivine kriitikoineen kuin pop itse. Poppia/rokkia ei ole koskaan syytä ottaa niin vakavasti, että maailmankuva muodostuisi sen antamien vaikutteiden perusteella. Ei sitä kuitenkaan kieltääkään pidä, koska pitäähän ihmisten pitää myös hauskaa.

Vaikka luonnollisesti itsekin tuomitsen kyseisen riettauden ja epäjumalanpalvonnan festivaalin näillä Plinio Corrêa de Oliveiran viisailla sanoilla rokin esihistorian ajoilta:

"Vallankumouksellinen prosessi ihmissielussa ... on aivan viimeaikaisissa sukupolvissa tuottanut uudenlaisen luonteenlaadun, joka näkyy erityisen selvänä rock and roll –musiikin hypnotisoimissa nuorissamme. Tätä sielullista tyyppiä luonnehtivat spontaanit psykologiset primäärireaktiot, joita järki ei kontrolloi ja joihin efektiivisellä tahdollakaan ei näytä olevan mitään osallisuutta, sekä fantasian ja ”elämyksellisten” kokemusten ylivalta todellisuuden systemaattiseen analyysiin nähden. Tämä kaikki on mitä suurimmassa määrin seurausta sellaisesta pedagogisesta kulttuurista, joka käytännössä viittaa kintaalla niin logiikan roolille kuin tahdon koulimisenkin merkitykselle kasvatustyössä."

En kuitenkaan olisi valmis kieltämään tai varsinkaan ideologisoimaan mitään kyseistä musiikkia esittävää festivaalia tai muuta tilaisuutta.

Vääryys ja vilppi

Hallitus kiristää alkoholiveroa. Korotus aiotaan painottaa viineihin, olueen ja mietoihin juomiin yleensä. Korotuksen taustalla kaksi syytä: Suomalaisten alkoholinkulutus on laskenut ja vähintään sama verokertymä kuin ennenkin on saatava kasaan. Toiseksi panimotoiminta on riippumatonta liiketoimintaa, jossa toimivat yksityisyrittäjät eivät ole sidoksissa valtion itseltään yksityistämään, ja sitä rahoittamalla säätelemään liike-elämään, eivätkä suoraan valtioon, joten heitä on helppo verottaa. On olemassa vaara, että panimotoiminnassa joku vaurastuisi olematta Kokoomuksesta tai Keskustasta riippuvainen, joten vaara on torjuttava verottamalla.

Enemmän kuin raha tässä(kin) päätöksessä häiritsee eniten sen valheellisuus. Hallituspuolueet tulevat edelleen esittämään kuinka he vapauttivat alkoholipolitiikkaa, vaikka tällä päätöksellä he tosiasiassa kiristävät sitä. Koska elämme demokratiassa voi hyvin sanoa, että me valehtelemme itsellemme, teemme itsellemme vääryyttä ja vilppiä, aina vain uudestaan laskemalla nämä helppoheikit kuin koirat veräjästä heidän toimiaan kyseenalaistamatta ja mikä pahinta: aina vain uudelleen äänestämällä heidät tekemään kepposiaan.

Elämme siis aika syvässä itsepetoksessa.

On totta, että alkoholi, kuten mikä tahansa maallinen nautinto, voi olla väärä jumala, joka vie ihmisen mennessään palvomaan itseään ja tyydyttämään vain omaa nautinnonhaluaan, mutta tätä se ei ole yleisesti. Paljon vakavampi ja uhkaavampi väärä jumala on se, että me annamme hallita itseämme näin valheellisella tavalla tekemättä asialle mitään. Näin teemme, vaikka kaikki tiet vaikuttaa asioihin demokraattisesti ovat edelleen auki. PS:kin oli osoittautua täysin valheelliseksi puolueeksi, mutta yksi sen sloganeista pitää täysin paikkansa: "Sitä saa mitä tilaa." Poliittisen puolueen tärkein tehtävä olisi olla valehtelematta, jotta kansalainen tietäisi mitä hän tilaa.

Ja tietenkään meidän ei pidä viinistä murehtia. Sitä voi valmistaa itsekin, jos se välttämätöntä on.

Todellinen pahuus

Olisi ehkä tekopyhää jatkaa tälläista sarjaa etsien lehtien uutisia ja jättäen kokonaan huomiotta se kuinka Saatana juoksentelee irrallaan kirkon ytimessä. Sehän se varsinainen skandaali kuitenkin on ja siitä tulee kaiken muun, toivottavasti vakavamman ja tervehdyttävämmän toiminnan, lisäksi vielä myös postmoderni klikkikohu. Toisaalta en ole kypsä käsittelemään asiaa mitenkään syvällisemmin, koska tietopohjani on se mitä itse saan lukea. Linkitänkin tämän loppuun kaksi laajaa suomenkielistä tekstiä, jotka liitteineen kertovat perinpohjaisesti mistä on kysymys ja joiden esittämistä näkemyksistä olen täysin samaa mieltä.

Lyhyesti viimeisestä, joka toivottavasti myös tervehdyttää kirkon tilaa: Arkkipiispa Viganò julkaisi viime lauantaina kirjeen, joka sisältää erittän vakavia syytöksiä Kirkon hierarkian korkeimpia tasoja edustavia henkilöitä kohtaan liittyen seksuaalisten hyväksikäyttötapausten peittelyyn ja myös seksuaalisen hyväksikäytön harjoittamiseen. Viganòn kirje on ilmeisen uskottava, koska asemansa vuoksi hänellä on ollut pääsy kaikkiin niihin tietoihin, jotka hän kirjeessä julkistaa, eikä hänellä eläkeläisenä ole mitään asemaan liittyvää syytä valehdella mistään. Viganò kehottaa kirjeessään paavia ja kaikki niitä piispoja, jotka näihin todella hämäriin, opillisesti ajatellen suurinpiirtein saatananpalvontaan verrattaviin touhuihin ovat osallistuneet eroamaan toimistaan. Kehotus on näillä tiedoilla erittäin perusteltu.

Oskari Juurikkalan kirjoitukset aiheesta:

Kirkon hyväksikäyttöskandaalit - saako puhua avoimesti?

McCarrick, Viganò ja hyväksikäyttöskandaalit: Mitä paavi Franciscus tiesi ja teki?

Sininen hetki

Ulkoministerin pohdintoja.

Olemme Timo Soinin kanssa veljiä Kristuksessa ja vihollisia politiikassa. Edellinen tietenkin on tärkeämpää, mutta jälkimmäinen ehkä aktiivisempaa toiminnallisesti. Kolmas leikkauskohta välillämme on, että meistä kumpikaan tuskin tulee päätymään kuvassa näkyvän kaltaiseen sankarihautaan. Siinä se sitten onkin. Pyhimyksiksi meidän molempien tietysti olisi syytä tähdätä, mutta se tavoite tuskin täyttyy, ellei sitten todella vakavasti ontuen.

