Maalauksia 004

Kiinalaista jalkapalloa ( soccer )

Nykyinen media tosiaan luo illuusion jonkinlaisesta maailmankylästä, jossa nepalilaisen sillan korjaaminen on yhtä merkityksellistä kuin oman, tai ainakin naapurin, nurmikon leikkaaminen. 

Kuitenkin, jos vaivautuu tutustumaan jonkun maan historiaan ja kulttuuriin edes tarjolla olevien suomen- ja englanninkielisten lähteiden kautta, tai turvautuu Googlen kääntäjän apuun paikallisten nettilehtien kanssa, huomaa ensimmäisenä kuinka vähän oikeastaan tiesikään. Eurooppalaiset kansat tuntevat jonkin verran toisiaan, mutta en usko, että me tiedämme Kiinasta oikeastaan mitään. Puhumattakaan Afrikasta. Sen verran tietysti mikä yleisinhimillistä on, mutta politiikan ja kulttuurin tasolla sellaista on aika vähän ja se kaikki mitä on liittyy ihan perusteisiin, lähinnä tasolla “kaikki syövät, juovat ja nukkuvat.” Enkä väitä, että enempää pitäisi tietääkään. Väitän vain, että kiihkeät kantamme vaikkapa Lähi-Idän kriiseihin ovat oikeastaan koomisia ja aidolle tietämättömyydelle perustuvia. Silti nämä kannat jakavat ihmisiä toisilleen vihamielisiin leireihin paikallisesti jopa suomalaisissa kuppiloissa. Ja tämä on älytöntä, mutta sellaista se nyt vain on.

Katson itseni yhdeksi todisteeksi siitä, että matkustaminen tai edes ajoittainen työnteko vieraissa kulttuureissa ei tässä mielessä avarra lainkaan, vaan ehkä ikävällä tavalla pinnallistaa suhtautumista omaan kulttuuriin ja sitä kautta saavutettavaan laajempaan tietoisuuteen. Oikeastaan vain tärkeiden asioiden kanssa pitäisi liikkua maasta toiseen ja tässä mielessä olisi ihan hyvä palata henkisesti aikaan, jolloin dominikaanit tulivat Turkuun kävellen :)