Todellisuus ja mediafiktio

Nykyään mediassa tehdään niin paljon ennustuksia tulevaisuudesta, että ne alkavat menettää merkityksensä, koska yhtä osuvaa kohti on aina ainakin kymmenen väärää. Ennustukset säästä, taloudesta, eläinlajien levinneisyydestä, ihmisten asumisesta, tekniikasta ja muista asioista tehdään niin liioittelevan dramaattiseen sävyyn, että mikäli medialla olisi yhteyksiä todellisuuteen ja siihen mitä ihmiset todella ajattelevat ja tekevät olisi puolueettomankin tarkkailijan syytä olla syvästi huolestunut kansakunnan henkisestä tilasta. Tai kansakuntien, koska media vaikuttaa hyvin samanlaiselta kaikkialla läntisessä, tai ainakin anglosaksisessa maailmassa. Näkisin kuitenkin, että media on jo muotoutunut omaksi todellisuudekseen, eräänlaiseksi viihteelliseksi kuvaksi maailmasta, jota voi seurata kuin elokuvaa tietäen, että mikään kerrottu ei vaikuta mitään siihen varsinaiseen elämään, joka tapahtuu ympärillämme.

Medialla tietenkin on vielä huolestuttavan suuri rooli mielipiteiden muokkaajana ja sitä kautta vaikuttajana, mutta niin on fiktiivisillä elokuvilla, televisiosarjoilla ja kirjoillakin. Ja tietenkin kaikkialle levittäytyvän median seassa on myös aitoa uutisointia mikäa sekoittaa sen puhtaan viihteellistä roolia, mutta se on poimittava sieltä seasta yksitellen, ohjelma tai juttu kerrallaan. Ei ole mitään varsinaista kanavaa, jota voisi pitää luotettavana ja vakavana uutisoijana maailman tapatumista, ellei mukaan lasketa medioita, jotka ovat kokonaan omistautuneet jollekin erikoisalalle välittäen sen puitteissa luotettavan, mutta kapean siivun siitä mitä todellisuudessa tapahtuu.

Todellisuudessa kiinni olevien yleismedioiden puute ei välttämättä ole ongelma. Olisi tietysti hienompaa ja helpompaa, jos ne täysin tunnustettaisiin yhdeksi fiktiivisen poptaiteen lajiksi, mutta nykyisin on helppo poimia uutiset lukemattomista eri lähteistä ja verrata eri lähteiden kuvauksia toisiinsa, myös uutisen alkuperäinen lähde on usein helposti saavutettavissa sellaisenaan luettavaksi tai katsottavaksi, joten median hämäys vakavasta ja todenmukaisesta uutisoinnista paljastuu kenelle tahansa, joka uutisia vielä seuraa. Pitää vain tottua siihen, että kaiken joutuu arvioimaan, ja viime kädessä tarkistamaan, itse. Mikä on oikeastaan ihan hyvä juttu.

Suomenkielinen Youtube ei vielä välitä varsinaisia uutisia, mutta erittäin hyviä keskusteluohjelmia siellä, ja muissa vastaavissa palveluissa, on ajankohtaisista aiheista jo suomeksikin. Monet näistä on ainakin asiapohjaltaan laadukkaamipia kuin valtamedian vastaavat. Haastateltavat saavat yleensä esittää näkemyksensä eivätkä he ole kuin kuulustelussa, jossa heitä yritetään saada kiinni jostakin. Tekninen toteutus on tietenkin huonompaa, mutta kyse ei olekaan median luoman fiktiivisen tarinan ylläpitämisestä vaan ihan keskustelusta vain. Eli näyttää vahvasti siltä, että ihmisten itse tekemät ohjelmat tulevat paikkaamaan median viihteellistymisen jättämiä aukkoja. Ja onha meillä politiikkaa seuraaville eduskunta, joka lähettää joka ikisen keskustelun livenä ja jonka sivuilta kaikki suuressa salissa pidetyt puheenvuorot ovat katsottavissa. Ja vieläpä niin, että on helppo löytää se puheenvuoro, johon kukin kansanedustaja vastaa, mikä on erittäin hyvä propagandasuodatin.

Perinteinen media on siis mullistumassa niin, että se on muuttumassa taiteelliseksi performanssiksi ja varsinaisen uutistoiminnan hoitavat vapaat mediat, joilla ei välttämättä ole toisiinsa muita yhteyksiä tai kytköksiä kuin alustat joita ne käyttävät. Eduskunnan tavoin mikä tahansa toimija voisi nykyään uutisoida toiminnastaan itse. Miksi olisi huonompi asia, että jokainen valitsee uutisensa itse, kuin se, että päätoimittaja valitsee ne hänen puolestaan?