Etäisyys on hyvästä. Politiikka ei ole mikään seurakunta. Nykyisin Perussuomalaisen kenttäväen on hyvä ja mukava kasata telttoja, jakaa lehtiä, osallistua tapaamisiin ja kokouksiin ja tehdä vaalityötä ilman mitään riitaa, kateutta, vihaa, toraa, eripuraisuutta, eriseuraisuutta ja pahansuomuutta ja toivon, että siellä vihollislinjan toisella puolella on sama juttu. Puolueen toimintailmapiiri on silminnähden parantunut, kun johdosta ovat lähteneet ne, joiden ohjelmalliset tavoitteet olivat jotain muuta kuin puolueen kenttäväen ja äänestäjien tavoitteet. Maallisia kuninkaita ei pitäisi palvoa lainkaan, eikä heille pidä uhrata aikaansa, kuin siinä mikä on välttämätöntä ja hyväksi yhteisön hyvinvoinnille. Nykyisin varmasti molemmissa puolueissa kenttäväki kokeekin tekevänsä työtä itsensä ja puolueen yhteisten tavoitteiden hyväksi. Mikä on hieno asia.

Soinin jutussa esittämistä näkemyksistä olen samaa mieltä. Juttu on yleisesti ihan hyvä ja asiallinen, joten tavoitteeni kommentoida päivittäin jotain absurdin postmodernia klikkiotsikkojuttua epäonnistui heti kättelyssä. Sen tuosta voisi järjettömyytenä poimia kuinka edes sen vihjaaminen, että March for Lifen tavoitteet olesivat jotenkin Suomen ulkopoliitikan vastaisia on täysin järjenvastaista ja politiikan väärinymmärtämistä.

Afrikkalaisten maiden kanssa käytävään kauppaan panostaminen on tärkeä asia. Sen pitäisi tapahtua niin, että afrikkalaiset maat saisivat rauhassa rakentaa omat sosiaaliset rakenteensa ilman, että kaikkien muiden päälle siellä olisimme vielä me suomalaiset sähläämässä niiden muuttamisessa mieleisiksemme. Tekniikka ja taitoa, joita tarvitaan noiden rakenteiden tukemiseen meidän tulee myydä, mutta ennen kaikkea pitää huoli siitä, että siinä vaiheessa kun ostaja niitä tarvitsee meillä on vielä myös jotain mitä myydä. Siinä suhteessa ei tällä hetkellä näytä erityisen hyvältä. Henkilökohtaisesti suosin nykyisin Kiinan kauppaa ja oikeastaan uskon Kiinan hoitavan suhteet Afrikkaan paremmin afrikkalaisten itsensä hyödyksi kuin mitä läntiset toimijat ovat tehneet. Tässä mielessä Suomen kannattaisi yhdä edelleen lämmittää suhteitaan Vietnamiin. Tämä tällaisena ulkopoliittisena neuvona.

Athletic Club kohtaa tänään kotonaan Huescan. Ottelu alkaa kello 23:00:00 Suomen aikaa. Saksassa on käynnissä suuri mielenosoitus, jossa kohdataan politiikan tämän ajan tärkeimmällä jakolinjalla. Toivottavasti se sujuu rauhallisesti.

14. Helluntain jälkeinen sunnuntai

Galatalaiskirje 5. 16 - 24.

Mutta minä sanon: vaeltakaat Hengessä, niin ette lihan himoa täytä; Sillä liha himoitsee Henkeä vastaan, ja Henki lihaa vastaan: nämät ovat vastaan toinen toistansa, niin ettette tee, mitä te tahdotte. Mutta jos te Hengeltä hallitaan, niin ette ole lain alla. Mutta lihan työt ovat julkiset, kuin on huoruus, salavuoteus, saastaisuus, haureus, Epäjumalain palvelus, noituus, vaino, riita, kateus, viha, torat, eripuraisuus, eriseura, pahansuomuus, murha, juopumus, ylönsyömyys ja muut senkaltaiset, joista minä teille edellä sanon, niinkuin minä ennenkin sanonut olen, että ne, jotka senkaltaisia tekevät, ei pidä Jumalan valtakuntaa perimän. Mutta Hengen hedelmä on: rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävyys, hyvyys, usko, hiljaisuus, puhtaus. Senkaltaisia vastaan ei ole laki. Mutta jotka Kristuksen omat ovat, ne ovat ristiinnaulinneet lihansa, himoin ja haluin kanssa.

Matteuksen evankeliumi 6. 24 - 33.

Ei kenkään voi palvella kahta herraa; sillä taikka hän tätä vihaa ja toista rakastaa, taikka hän tähän suostuu ja toisen ylönkatsoo. Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa. Sentähden sanon minä teille: älkäät murehtiko henkenne tähden, mitä te syötte ja mitä te juotte, eikä ruumiinne tähden, millä te teitänne verhootte. Eikö henki enempi ole kuin ruoka? ja ruumis parempi kuin vaate Katsokaat taivaan lintuja, ei he kylvä eikä niitä, ei myös kokoa riiheen, ja teidän taivaallinen Isänne ruokkii heidät. Ettekö te paljoa enempi ole kuin he? Mutta kuka teistä voi surullansa lisätä yhden kyynärän pituudellensa? Ja mitä te surette vaatteista? Katsokaat kukkasia kedolla, kuinka he kasvavat: ei he työtä tee, eikä kehrää. Kuitenkin sanon minä teille, ettei Salomon kaikessa kunniassansa ollut niin vaatetettu kuin yksi heistä. Jos Jumala näin vaatettaa pellon ruohon, joka tänäpänä seisoo ja huomenna pätsiin heitetään, eikö hän paljoa enemmin teidän sitä tee, te vähäuskoiset? Älkäät siis surulliset olko, sanoen: mitä me syömme, taikka mitä me juomme? eli millä me meitämme verhoomme? Sillä kaikkia näitä pakanat etsivät; sillä teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän kaikkia näitä tarvitsevan. Vaan etsikäät ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, ja niin kaikki nämät teille annetaan.

Jatkuvuus

Suomalainen mediailmasto on nykyisin niin mielipuolista, että siitä ei voi oikein kirjoittaa parodiaa, satiiria, ironiaa, tai lempää komediaa, koska se itsessään on jo kaikkea noita liikuttavan pateettisella tunteellisuudella vuorattuna, valmiina pakettina. Sen voi oikeastaan pysäyttää siihen kuvaan, jossa eduskunta hartaan kunnioittavasti hiljentyy sanan ääreen Jani Toivolan vaatiessa traslakia. Odotetaan aikoja parempia.

