Maalauksia 005

A Comicbook hero would be
something to be

Hyvät median edustajat!

Täytyy olla arveluttavan, Julkisen sanan neuvostosta irti olevan julkaisun päätoimittaja, että viitsii räksyttää suomalaisen, poliittisen intelligentsijan omassa somessa. Kyseessä on ilmiselvä maalituksen yritys.

Ei siis todellakaan niin, kuten niin sanotun Suomen Uutisten niin sanottu päätoimittaja yritti hämäävästi Unkarin kysymystä lähestyä, sitä vain lukijaa harhauttavalla tavalla sekoittaen. Onneksi mediapioneerien väki oli valppaana ja perusteluilla näkemyksillään paljasti yrityksen.

Unkari ei todellakaan ole ainoa asia mistä tieteeseen näkemyksensä perustavan parhaimmistomme analyysit ovat noin perusteltuja ja vankkaan tietoon perustuvia. Se on kuitenkin esimerkkinä ajankohtainen.

Unkari ei ole demokratia, vaikka siellä kansanedustuslaitoksen mandaatti perustuu erittäin vahvaan äänestäjiltä vaaleissa saatuun tukeen ja sieltä voi kuka tahansa poistua milloin tahansa. Myös EU:ssa on puuttensa, kun se on todennut, että Unkarin poikkeuslaki ei ollut sen sopimusten ja Unkarin perustuslain vastainen. Onneksi demokratiaa aidosti harjoittava poliitikko Sarvamaa korvaa tämän EU:n hallinnollisen puutteen tieteellisesti perustellulla näkemyksellä ja toteaa selvää trollihäirintämyrskyä pelkäämättä, että Kyllä on. Se, että EU:ssa saa sanoa näin rohkeasti todistaa, että EU noudattaa oikeusvaltioperiaatetta ja sillä on hallinnollista puutteistaan huolimatta oikea arvopohja. On erittäin kyseenalaista saisiko Unkarissa sanoa noin ilman rangaistusta. Tuskinpa vain.

Unkari ei hyväksy vapaata maahanmuuttoa, pitää omalta osaltaan kiinni Schengenin sopimuksesta, joka on jo todettu tieteen vastaiseksi lipsahdukseksi Euroopan unionin hallinnolta, eikä hyväksy sukupuolineutraalia avioliittoa suoralta kädeltä. Samoin siellä kuvitellaan, että ilman veronmaksajien kustantamaa rahallista tukea vapaat kansalaisjärjestöt ja mediat voisivat olla todella vapaita. Elleivät nämä pelkästään riitä demokratian vastaisuuden toteamiseksi niin on myös huomautettava, että Unkarilla on erittäin hyvät suhteet Israeliin ja Yhdysvaltiohinkin riippumatta sen Euroopan unionin oikeusvaltioperiaatteesta irrallisilla vaaleilla valitusta presidentistä.

Nämä puutteet on havainnut myös Julkisen sanan neuvostoon sitoutunut, valtiosta ja jopa Euroopan unionin hallinnosta, täysin riippumaton, eurooppalaiseen arvopohjaan sitoutunut suomalainen media. Se, että se ei muita puutteita ole juurikaan analysoinut johtuu siitä, että se ei neljäntenä valtiomahtina ole suuremmin halunnut häiritä vallan kolmijakoa kiinnittämällä syvällisemmillä analyyseilla huomiota tuomiovallan, lainsäädäntövallan ja toimeenpanovallan riippumattomattomuuteen liittyviin asioihin. Vallan kolmijako ja siitä seuraava valtiomahtien riippumattomuus ovat asioita, jotka Suomessa ovat täysin itsestään selviä, kuten on myös yliopistolaitoksen ja median riippumattomuus valtiosta. Voi olla niinkin, että nämä juuri sen vuoksi jäävät usein huomaamatta, koska ne meillä ovat niin itsestään selviä. Media kuitenkin kiitettävästi huomio Unkarin diktatoorisen poikkeuslain julistamisen, eikä sortunut niin sanottujen valeuutisten kanssa flirttailuun raportoidessaan sen näennäisestä lopettamisesta. Terve arvopohja pitääkin Julkisen sanan neuvoston jäsenet vapaina ja riippumattomina harjoittamaan tieteellisille tosiasioille perustuvaa journalismia.

