Lisää liberalismista

Fillarikommunismin tuomiopäivä

Yksi, ehkä keskeinen, liberalismin ongelma on sen lähes äärimmäinen individualismi. Yksilön oikeuksia ( ihmisoikeudet ) ei haluta laajentaa perheiden, työyhteisöjen, kylien, kaupunkien, kansakuntien oikeuksiksi, vaan nämä yhteisöt halutaan kaikessa tarkastelussa pilkkoa yksilöiksi sen sijaan, että niitä tarkasteltaisiin omina eliminään, joilla on omat oikeutensa.

Liberalismi siis hylkii konkreettista yhteisöllisyyttä ilmeni se sitten seurakuntayhteyden, työyhteisön, harrastuskerhojen tai minkä tahansa spontaanin yhteisöllisyyden puitteissa. Ihminen on kuitenkin yhteisöllinen olento, eikä siitä asiasta pääse irti. Se on samankaltainen kohtalo, kuin syntyminen tiettynä aikana tiettyyn paikkaan. Liberalismi rakenteleekin siksi aina abstraktia, ideologista yhteisöllisyyttä, jonka perustana on oletus rationaalisesti toimivista yksilöistä, jotka tavoittelevat omaa onneaan. Tämän idean ympärille on rakennettava lainsäädäntö. Liberalismilla ei kuitenkaan ole mitään käsitystä siitä mitä onni objektiivisesti ottaen voisi olla, koska se hylkää lähes kaiken muun metafyysisen paitsi "fiiliksen". On vain lukemattomia syvästi tuntevia näkökulmia totuuteen ja onneen.

Tältä pohjalta ei ole ihme, että liberalismi on taas kerran ajautumassa joko suoranaiseen fasismiin tai sen sosialistiseen muotoon. Kaikkien on oltava tiukassa uniformussa samanlaisia, että yhdenkään yksilön oikeudet eivät vahingossakaan tulisi poljetuiksi.