Osittain siitä tämä pitkähkö hiljaisuus. Ja toisaalta siitä, että en ole seurannut ajankohtaisia tapahtumia juuri lainkaan muualta kuin sosiaalisen median kautta. Se on minusta huomattavasti parempi, toimivampi ja nopeampi tapa pysyä kärryillä kuin perinteisen median seuraaminen. Ja tietysti olen myös sitä mieltä, että olemme kärryillä, joilla ei ole mitään järkeä pysyäkään. Politiikassa tietysti tapahtuu myös asiallisia asioita, mutta en ole PS:n mainostoimisto kuitenkaan ja mikäli politiikassa positiivista ja rakentavaa kerrottavaa löytyy se lähes poikkeuksetta liittyy PS:n kannanottoihin, toimintaan ja tulevaan ohjelmaan. Toisto on mestaruuden äiti, mutta ehkä liika olisi liikaa.

Eilen kuitenkin hieman hämmentyneenä iltamessun jälkeen havaitsin, että kirjoittamisella yleensä voi olla myös positiivisia vaikutuksia.

Kehittelin sellaisen idean, että julkaisen sunnuntaisin vanhan 1962 messukirjan lukukappaleen ja evankeliumitekstin ja yritän sitten viikolla päivittäin kirjoittaa jostain räiskyvän postmodernista klikkejä kalastavasta, sen päiväisestä uutisesta ( mieluiten poliittisesta sellaisesta ) jollain tavoin niiden valossa. Käytän raamatunteksteissä Bibliaa, koska messukirja on vanha ja koska se kai on suomalaista käännöksistä lähimpänä Vulgataa. En yhtään tiedä mitä tästä tulee, mutta epäonnistuminen on tietysti varmaa. Katsellaan.

Myös Athletic Bilbaon kausi on alussa. Veikkaisin tälle kaudelle sijoitusta, joka takaa pääsyn Mestareiden liigaan. Ainakaan sunnuntain pelejä en kuitenkaan raportoi niin sanotusti livenä, mutta kautta voisi seurata muuten entiseen tapaan.

Kansallismielisyydestä

En aikanaan pitänyt termistä ‘maahanmuuttokriittinen’, sillä suhtauduin kritiikkiin luovuutta latistavana ilmiönä. Syvältä pimeydestä oleva kriittinen teoria tuli myös mieleen. Ja kaikkein pahimpana kiinalaiset itsekritiikkikokoukset, joissa tunnustaneet ja itsensä kritiikillä puhdistaneet lopuksi tapettiin. Yleensäkin; en ollut mikään kriitikko, enkä ole vieläkään. Olin kansallismielinen ja olen edelleenkin. Olin sitä mieltä, että nimenomaan kansallismielisyyttä pitäisi tuoda esille ja sen pitäisi riittää. Termi kuitenkin osoitti poliittisen ja käytännöllisen toimivuutensa, joten nuivuuteni sitä kohtaan laantui aika pian. Eikä kansallismielisyys kadonnut mihinkään, vaan vahvistui ja on perussuomalaisten viime kesäisen puoluekokouksen jälkeen vahvempana ja terävämpänä suomalaisella poliittisella kentällä kuin koskaan ennen.

Kansallismielisyyden perustan määrittelee aika tyylikkäästi Paavillisen oikeudenmukaisuuden ja rauhan neuvoston kokoama Kirkon yhteiskuntaopin käsikirja. Se on muutenkin erittäin hyvä ja tarpeellinen opus:

Ihmisoikeuksien alue on laajentunut kansojen ja kansakuntien oikeuksiin. Se, mikä on totta ihmiselle, on totta myös kansoille. Opetusvirka muistuttaa, että kansainvälinen oikeus “nojaa valtioiden yhtäläisen kunnioittamisen, kunkin kansan itsemääräämisoikeuden ja vapaan yhteistyön periaatteisiin ihmiskunnan suuremmaksi yhteiseksi hyväksi.” Rauha ei perustu vain ihmisoikeuksien vaan myös kansojen oikeuksien kunnioittamiseen: erityisesti niistä on mainittava oikeus itsenäisyyteen.

Kansakuntien oikeudet eivät ole mitään muuta kuin ‘ihmisoikeuksia’ käsitettynä tällä erityisellä yhteisöllisen elämän tasolla. Kansakunnalla on “perustavanlaatuinen oikeus olemassaoloon”; oikeus “omaan kieleensä ja kulttuuriinsa, joiden kautta se ilmaisee ja edistää henkistä ‘suvereniteettiaan’; oikeus “muovata elämänsä omien traditioidensa mukaan, tietenkin sulkien pois kaikenlaiset perustavien ihmisoikeuksien loukkaukset ja erityisesti vähemmistöjen sortamisen.”; ja oikeus “rakentaa tulevaisuuttaan varmistamalla nuoremmille sukupolville asianmukaisen kasvatuksen.”. Kansainvälinen järjestys vaatii erityisyyden ja univeraalisuuden tasapainoa. Sen toteuttamiseen kutsutaan kaikki kansakunnat, joiden ensimmäinen velvollisuus on elää rauhan, kunnioituksen ja solidaarisuuden hengessä toisten kansakuntien kanssa.

Tuossa on, ellei nyt kaikki, niin ainakin suuri osa oleellisesta. Kansa ja kansakunta määrittyvät orgaanisesti ( niiden oikeudet rinnastuvat ihmisoikeuksiin ja perustuvat niihin ). Valtio on oma asiansa ja kansainväliset suhteet ovat valtioiden suhteita mistä, vaikka sitä ei suoraan sanota, seuraa, että valtiottomalla kansakunnalla tai kansalla on suhde sitä hallitsevaan valtioon. Ja lopusta voi päätellä, että jokaisella kansakunnalla tulisi olla oma valtionsa, tai ainakin niillä on siihen oikeus.

Suomessa näin onkin ainakin vielä. Täällä valtio ja kansa ovat poikkeuksellisen yhteneväisiä ja päällekkäisiä. Tiettyä lohkeamista on kuitenkin tapahtunut ja tapahtumassa. Sitä symboloi hyvin se, että valtiossa jossa kaikki nuoret miehet käyvät asepalveluksessa ja ovat sen jälkeen armeijan reservissä valtiollista establishmenttia edustava, globalistinen mediakonserni pitää hallussaan ja julkaisee mielensä mukaan sotilastiedustelun korkeimman turvaluokituksen asiakirjoja vain sillä seurauksella, että konsernin hallituksen puheenjohtaja kutsuu Tasavallan presidentin tapaamaan itseään. Ja käytännössä lohkeamisesta kertoo, että valtio päästää rajojensa yli kenet tahansa tietämättä henkilöistä mitään ja tarjoaa heille vähintään yhtä hyvää sosiaaliturvaa kuin valtion kansalaisille. Tämä globalismin ja halvan työvoiman nimissä.