Koska jaamme yhteisen arvopohjan on kuitenkin hyvä, että parhaat tieteelliset kykymme kiinnittävät huomiota myös Euroopan kansalaisyhteiskuntiin liittyviin asioihin vaikka meille Suomessa valtion ja sen toisistaan riippumattomien mahtien puuttuminen kansalaisyhteiskunnan vapaaseen elämään onkin käsittämätöntä. Näin parannamme yhdessä Euroopan vapaan median kanssa Eurooppaa niin, että vankka, yhteinen arvopohja alkaa yhä enemmän näkyä myös työllisyyden kasvuna ja hyvinvoinnin lisääntymisenä. Kiitoksia.

Ja lopuksi vielä Googlelle miinukset siitä, että Bloggerin kirjoitustilan erittäin yksinkertaista käyttöliittymää on menty muokkaamaan. Aiheuttaa aivan turhaa vaivaa tutkia sopiiko uusi käyttöliittymä yhteiseen arvopohjaan. Se muistuttaa nyt tiettyjä nimeltä mainitsemattomia tekstinkäsittelyohjelmia, joilla on kirjoitettu erilaisia vihapuheita. Älkäämme kuitenkaan tuomitko ilman tieteellisesti tutkittua perustaa, jota myös työllisyyttä ja hyvinvointia lisääväksi arvopohjaksi kutsutaan. Sellainen ei olisi oikeusvaltioperiaatteen mukaista. Kiitos vielä kerran!

Maalauksia 004

Kiinalaista jalkapalloa ( soccer )

Nykyinen media tosiaan luo illuusion jonkinlaisesta maailmankylästä, jossa nepalilaisen sillan korjaaminen on yhtä merkityksellistä kuin oman, tai ainakin naapurin, nurmikon leikkaaminen. 

Kuitenkin, jos vaivautuu tutustumaan jonkun maan historiaan ja kulttuuriin edes tarjolla olevien suomen- ja englanninkielisten lähteiden kautta, tai turvautuu Googlen kääntäjän apuun paikallisten nettilehtien kanssa, huomaa ensimmäisenä kuinka vähän oikeastaan tiesikään. Eurooppalaiset kansat tuntevat jonkin verran toisiaan, mutta en usko, että me tiedämme Kiinasta oikeastaan mitään. Puhumattakaan Afrikasta. Sen verran tietysti mikä yleisinhimillistä on, mutta politiikan ja kulttuurin tasolla sellaista on aika vähän ja se kaikki mitä on liittyy ihan perusteisiin, lähinnä tasolla “kaikki syövät, juovat ja nukkuvat.” Enkä väitä, että enempää pitäisi tietääkään. Väitän vain, että kiihkeät kantamme vaikkapa Lähi-Idän kriiseihin ovat oikeastaan koomisia ja aidolle tietämättömyydelle perustuvia. Silti nämä kannat jakavat ihmisiä toisilleen vihamielisiin leireihin paikallisesti jopa suomalaisissa kuppiloissa. Ja tämä on älytöntä, mutta sellaista se nyt vain on.

Katson itseni yhdeksi todisteeksi siitä, että matkustaminen tai edes ajoittainen työnteko vieraissa kulttuureissa ei tässä mielessä avarra lainkaan, vaan ehkä ikävällä tavalla pinnallistaa suhtautumista omaan kulttuuriin ja sitä kautta saavutettavaan laajempaan tietoisuuteen. Oikeastaan vain tärkeiden asioiden kanssa pitäisi liikkua maasta toiseen ja tässä mielessä olisi ihan hyvä palata henkisesti aikaan, jolloin dominikaanit tulivat Turkuun kävellen :)

Maalauksia 003

Englantilaisen Beach Boys fanin epätoivo

Muutkin kuin perussuomalaiset osaavat. Sari Essayah huomautti torstaina eduskunnassa, että EU:n komission esitys kokonaiselvytyspaketista on periaatteellisesti erittäin suuri ja askel kohti liittovaltiokehitystä. Hän myös totesi sen, että esitys on EU:n omien sopimusten vastainen ja ilmeisesti myös Suomen perustuslain vastainen ja kysyi onko Suomella kanttia sanoa ei.