Mikäli repeämä edelleen laajenee kansallismieliset ovat luonnollisesti, ja jo perusolemuksensa vaatimina, kansan ja kansakunnan puolella, oppositiossa valtiota vastaan niiltä osin kuin valtio toimii kansan etujen vastaisesti. Niiltä, jotka sanovat, että oppositiosta ei voi vaikuttaa puuttuukin usko siihen, että kansa, orgaanisena ja itsenäisenä entiteettinä, on aina lopulta sitä hallitsevaa valtiota voimakkaampi.

Näissä, yllättävänkin poliittisissa merkeissä: Hyvää joulua! 

Jouluun liittyy eskatologinen elementti, joka on aina sekä valtiota, että kansaakin voimakkaampi:

Heinillä härkien kaukalon

Paavi ja valeuutiset

Suomalainen media on varsin tehokkaasti tuhonnut omaa uskottavuuttaan, tai sitä mitä siitä oli vielä jäljellä, viimeisen parin viikon aikana. En itse viitsi tarkastella niitä isoja skandaaleja, jotka on jo moneen kertaan puitu, vaan tuon esille erään pienemmän jutun, koska se on hyvä ja keskittyy oleellisiin asioihin.

Iltalehti teki jutun otsikolla Paavi tuomitsi valeuutiset syntinä. Tuolla jossakin, Internetin aarniometsissä, juttu oli ymmärretty niin, että paavi olisi tuominnut sen mitä suomalainen media, ja sen herättämä keskustelu kutsuu valemediaksi. Näin ei kuitenkaan ole. Paavi pikemminkin kehui sellaista ja kannusti sellaiseen omaehtoiseen tekemiseen suuriin mediataloihin ja massauutisointiin luottamisen sijaan. Itse puhe, johon iltalehden juttu viittasi on aika hyvä ja saatan suomentaa sen, tai ainakin osan siitä, jos kerkeän. Tässä mielestäni keskeinen kohta Aalto-opiston äidinkielellä:

Small media companies and publishing houses can more easily respond to these needs. They are subject, by their very nature, to healthy limits that help them to generate less massified information, less exposed to the pressure of fashions, as transient as they are intrusive. In fact, it is genetically more linked to its territorial base of reference, closer to the daily life of communities, more anchored to the facts in their essentiality and concreteness. It is a journalism closely connected to local dynamics, to the problems arising from the work of the various categories, to the interests and sensibilities of intermediate groups, which do not easily find channels to be able to adequately express themselves.

Uutisoinnin synteinä paavi esitti disinformaation asioiden puolueellisena esiintuomisena vastakkaiset näkökannat pimentäen, sensaatiota tavoittelevan herjaamisen tai kunnianloukkaamisen, ja vanhojen kaivelemisen niiden esittämiseksi nykypäivän muuttuneiden käsitysten valossa. Jokainen voi itse päätellä syyllistyykö noihin Suomessa valta- vai valemedia. Todennäköisesti molemmat, mutta valemedia vähemmän, ja sillä on myös paremmat mahdollisuudet parantaa tapansa, koska se ei ainakaan vielä ole uutisia massoittain tehtaileva koneisto, kuten valtamedia tuppaa olemaan.

Paavi puhuttelee Italian aikakauslehtiä.

612 kulkue ja kaksi kulttuuria

Dwight Longenecker kirjoittaa kuinka katolinen kirkko USA:ssa jakaantuu kahteen erilaiseen, toisistaan suuresti poikkeavaan, kulttuuriin.

America’s Two Catholic Churches.

On liberaalin eliitin laiskanpullea, vallitsevaan kulttuuriin sopeutumaan pyrkivä, tyhjenevä ja häviävä kirkko ja toisaalla dynaaminen, toimiva ja väkeään alati lisäävä tavallisen kansan kirkko. Samanlainen jakolinja on havaittavissa Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa, jossa lähes kaikki uskonnollinen ja hengellinen toiminta virallisten toimitusten ulkopuolella näyttää olevan konservatiiveiksi kutsutun tavan kansan järjestämää. Itse asiassa samanlainen jako tuntuu nykyisin kulkevan läpi kaikkien eurooppalaisperäisten kansojen ja kulttuurien. Makuasia pitääkö kirkkojen jakaantumista yhteiskunnallisen tilanteen heijastumisena kirkon sisälle vai pitääkö yhteiskunnan jakaantumista hengellisen jakaantumisen seurauksena. Itse jakaantuminen on kuitenkin havaittava tosiasia. Koska jako ei noudata mitään perinteisiä poliittisia jakolinjoja, vaan molemmilla puolilla on oma sivistyneistönsä ja oma maalais- tai työväkensä, molemmilla puolilla on rikkaita ja köyhiä, ja molemmat ryhmät ovat kaiken kaikkiaan hyvin heterogeenisiä, pidän tässä jakoa puhtaasti hengellisenä tai identitaarisena. Valtiollisen politiikan tasolla kamppailu, jos sen annetaan tapahtua demokratian periaatteita noudattaen, päättyy ennemmin tai myöhemmin väistämättä alaluokan voittoon.

Epätasapainoa ryhmien välillä aiheuttaa lähinnä se, että yhteiskunnalliset kulttuuri-instituutiot ovat liberaalin “eliitin” hallussa lähes täydellisesti. Tästä syystä heidän puoltaan voi hyvin kutsua yläluokaksi. Nämä instituutiot kuitenkin kiihtyvällä vauhdilla tyhjenevät kaikesta merkityksestään, eikä alaluokka oikeastaan edes kamppaile niiden hallinnasta, vaan haluaisi vain rauhassa luoda oman elämänpiirinsä ja elää siellä rauhassa ilman yläluokan pitämän metelin aiheuttamia häiriöitä.

Suomessa tilanne reaalielämän tasolla on tietenkin toinen kuin Yhdysvalloissa. Kamppailun puhtaasti henkistä luonnetta kuvaakin hyvin se, kuinka tunteenomaisella kiihkolla Suomen media suhtautuu Yhdysvaltojen politiikkaan ja kuinka suurella innolla se yrittää sovittaa kansainväliset, lähinnä viihdeteollisuuden luomassa lumetodellisuudessa elävät vastakkainasettelut Suomen politiikkaan. Kaikesta omasta ja arvokkaasta tyhjentynyt media takertuu siihen, että se on kuitenkin yläluokkaa, joka kuuluu samaan ryhmään kuin miljoonia tienaavat, kiroilevat ja ihaillut stand-up koomikot, sekä erilaiset globaalin tosi-tv:n tähdet. Todellinen, yläluokkainen vasemmistoliberaali onkin aina samaa mieltä kuin poptähti Madonna. Mikäli on Madonnan kanssa eri mieltä jostakin, on vahvasti epäilyttävä. Paidassa oleva Che Guevaran kuvakin laulaisi Material Girliä, jos se osaisi puhua, eikä olisi kaikessa onttoudessaan niin täydellisen mykkä. Tällaisen yläluokan kanssa ei mielellään ole missään tekemisissä, vaan väkisinkin sitä hakeutuu alaluokan pariin. Kaikkien omistamasta Yleisradiostakin tulee katsottua lähinnä vain päivittäin esitettävä Suomi-Filmi. Ne kuvaavat paljon fiksumpaa ja älyllisesti terveempää maailmaa.