Ei olisi ensimmäinen kerta kun EU toimii vastoin omia, lainvoimaisia sopimuksiaan. Samaan aikaan EU on koko ajan puhunut oikeusvaltioperiaatteesta niin kiihkeästi, että siitä on meilläkin tullut jo arvopohjaan verrattava poliittinen iskusana.

Pelkästään tämä tosiasia, että puhutaan kiihkeästi muita syyttäen sellaisten periaatteiden puolesta, joita käytännössä ilman mitään katumusta itse rikotaan koko ajan, riittää kertomaan sen, että ennemmin tai myöhemmin edessä on romahdus. Vaikuttaakin vahvasti siltä, että EU:ta rakennetaan ilman mitään kestävää näkemystä tulevaisuudesta toivoen, että se nyt ainakin meidän elämämme ajan kestäisi ja takoisi rahaa. Tällaisessa tilanteessa järjestelmää olisi järkevä ryhtyä purkamaan ja rakentamaan sitä paikallisten realiteettien ja toiveiden varaan. Yhteinen visio kun on joko olematon tai täysin väärä.

Toinen, aina polttavan ajankohtainen eurooppalainen asia on se, että Kouvolan aseman kioskilla jompikumpi iltapäivälehdistä myi suurta Hitler-spesiaalia. Jos argeologit 1000 vuoden päästä viitsivät vaivata päätään 2000-luvun ensimmäisten vuosikymmenten tapahtumilla - mitä kyllä epäilen - he varmasti ihmettelevät kuka oli tämä Hitler, jota anglosaksisen ja germaanisen kulttuuripiirin maat niin paljon ihailivat ja josta kirjoitettiin metrikaupalla enemmän, kuin kenestäkään muusta aikansa henkilöstä.

Lisää liberalismista

Fillarikommunismin tuomiopäivä

Yksi, ehkä keskeinen, liberalismin ongelma on sen lähes äärimmäinen individualismi. Yksilön oikeuksia ( ihmisoikeudet ) ei haluta laajentaa perheiden, työyhteisöjen, kylien, kaupunkien, kansakuntien oikeuksiksi, vaan nämä yhteisöt halutaan kaikessa tarkastelussa pilkkoa yksilöiksi sen sijaan, että niitä tarkasteltaisiin omina eliminään, joilla on omat oikeutensa.

Liberalismi siis hylkii konkreettista yhteisöllisyyttä ilmeni se sitten seurakuntayhteyden, työyhteisön, harrastuskerhojen tai minkä tahansa spontaanin yhteisöllisyyden puitteissa. Ihminen on kuitenkin yhteisöllinen olento, eikä siitä asiasta pääse irti. Se on samankaltainen kohtalo, kuin syntyminen tiettynä aikana tiettyyn paikkaan. Liberalismi rakenteleekin siksi aina abstraktia, ideologista yhteisöllisyyttä, jonka perustana on oletus rationaalisesti toimivista yksilöistä, jotka tavoittelevat omaa onneaan. Tämän idean ympärille on rakennettava lainsäädäntö. Liberalismilla ei kuitenkaan ole mitään käsitystä siitä mitä onni objektiivisesti ottaen voisi olla, koska se hylkää lähes kaiken muun metafyysisen paitsi "fiiliksen". On vain lukemattomia syvästi tuntevia näkökulmia totuuteen ja onneen.

Tältä pohjalta ei ole ihme, että liberalismi on taas kerran ajautumassa joko suoranaiseen fasismiin tai sen sosialistiseen muotoon. Kaikkien on oltava tiukassa uniformussa samanlaisia, että yhdenkään yksilön oikeudet eivät vahingossakaan tulisi poljetuiksi.

Maalauksia 002

Naisvieras itäisestä Saksasta

Sisäministeriö kertoo asettaneensa työryhmän suunnittelemaan maalituksen vastaisia toimia.

Sisäministeriö asetti.

Maalittamisella tarkoitetaan sitä, että julkisesti arvostellaan jotakuta poliittista toimijaa tai lehtimiestä. Tavallisten ja tuntemattomien ihmisten, ja virallista doktriinia vastaan olevan opposition arvostelu pysyy edelleen sallittuna.

Hallituspuolue RKP on ollut tässä vihreiden ohella erittäin aktiivinen toimija. RKP on perinteinen liberaalipuolue. Se äänesti eilen yhtenä miehenä viinien ulosmyynnin vapauttamista vastaan. Vihreät pitävät itseään myös liberaaleina ja virallinen doktriini on heidän kanssaan samaa mieltä.

Tähän oikeastaan tiivistyy koko liberalismi: Se on sananvapauden tukahduttamista ja kaupan rajoittamista valtiollisin toimenpitein. Tietenkin se on myös uskonnotonta. Nuo kaksi näkyvää ja konkreettista piirrettä ovatkin seurausta tuosta sen olemuksellisesta ominaisuudesta. Väärä uskonto voi myös tukahduttaa vapauksia, mutta sen toiminta on ennustettavaa ja sen julkisista opeista lähtevää. Liberalismi sen sijaan toimii aina estoitta julkisia oppejaan vastaan: Yksilö, joka äänestää sananvapauden tukahduttamisen ja kaupan rajoittamisen puolesta voi aina sanoa olevansa vakaumuksellinen liberaali koska on Galileo Galilein kanssa samaa mieltä siitä, että maa pyörii ja kiertää aurinkoa.

Näillä liberaalit menevät. Itse tietenkin kannattaa mennä jossain muualla.

Maalauksia 001

Telebaarin asiakas

Ei oikein ole inspiraatiota kirjoittaa. Kaikki järki on nykyisin kirkossa, eikä tähän blogiin välttämättä sovellu siitä kirjoittaminen. Ihmisten tapa pitää kiinni näkemyksistään viimeiseen asti on paitsi ärsyttävä myös hyödyllinen. Ilman sitä ei asioita tulisi pengottua loppuun asti eikä niiden kaikkia puolia tulisi valaistua. Politiikassa se on tietysti tuhoisaa: Suomi eroaa eurosta sitten, kun eurossa on mahdotonta olla, Suomi lopettaa kulttuurilleen ja taloudelleen haitallisen maahanmuuton sitten, kun se on pakko, eikä asia enää ole valtiollisten elinten hallinnassa. Luontoa ruvetaan globaalisti suojelemaan sitten, kun vain todella harvoilla on, niiden lisäksi joiden on pakko, varaa asua metropoleissa. Kansakunnat itsenäistyvät siinä vaiheessa, kun nykyinen järjestelmä romahtaa, eikä Eurooppa ole siinä näyttämässä tietä muille kansakunnille. Toivotaan, että kuitenkin seuraa perässä.

Ehkä liiallista pessimismiä, koska onhan aina mahdollista, että suurin osa ihmisistä järkiintyy. Se kuitenkin tapahtuu lokaalisti, eikä globaalisti, joten politiikalle, ja sen kautta tavoiteltaville asioille, on aina tilansa. Joka tapauksessa...

... koska keksin Androidin Painterin olemassaolon rupean julkaisemaan sillä sutimiani maalauksia ja piirustuksia täällä. Jos mieleen tulee jotain tekstiä kirjoitan sen niiden oheen. Tuollaisia ainakin alkuinnoituksessa tekee useita päivän aikana, mutta en kyllä julkaise kuin korkeintaan yhden päivässä.

Valta kuuluu kansalle

Youtube Music tarjoaa nykyisin laulujen lyriikat. Kraftwerkin Metropoliksen lyriikka on yksinkertaisesti: ”Repeat: Metropolis.” On jokseenkin kaunista ja innostavaa, että tämä on erikseen kirjoitettu ylös. Kertaus on opintojen äiti ja toisto kaiken edellytys. Kun asiaa tarpeeksi toistetaan siitä tulee jälleen uusi ja ihmeellinen. Kyllästyneisyys onkin useimmiten vain ja ainoastaan laiskuutta. 

On kuitenkin asioita, joita ei kannattaisi toistaa. Sellaisia ovat esimerkiksi hallituksen vastaukset eduskunnan kyselytunnilla. Silti ne toistuvat aina samanlaisina.