Tästä päästäänkin 612-kulkueeseen. Se haluaisi kulkea rauhassa Töölöntorilta Hietaniemen hautausmaalle ilman poliittisia tunnuksia ja iskulauseita. Aiempina vuosina se on onnistunut hyvin ja onnistuu tänäkin vuonna mikäli asia kulkueeseen osallistuvista on kiinni. Viime vuonna tapasin kulkueen yhteydessä paljon tuttuja, niitä kuuluisia tavallisia ihmisiä, mutta yhtään fasistia tai natsia en tavannut. Heitä varmasti oli kulkueessa mukana, mutta he eivät tuoneet itseään tai agendaansa millään tavoin esiin. Yleisradio ja muut mediat kuitenkin tietävät kulkueen olevan äärioikeistolainen natsimarssi, jolla on jotain poliittisia vaatimuksia. Hyväntahtoisesti voisi ajatella, että Yleisradiossa ei vain tiedetä asiasta, koska siellä tunnetaan Hollywoodin massatuotannot paremmin, kuin suomalaisten ihmisten asiat. Ja näin voi ollakin. Suomalaiselle toimittajalle voi olla mahdoton rasti kävellä reilu kilometri alaluokan parissa, aistia tunnelmia ja kertoa niistä sitten rehellisesti sotkematta niitä globaalin viihdeteollisuuden luomiin ristiriitoihin ja vastakkainasetteluihin, sillä eihän sitä voi tietää mitä mieltä Madonna olisi karvalakkisten ja pipopäisten suomalaisten tavisten kävelystä, mutta sen tietää mitä mieltä Madonna on fasisteista ja rasisteista. Ja vaikka toimittaja pystyisikin, niin päätoimittaja on joka tapauksessa jo etukäteen antanut sanat, joilla kulkueeseen osallistujia pitää kuvailla. Onko se sitten laitaoikeisto, äärioikeisto, fasistit, rasistit vai kansallissosialistit jää nähtäväksi.

Suomessa alaluokan vaihtoehtoisen yhteiskunnan rakentaminen/rakentuminen ei ole niin pitkällä kuin USA:ssa ja monissa muissa eurooppalaisen kulttuuripiirin maissa. Sen ituja on kuitenkin jo havaittavissa täälläkin. Itse ennustan, että tulevaisuudessa sen keskeisin vaatimus nykyiselle yläluokalle tulee kaikissa läntisissä valtiossa olemaan: Jättäkää meidät jo rauhaan ja menkää pois.

Toistoa islamista

Olen kirjoittanut tästä aikaisemminkin tässä blogissa, mutta kaukaa viisaana en ole indeksoinut kirjoituksia, joten en jaksa niitä myöskään etsiä.

On perusteellinen virhe sanoa islamin edustavan pimeää, keskiaikaista takapajuisuutta modernin maailman keskellä. Keskiajalla, joka on ainoastaan Eurooppaa kuvaava ajanjakso, musisoitiin, runoiltiin, laulettiin, maalattiin kuvia, juotiin olutta ja kirjoitettiin paksuja järkäleitä, jotka loivat perustaa länsimaiselle filosofialle. Islam ei millään tavoin muistuta keskiajasta, vaan on lähes sen vastakohta ja se vyöryy Euroopan päälle modernina ja harmaana kuin tieteellistekninen supervalta DDR taannoin. Se ennemmin kieltää kuvat ja musiikin, kuin suosii niitä. Eurooppaan tunkeutuva islam, ja varsinkin sen eurooppalainen hyväksyminen onkin mitä modernein ja edistyksellisin ilmiö.

Ristiretkien aikana kirjoitetussa islamilaisessa historiassa ihmeteltiin huvittuneena ja paheksuen sitä, kuinka frankkien naiset saivat liikkua yksin kaupunkien kaduilla. Juuri mikään ei siis tässä suhteessa ole muuttunut. Ristiretket eivät olleet minkäänlainen stigma islamilaisessa kulttuurissa. Niitä ei edes muisteltu siellä ennen kuin lännen sosialistiset tutkijat tarjosivat niistä oman, materialistisen ja modernin tulkintansa. Sen jälkeen niistä tuli, suoraan lännestä omaksuttuna, myös islamilaisessa maailmassa tunteita ja kiihkoa nostattava propagandan väline. Suhtautuminen ristiretkiin onkin lännessä nykyisin täysin samanlaista kuin se on islamilaisessa maailmassa. Eli modernia, edistyksellistä, historiatonta, väärään tietoon perustuvaa ja poliittiseen propagandaan kelpaavaa.

Sanotaan myös, että islamin pitäisi käydä läpi jonkinlainen reformaatio ja ollaan toiveikkaita koska islam alkaa olla siinä iässä, jossa kristinuskon reformaatio tapahtui. Reformaatio ( tai revoluutio ) kuitenkin muutti kristinuskoa jyrkempään ja ahdasmielisempään suuntaan. Kalvinin Geneve on tästä hyvä todiste, ellei pidä Ruotsin kirkkokuria niin pahana. ISIS edustaisi juuri sitä reformoitua islamia, jos tällainen vertailu olisi mitenkään mielekästä. Islamissa ei verrannollista reformaatiota voi tapahtua.

Muita kulttuureja ei voikaan verrata eurooppalaisen kulttuurin historiaan sijoittaen niitä jotenkin ajasta jäljessä ja tai ajasta edellä oleviksi. Ne elävät omaa aikaansa, eikä niillä ole edes tarkoitusta kehittyä millekään eurooppalaiselle tasolle. Tästä hyvänä, positiivisena esimerkkinä erään kiinalaisen viisaan pitämä TED-talk luento

Tarina kahdesta poliittisesta järjestelmästä.