Oli suhteellisen tuskallista katsoa eilistä kyselytuntia. Kysymykset eurosta ja EU:n tulevista taloudellisista tukitoimista olivat aivan asiallisia. Hallitus kuitenkin toimi aivan kuin se ei edes käsittäisi yhteisvaluutan luonnetta, vaan piti euroa valuuttana Euroopan Unionina itsenään ja Euroopan Unionia maantieteellisenä ja kulttuurisena Eurooppana vastaten kysymyksiin siltä käsittämättömältä pohjalta. Itse olisin kysynyt, että mikäli Euroopan Unioni hallintorakenteena on tuolla tavalla suhteellisen ikuinen ja muuttumaton, niin mihin me yleensä tarvitsemme hallitusta? Aivan hyvin hallinnon manageroinnin voisivat silloin hoitaa muutamat virkamiehet keskenään.

Suopeasti tulkiten voi myöntää hallituksella olevan perustellut syyt uskoa, että Perussuomalaiset ajaa myös Suomen eroa Euroopan Unionista ja vastaa kysymyksiin sen tiedon valossa. Silti pitäisi olla jotain rajaa, kuten sanotaan.

Kysymyksiin pitäisi voida vastata myös asiallisesti huomioiden ensinnäkin itse kysymyksen ja toiseksi yleiset tosiasiat, kuten sen, että Euro valuuttana ei todellakaan ole mikään ikuinen ja siinä on monia ongelmallisia valuvikoja, jotka voidaan periaatteessa korjata vain irtoamalla yhteisvaluutasta jollain tasolla tai kehittämällä Euroopan Unionista liittovaltio, jolla oma budjettinsa, jolle jäsenmaat siirtävät huomattavan määrän omista vuotuisista budjeteistaan. USA:n liittovaltion ja osavaltioiden suhteesta on katsottavissa mitä se suurin piirtein tarkoittaisi. Erittäin todennäköisesti tarkoittaisi esimerkiksi sitä, että sosiaaliturvan yleinen taso Suomessa laskisi. Se voisi olla hyväkin juttu, mutta se pitäisi osata sanoa, jotta asiasta voitaisiin tehdä avoin, poliittinen päätös. Hallitus ei osaa tätä sanoa eduskunnalle ja kun se ei osaa sanoa sitä eduskunnalle niin tuskin se osaa sanoa sitä kansalaisillekaan, joille valta kuulemma kuuluu.

Myös hallituksen aina toistuva selitys kuinka ei aina pidä olla vastustamassa kaikkea, vaan olla mukana päättämässä tuo mieleen ainoastaan sen, että koskaan ei vastusteta mitään. Mikä todennäköisesti on myös totta. Ja ellei koskaan vastusteta muiden esityksiä ei tietenkään myöskään esitetä niistä poikkeavia omia esityksiä, koska jo se olisi muiden esitysten vastustamista. Ei siis hyvältä näytä ainakaan julkisten puheiden, joihin politiikan demokratiassa pitäisi perustua, tasolla.

Yleisenä huomiona vielä, että hallituksen aina muistutellessa kuinka omalla valuutalla ei osata toimia se vain kertoo julkisesti oman kyvyttömyytensä talouspolitiikassa. Olisikin rehellistä sanoa, että valuuttapolitiikka on annettu muiden käsiin, koska itse emme osaa sitä hoitaa. Näinhän asia faktisesti on, jos uskomme siihen mitä hallitus opposition kysymyksiin vastaa, ja miksi emme uskoisi? 

Kyselytunti on kohtuullisen helposti löydettävissä Eduskunnan sivuilta ja YLE:n Areenasta. Koska nyt haluan olla hallitukselle suopea en linkitä sitä tähän. Sen verran masentaa katsottavaa se oli.

Tällä välin Kratwerk soittaa televisiossa jo kappaletta Boing Boom Tschak. Sen lyriikoista on tallennettu jokainen sana, mutta hieman väärin: Se menee oikeasti: ”Boing Boom Tschack, (uh) Boing Boom Tschack … Music Non Stop, Techno Pop .. Boing Boom Tschack, ( tsang ) Boing Boom Tschack. Youtube Music on jättänyt suluissa olevat sanat anteeksiantamattomasti pois. Siitä huolimatta ihan hyvä sovellus.