Islam ei ole takapajuinen. Se on vain yksiselitteisesti väärää ja vahingollista oppia. Ei konfutselaisuuskaan oikeaa oppia ole, mutta sen puitteissa voi selkeästi saavuttaa erilaisia tuloksia myös modernissa maailmassa, vaikka se onkin Euroopan keskiaikaa selvästi vanhempaa perua: Kovaa ja ankaraa rautakautta :)

Pohjoismainen kirkollinen yhteisö

Verkossa liikkui juttuja Ruotsin kirkon uudesta messukirjasta. Osittain jutut olivat aika vahvastikin liioiteltuja, mutta melko oireellista sekin, että niihin oli helppo uskoa. Julkista keskustelua luterilaisista kirkoista hallitsee todella hämmentävä poliittisuus ja täydellinen irtioleminen itse kirkkojen ydinsanomasta. Ainakaan Suomessa kirkon oma media ei ole tähän todellakaan syytön. Kuulemani mukaan varsinainen todellisuus on aivan toista kuin se mitä kirkollinen media ja muut mediat Suomessakin heijastelevat, joten siksi on ehkä turhaa, tylyä ja hölmöä arvostella luterilaista kirkkoa sen julkisuuskuvan mukaan.

Liturginen vuorokausi on kuitenkin vaihtunut ja kirkkovuoden viimeinen viikko alkanut. Sunnuntai oli luterilaisessa kalenterissa tuomiosunnuntai, joten en malta olla heittämättä alustavana huomiona tätä eilen mieleeni pullahtanutta virkettä: "Pohjoismaissa luterilainen kirkko ei enää edes pyri olemaan Kristuksen morsian, vaan se näkee itsensä valtion ehtoisana emäntänä."

Tämä lienee liberaalien kirkkojen yleismaailmallinen ongelma.

Kouvola, osa taiteen häpäisy

On harvinaistta, että Kouvolassa astutaan harhaan, mutta nyt niin on tehty.

Kouvolalaisessa taidemuseo Poikolassa on esillä poroporvariston makuhermoja hivelevää kitsiä, jonka esilläpitoa voidaan Suomen lain mukaan pitää uskonrauhan rikkomisena. Sinänsä häpeällistä tuolle hyvien ihmisten kauniille kaupungille. Olisi hyvä, jos kyseinen taidemuseo Poikola jätettäisiin omaan arvoonsa ja sen mahdolliset tuet kaupungilta tai valtiolta tulevaisuudessa evättäisiin. Kitsin pitäisi edes myydä itse itsensä, eikä sitä saisi sekoittaa taiteellisesti ja kulttuurisesti arvokkaiden, tukea ansaitsevien teosten joukkoon.

Suomi 100-näyttelystä kirjallinen kysymys.

Kansanedustajat Mika Niikko (ps ), Sari Essayah (kd), Teuvo Hakkarainen (ps), Toimi Kankaanniemi (ps), Antero Laukkanen (kd), Lea Mäkipää (sin), Päivi Räsänen (kd), Harry Wallin (sd) ja Peter Östman (kd) ovat tehneet asiasta eduskuntakyselyn, sillä “heidän mielestään ei ole suotavaa, että Jumalaa pilkkaavaa taideteosta ylläpidetään valtion varoista ja pannaan näytille osin valtion rahoittamaan juhlanäyttelyyn.” Eikä se suotavaa olekaan.

Itse olen kannattanut täydellistä sananvapautta ( ja kannatan edelleen ), mutta allekirjottaisin itsekin tuon kysymyksen. Yhdenvertaisuus lain edessä on yhtä tärkeä asia kuin sananvapaus ja tällä hetkellä Suomessa ei olla yhdenvertaisia lain edessä. Kristityille pyhiä asioita saa pilkata aivan vapaasti, kun taas islamin pilkasta tuomitaan sekä kansanedustajia, että tavallisia tallaajia. Tätä on joskus perusteltu sillä, että oikeuskäytäntö suojelee vähemmistöjä, kun taas enemmistö ei suojaa tarvitse. Perustelu ei ole pätevä, sillä ortodoksit, katoliset ja monet vapaiden suuntien kristityt ovat Suomessa huomattavasti pienempiä vähemmistöjä kuin sunnimuslimit, joita laki ja oikeuskäytäntö suojelevat. Ei ole siis olemassa mitään oikeudellisia, moraalisia tai edes käytännöllisiä syitä miksi taidemuseo Poikolan harjoittama kristittyjen herjaaminen sallitaan, vaikka se on sekä lain, että oikeuskäytännön vastaista.

Odotan siis taidemuseo Poikolalle tuomiota sekä uskonrauhan rikkomisesta, että kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Erityisen irvokasta taidemuseon harjoittama kiihotus on sen sorron valossa, jota Lähi-Idän kristityt kärsivät Suomen suojeleman islamin taholta.

Mitä Kouvolan jo monesti runoiltuun hienostuneisuuteen muuten tulee, niin todistakoon sen tuo eilen matkalla messuun kännykällä nappaamani kuva. Kun me vähemmistössä vietimme pyhää messua, niin naapurikirkossa Kouvolan hyville porvareille lauloi Saara Aalto. Jumala Kouvolaa varjelkoot.

Vanhan fanittajat

Mikko Ellilä linkitti aikanaan jollekin sivulle videon kappaleesta Irish Blood, English Heart. Pidin sitä harvinaisen hienona esityksenä ja hain Google Playsta esittäjän muuta tuotantoa. En kuitenkaan innostunut sen kummemmin. Tuo on ainoa kosketukseni Morrisseyhin. Lehdestä olen lukenut, että hänestä lihansyöjät ovat murhaajia. Mikä ei pidä paikkaansa.

Tämä Morrissey on nyt onnistunut nostamaan kiihkeän myrskyn vesilasissa lausunnoillaan. Morrissey on sanonut, että hän haluaisi Saksan olevan saksalainen ja Ranskan ranskalainen. Ihmiset sanoutuvat hänestä sen vuoksi irti siellä sun täällä. Tämä on hämmentävää koska Morriseyn fanien pitää olla jo nelikymppisiä ihmisiä. Vähintään kolmekymppisiä. Miksi aikuiset ihmiset suuttuvat sellaisen henkilön mielipiteistä jonka musiikista he pitävät? Ja miten yleensäkään aikuiset ihmiset voivat pitää laulajaa sellaisena esikuvana, jonka mielipiteillä on heille suuri, tunteellinen merkitys? Linkitetyn HS:n artikkelin mukaan Morrissey on työväenluokasta lähtöisin oleva ukko, mutta hänen faneistaan on kasvanut graafikoita, kirjailijoita ja taiteilijoita, jotka eivät enää voi sietää Morrisseyn työväenluokkaisia mielipiteitä. Jos näin, niin olisi ollut parempi, jos nämä graafikot, kirjailijat ja taiteilijat olisivat myös jääneet työväenluokkaisiksi, koska työväenluokkainen taiteilijaukko pystyy parilla lausunnolla pistämään heidät sekaisin ja pysymään itse tyynenä.

En tiedä, mutta tämä ehkä osittain selittää myös sitä miten kiihkeällä tunteella Trumpiin suhtaudutaan. Haluttaisiin kovasti fanittaa Yhdysvaltain presidenttiä ja nyt ollaan vihaisia kun ei voida. Tai Brexitiin. Olisi kiva jos englantilaiset olisivat kivoja ja pysyisivät EU:ssa, mutta he ovatkin inhottavia ja eroavat siitä. Ehkä meillä tosiaan on käsissämme aikuinen sukupolvi, joka suhtautuu ihmisiin suosikkeina ja inhokkeina sen sijaan, että he suhtautuisivat ihmisiin ihmisinä. Tämä on aika kammottava ajatus.

Muusikkojen, näyttelijöiden ja muiden niin sanottujen artistien poliittisiin mielipiteisiin ei kannattaisi kiinnittää mitään huomiota. Varsinkin popmusiikki on sellaista, että järjestelmällisyys ja järki vain häiritsevät sitä. Lievästi hullu tekee sillä alalla varmasti parempaa jälkeä kuin rationaalinen, asioiden oikeasta järjestyksestä pitävä ajattelija; siis sellainen ihminen, jonka poliittisille näkemyksille kannattaa antaa painoa. Niille, jotka ovat pitäneet Morrisseyn musiikista suosittelenkin sen kuuntelemista edelleen. Ei musiikkia edes tarvitse yhdistää sen tekijään, vaan se liikkuu vapaasti ilmassa. Itse en aio innostua Morrisseysta sen vuoksi, että hänellä on yksinkertaisia, kansallismielisiä ajatuksia. Saatan innostua, jos taas sattumalta kuulen yhtä hyvän kappaleen kuin tuo Irish Blood, English Heart.

Asiaa miettien päädyin siihen, että voisin järkyttyä, jos Kraftwerkin muusikot kertoisivat olevansa vaikuttuneita Timo Soinin politiikasta, mutta ei sekään minulta yöunia veisi, enkä sanoutuisi irti Kraftwerkista mitä sellainen irtisanoutuminen sitten ikinä tarkoittaisikaan.

Sitä ihmettelen, jos nämä Morrisseyhin suuttuneet eivät halua Saksan olevan saksalainen ja Ranskan olevan ranskalainen, niin mitä he haluavat? Pitäisikö Saksan ja Ranskan olla jonkinlainen Srollywood, joka tuottaisi heille kliinistä poptähtiä fanitettaviksi? Ei minusta suinkaan.

P.S.

Timo Hännikäinen on kirjoittanut aiheesta analyyttisemman jutun Sarastukseen. Siinä on esitetty yksi syy tuohon suuttumukseen: "Vasemmisto on tottunut pitämään kulttuuria omana leikkikenttänään, ja yksikin tältä alueelta kuuluva väärän tietoisuuden ilmaus saa sen täysin raivoihinsa" ja noin varmasti on.

Idiotia, jonka keskellä meidän on elettävä. 

Vihreä vihapuhe ja isku omaan nilkkaan

Jotenkin suunnattomasti ärsyttää kohu, joka on noussut jonkun Vihreän naisen twiitin ympärille. En ymmärrä mitä väliä sillä on, jos joku Fatim on sitä mieltä, että maalla asuminen on hölmöä ja hän itse teini-ikään juuttuneena hölmönä tehostaa sanomaansa mukahauskalla herjalla. Siis sellaisella, jolle tytöt voisivat keskenään hihitellä. Maailma on jotenkin sekaisin, kun tällaiset edes nousevat esiin ja niitä ruvetaan vatvomaan oikein tosissaan aikuisten ihmisten voimin. Oikeassa ja järkevässä maailmassa kissaa ei voisi vähemmän kiinnostaa.

Toisaalta tässä on tiettyä kosmista oikeudenmukaisuutta, josta ei voi olla nauttimatta. Vihreät on ollut ehkä pahin kyttäyspuolue ja muiden ankara tuomitsija. Hyvässä muistissa on, kuinka he järjestivät mielenosoituksia Olli Immosen Facebook - päivityksen johdosta ja lietsoivat vihaa Ollia kohtaan Helsingin muinaista Itä-Saksaa imitoivalla kansalaistorilla. Siellä mielipuolisuus sai ympärilleen mittavat puitteet ja vihreät lähtivätkin innolla kiertueelle tuomitsemaan Ollia ja perussuomalaisia. Turussa vihaa oli lietsomassa Vihreiden silloinen puheenjohtaja Ville Niinistö ja vastaavia mielenosoituksia suunniteltiin touhutippa pöksyissä muihinkin kaupunkeihin. Vain Vihreän kuplan ulkopuolisen Suomen järkevyys hyydytti suunnitelmat. Kaikki mitä Vihreät tästä Fatimin tapauksesta niskaansa saavat onkin niille aivan oikein.

Asiassa on kuitenkin se puoli, että tämä Fatim ei ole Vihreä puolue. Hän on persoona, joka heitti twitteriin läpän. Ei sen kummempaa. Jos itse olisin maalaisena jotenkin edes etäisesti loukkaantunut, niin läppäisin takaisin. Ei vain kiinnosta, kuten ei siis kiinnosta kissaakaan.

Toivoisin, että Vihreä puolue ottaisi tästä opikseen ja lopettaisi poliittisten vastustajiensa demonisoimisen, mutta valituneesti arvaan sen olevan turha toive. Eikä siinä mitään. Enemmän toivon sitä, että ihmiset ymmärtäisivät, että jokaista netissä heitettyä läppää ei kannata ottaa kovinkaan vakavasti. Tämä toive voi jopa toteutua, koska eiväthän ihmiset tyhmiä ole. Media on.

Skandaali

Kristillisessä teologiassa skandaali on tarkkaan määritelty synti. Nyt puhutaan kuitenkin politiikkaa, joka on luonteenomaisesti likaista, joten skandaalin määritelmäksi tässä riittää, että se tarkoituksellisesti hämmentää mieliä ja johtaa pois totuudesta.