Todellisuus ja mediafiktio

Nykyään mediassa tehdään niin paljon ennustuksia tulevaisuudesta, että ne alkavat menettää merkityksensä, koska yhtä osuvaa kohti on aina ainakin kymmenen väärää. Ennustukset säästä, taloudesta, eläinlajien levinneisyydestä, ihmisten asumisesta, tekniikasta ja muista asioista tehdään niin liioittelevan dramaattiseen sävyyn, että mikäli medialla olisi yhteyksiä todellisuuteen ja siihen mitä ihmiset todella ajattelevat ja tekevät olisi puolueettomankin tarkkailijan syytä olla syvästi huolestunut kansakunnan henkisestä tilasta. Tai kansakuntien, koska media vaikuttaa hyvin samanlaiselta kaikkialla läntisessä, tai ainakin anglosaksisessa maailmassa. Näkisin kuitenkin, että media on jo muotoutunut omaksi todellisuudekseen, eräänlaiseksi viihteelliseksi kuvaksi maailmasta, jota voi seurata kuin elokuvaa tietäen, että mikään kerrottu ei vaikuta mitään siihen varsinaiseen elämään, joka tapahtuu ympärillämme.

Medialla tietenkin on vielä huolestuttavan suuri rooli mielipiteiden muokkaajana ja sitä kautta vaikuttajana, mutta niin on fiktiivisillä elokuvilla, televisiosarjoilla ja kirjoillakin. Ja tietenkin kaikkialle levittäytyvän median seassa on myös aitoa uutisointia mikäa sekoittaa sen puhtaan viihteellistä roolia, mutta se on poimittava sieltä seasta yksitellen, ohjelma tai juttu kerrallaan. Ei ole mitään varsinaista kanavaa, jota voisi pitää luotettavana ja vakavana uutisoijana maailman tapatumista, ellei mukaan lasketa medioita, jotka ovat kokonaan omistautuneet jollekin erikoisalalle välittäen sen puitteissa luotettavan, mutta kapean siivun siitä mitä todellisuudessa tapahtuu.

Todellisuudessa kiinni olevien yleismedioiden puute ei välttämättä ole ongelma. Olisi tietysti hienompaa ja helpompaa, jos ne täysin tunnustettaisiin yhdeksi fiktiivisen poptaiteen lajiksi, mutta nykyisin on helppo poimia uutiset lukemattomista eri lähteistä ja verrata eri lähteiden kuvauksia toisiinsa, myös uutisen alkuperäinen lähde on usein helposti saavutettavissa sellaisenaan luettavaksi tai katsottavaksi, joten median hämäys vakavasta ja todenmukaisesta uutisoinnista paljastuu kenelle tahansa, joka uutisia vielä seuraa. Pitää vain tottua siihen, että kaiken joutuu arvioimaan, ja viime kädessä tarkistamaan, itse. Mikä on oikeastaan ihan hyvä juttu.

Suomenkielinen Youtube ei vielä välitä varsinaisia uutisia, mutta erittäin hyviä keskusteluohjelmia siellä, ja muissa vastaavissa palveluissa, on ajankohtaisista aiheista jo suomeksikin. Monet näistä on ainakin asiapohjaltaan laadukkaamipia kuin valtamedian vastaavat. Haastateltavat saavat yleensä esittää näkemyksensä eivätkä he ole kuin kuulustelussa, jossa heitä yritetään saada kiinni jostakin. Tekninen toteutus on tietenkin huonompaa, mutta kyse ei olekaan median luoman fiktiivisen tarinan ylläpitämisestä vaan ihan keskustelusta vain. Eli näyttää vahvasti siltä, että ihmisten itse tekemät ohjelmat tulevat paikkaamaan median viihteellistymisen jättämiä aukkoja. Ja onha meillä politiikkaa seuraaville eduskunta, joka lähettää joka ikisen keskustelun livenä ja jonka sivuilta kaikki suuressa salissa pidetyt puheenvuorot ovat katsottavissa. Ja vieläpä niin, että on helppo löytää se puheenvuoro, johon kukin kansanedustaja vastaa, mikä on erittäin hyvä propagandasuodatin.