Sananvapauden suhteen Suomen laki ja oikeuskäytäntö ovat paljaita skandaaleja. Poliisi tutkii vihapuheita netissä ja vaikka laki ei edes tunne vihapuhetta niin poliisin löytämät tapaukset sitten tuomitaan joko kiihotuksena kansanryhmää kohtaan tai uskonrauhan rikkomisena. Meille valehdellaan oikeuskäytännön olevan sellainen, että nämä lait suojelevat vähemmistöjä. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Suomessa ortodoksit, katolilaiset ja vapaiden suuntien kristityt ovat vähemmistöjä. Näitä kuitenkin saa ihan vapaasti lyödä vihapuheella kuin vierasta sikaa. Esimerkiksi reformaation juhlapäivän aattona Yleisradion aamutelevisiossa todettiin katolisen papiston olevan pedofilian instituoitu muoto. Vaikka kyseinen klippi on varmasti myös netissä ( somessa ), niin mistään ei ilmesty nettipoliisia viheltämään peliä poikki, saati valtionsyyttäjää nostamaan syytettä asianomaisia vihapuhujia vastaan. Tämä osaltaan todistaa, että puhe vähemmistöjen suojelusta on skandaalinomaista roskaa, jonka tarkoitus on verhota Suomen kansalaisilta sitä totuutta, että heidän sananvapauttaan halutaan rajoittaa. Ja sitä halutaan rajoittaa pelosta, koska islam, jota Suomen laki varsinaisesti suojelee, voi hyvinkin iskeä väkivaltaisesti mikäli sitä erehdytään pilkkaamaan. Väkivallan pelko on siis se syy miksi oikeuskäytäntö on mikä on, ei vähemmistöjen suojelu oletetulta vihapuheelta. Vähemmistöjä, ainakin uskonnollisia sellaisia, saa edelleen solvata niin paljon kuin sielu sietää, kunhan vähemmistö ei ole islamilainen.

Sananvapauden rajoituksiin liittyy myös se, että emme saa, tai enää osaa sanoa miten asiat ovat. Vuoden 2015 syksyllä Haaparantaan kuljetettiin Saksasta Ruotsin läpi kymmeniätuhansia nuoria miehiä, jotka sitten kävelivät sillan yli Suomen puolelle Tornioon. Ensimmäiseksi valehdeltiin, että he ovat Syyrian sotaa paossa olevia naisia ja lapsia. Media ilmeisesti jopa uskoi tämän vastoin omien silmiensä todistusta. Toiseksi valehdeltiin asian tulleen hallitukselle yllätyksenä ja kolmanneksi, että hallituksen oli kansainvälisten sopimusten ja lain sitomana mahdotonta sulkea rajaa. Niitä, jotka yrittivät sanoa totuuden pidettiin vihapuhujina ja nettipoliiseja palkattiin lisää suojelemaan esitettyä valhetta. On ehkä mahdollista, että Suomen hallitus ei tiennyt Saksan ja Ruotsin hallitusten toimista, mutta mikäli niin oli, niin se johtui siitä, että Suomen hallitusta ei tarvinnut informoida, koska sen suostumusta pidettiin itsestään selvänä. Kansainvälisten sopimusten ja lakien mukaan jokaista tulijaa ei olisi ainoastaan voinut käännyttää takaisin rajalla, vaan jokainen olisi pitänyt käännyttää. Hehän tulivat, tai heidät kuljetettiin, Suomeen turvallisista maista.

Siinä pari skandaalia. Näitä voisi luetella vaikka kuinka paljon. Nuo kaksi liittyvät yhteen, koska olemme osa Euroopan unionia ja Euroopan unionin kuningasidea väestöpyramidin korjaamiseksi ja työvoiman saamiseksi juurettomaksi ja rajojen yli liikkuvaksi on massiivinen siirtolaisten vastaanotto lähinnä muslimimaista. Siinä samalla saadaan latistettua Euroopan kristillinen perintökin. Kristinuskohan ikävästi estää ihmisten poliittista käsittelyä pelkkänä juurettomana siirtotyövoimana ja kuluttajamassana

Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Skandaali voi joskus johtaa myönteisiinkin tuloksiin. Suurten mediatalojen, kuten Yleisradion ja Mainostelevision skandaalimainen huonous nostaa esille sen, kuinka pienet yhtiöt ja yksityiset ihmiset voivat tuottaa asiallisia, älykkäitä ja rehellisiä keskusteluohjelmia, joiden tasolle suuret mediatalomme eivät enää kykene. Jotain uutta on siis mediarintamalla nousemassa ja sitä kannattaa seurata.

Keskustelua sananvapaudesta.

Presidentti Huhtasaari

Verkkolehti Sarastuksessa julkaistiin äskettäin usean eurooppalaisen intellektuellin allekirjoittama Pariisin julistus: Eurooppa johon voimme uskoa. Julistuksen sisältämät 36 kohtaa ovat puhdasta asiaa ja on ilo huomata, kuinka monia yhteneväisyyksiä niissä on puheisiin, joita Perussuomalaisten johto makkaranpaiston ohella piti Lappeenrannan kävelykadulla Oleksilla pipot korvillaan. Tästä on hyvä jatkaa.

Presidentinvaalit ovat tammikuussa. Niiden jälkeen eduskunta saattaa hyvinkin hajota, mutta ei mennä asioiden edelle. Presidentin merkitys poliittisena vaikuttajana on nykyisin lähes olematon. Maassa, jonka julkinen elämä ja mediailmasto eivät tunnusta mitään perinteisiä arvoja presidentti ei voi olla edes mikään arvojohtaja, ellei hän potki koko ajan tutkainta vastaan. Laura Huhtasaarella olisi sisua ja kykyä sekin tehdä. Hän on ehdokkaista ainoa, joka ei jäisi vain aina silloin tällöin Apu- tai Seura lehden valokuvajournalistisissa jutuissa esiintyväksi eläväksi muovipatsaaksi, vaan hän voisi ottaa kantaa myös niihin asioihin, jotka aidosti koskettavat kansalaisten elämää.

Presidentin valtaoikeuksia kuitenkin pitäisi lisätä. Laura Huhtasaari on tästä puhunutkin. Itse toivon asian tulevan mukaan myös Perussuomalaisten ohjelmiin. Eduskunta valtaoikeudet aikanaan palauttaa, jos on palauttaakseen. Aidosti poliittista valtaa omaava presidentti kuitenkin olisi Suomen poliittista elämää tervehdyttävä instituutio. Olettaen siis sen, että kansallismielisten poliittinen työ onnistuu ja Suomi muiden Euroopan maiden mukana saa palautettua kansallisen suvereniteettinsa kaiken kaupanneiden 60-lukulaisten jälkeensä jättämiltä raunioilta. Mikäli Euroopan Unionin kehityksen annetaan jatkua nykyiseen suuntaan ei taas pian tarvita edes eduskuntaa.

Konservatiivina olen kysynyt itseltäni uskaltaisinko äänestää poliittisesti kokematonta, nuorta Laura Huhtasaarta mikäli hän vaalit voittaessaan saisi samat valtaoikeudet, jotka Urho Kekkosella aikanaan oli. Vähän sitä joutuu miettimään, mutta vastaus on: kyllä uskaltaisin. Perusteluna viittaan tuohon Pariisin julistukseen. Laura Huhtasaaren puheet voivat kuulostaa polveilevilta ja pinnallisiltakin mediassa, mutta ne juurtuvat vahvasti tuohon laajempaan ja syvempään eurooppalaiseen ajatteluun. Ja se on hyvä.