Perinteinen media on siis mullistumassa niin, että se on muuttumassa taiteelliseksi performanssiksi ja varsinaisen uutistoiminnan hoitavat vapaat mediat, joilla ei välttämättä ole toisiinsa muita yhteyksiä tai kytköksiä kuin alustat joita ne käyttävät. Eduskunnan tavoin mikä tahansa toimija voisi nykyään uutisoida toiminnastaan itse. Miksi olisi huonompi asia, että jokainen valitsee uutisensa itse, kuin se, että päätoimittaja valitsee ne hänen puolestaan?

Historiaa hauskasti ja opettavaisesti

Lueskellessani Facebookista vapaiden suuntien uskovaisten keskustelua jesuiittojen perustamasta vapaamuurarijärjestöstä tuli mieleeni, että Suomi tarvitsisi uusia, historiallisia suurromaaneja.

Historiaahan voi senkin keskustelun perusteella mitä ilmeisimmin lähestyä monin tavoin. 

Historiallisen romaanin kotomaamme kohtaloista voisi perustellusti kirjoittaa vaikka sellaiseen kehykseen, että ruotsalaiset vallankumoukselliset kukistavat väkivalloin valtakunnan laillisen hallitsijan ja häntä puolustavan Suomen vuonna 1600 ja ottavat maan haltuunsa muuttaen pakolla sen uskonnon, hallintokielen ja hallintojärjestelmän. Sen jälkeen suomalaisia pakko-otetaan vallankumoukselliseen ruotsalaisarmeijaan taistelemaan venäläisten puolesta Puolaa vastaan ja puukottamaan vallankumouksellisten armeijassa selkään turkkilaisia muhametteja vastaan taistelevia kristikunnan joukkoja. Joku virkaintoinen ruotsalaisvänrikki voi vaikka lausua: "Jos se vaan pojat miestä riippuu, niin Wienin portit eivät iskua kestä!" Tähän aikaan voi muutenkin sijoittaa mitä moninaisempia ihmiskohtaloita, mutta lopulta jopa Ruotsin kapinallisen kuningaskunnan sivistynein hallitsija pakenee tätä jäätävää poltetta läntisen Euroopan vapauteen ja kaiken pohjoisen valtiollisen tohinan ylle laskeutuu tylsän unohduksen harmaa verho, joka lopulta synnyttää DDR:n trilogian, tai ehkä jopa laajemmankin romaanikokonaisuuden, viimeisessä osassa, jolloin Suomi on jo onnellisesti saavuttanut oman itsenäisyytensä viimeisen laillisen hallitsijansa silti surullisella tavalla unohtaneena. 

Koko vallankumouksellisten hallitsemana aikana vain metsissä on kulttuuria säilyttävää elämää, jonka vasta kansallinen herääminen 1800-luvulla tuo rannikoilla ja kaupungeissa pinnalle ja näkyvään kukoistukseen, mikä on asia, jolle teoksessa voisi omistaa vaikkapa viisikin runoa.

Näkökulmakysymys tämä vain on. Faktoja juoksevan proosan taustalle löytyisi varmasti yhtä paljon kuin Topeliuksen aivan ansiokkaalle kuvaukselle maamme historiasta ja jesuiitoista, ja enemmänkin.

Kotka - Kouvola Express

Kraftwerk muistuttaa omalla oudolla tavallaan keskiaikaista musiikkia. Kaupungista kaupunkiin apostolinkyydillä tai hevospelillä kuljeskeleva, kummallisista tapauksista lauleskeleva trubaduuri on noussut junaan tai lentokoneeseen, mutta musiikki kulkee edelleen samalla otteella. Se tarkkailee ympäristöä, viihdyttää sitä ja poimii siitä aiheita eikä ollenkaan vaivu uudemmalle musiikille ominaiseen syvälliseen ( useimmiten pateettiseen ) itsetutkiskeluun. Kappaleet tuovat mieleen tiloja ympäristöstä sen sijaan, että ne pakottaisivat sisäisiä mielentiloja ympäristön märehdittäväksi. Tämä on oikea suunta.

Kraftwerk olisi terveellistä musiikkia kuunneltavaksi myös moderneille asemille ja seisakkeille tarroja liimaavalle ja graffiteja ruiskivalle nuorisollemme.