Niin tai näin.

Uutisten mukaan Suomen poliisi aikoo laittaa huomattavan määrän resursseja vihapuheen kitkemiseen, vaikka sellaista rikosta ei edes ole.

Vihapuhe kuriin.

Ensimmäiseksi vaadin, että noille 50 tytölle on maksettava sama palkka, kuin oikeaa työtä tekeville poliiseille maksetaan, koska muuten kyseessä olisi tasa-arvo-ongelma. Toiseksi totean, että vaikka hyvin harvoin olen vihainen, tulen vihanpuhumaan aivan vapaasti aina silloin, kun siltä tuntuu. Pyytelen sitten anteeksi asianosaisilta, jos tarvetta on. Kehotan myös kaikkia muita aikuisia kansalaisia ilmaisemaan itseään täysin vapaasti sosialististen säädösten määräyksistä ja sosialistisen hallinnon toimenpiteistä huolimatta. Se voin lisäksi luvata. että en koskaan alennu sellaiselle niljakkaan ja alhaisen propagandan tasolle millä suomalainen valtamedia ja suomalainen politiikka ovat.

Iltalehden uutisestakin muuten vähänkään valistunut lukija huomaa, että Euroopan neuvosto ei ole mitenkään itsenäisesti ottanut kantaa, vaan koko asia on valmisteltu Suomessa suomalaisten toimin, ja pyydetty sille sitten Euroopan neuvoston siunaus.

Strumpet

Kahdeksan vuotta sitten

Yritän välttää USA:n politiikan seuraamista. Se kuitenkin tulee nyt kaikkialta läpi, joten mietin jonkun aikaa tarkemmin kumpaa ehdokasta äänestäisin, jos minulla olisi äänioikeus ja päädyin Donald Trumpiin, joka ei kai edusta mitään mitä pitäisin arvokkaana.

Aika on ajanut Hillary Clintonin ohi. Kahdeksan vuotta sitten hän olisi ollut nainen paikallaan ja ajanut terveydenhuoltouudistuksen ja vastaavat asiat läpi järkevällä tavalla. Nykyisin ne asiat ovat muodoltaan rikki ja Hillary Clinton vain jatkaisi niiden paikkaamista sen sijaan, että lyttäisi ne kasaan ja muovaisi kokonaan uudestaan. Muutenkin hän vain jatkaisi sitä mitä on nyt ja amerikkalaiset eivät selvästikään ole tyytyväisiä siihen miten asiat nyt ovat.

Trump ilmeisesti on täysi öykkäri. USA on kuitenkin junttien luoma maa vapaiden junttien asuttavaksi. Se on sen sielu ja siihen Trump istuu varmasti aivan hyvin. Vapaa mies saa vapaasti maalata ekspressionistisia äänimaisemia latinaksi, jos siltä tuntuu, mutta turha tulla soittamaan poskeaan julkisille areenoille, jos äänestä ei pidetä sen laajemmin. Tämä ei ole ollenkaan huono juttu, vaan pikemmin hyvä. Moinen asenne on kuitenkin joko haihtumassa ohuen hienostelevaan yläpilveen, tai vajoamassa alatyylisen tahvoilun sameisiin vesiin. Niin hölmöltä kuin se tuntuukin, niin Donald Trump voisi pelastaa USA:n juurevan rennon sielun. Ainakin hän on mahdollisuus siihen. Oleellista onkin ketkä ryhmittyisivät Trumpin taakse republikaanisen puolueen sisällä. Ja ketkä ryhtyisivät hoitamaan varsinaista hallintoa. Neokonservatiivisen blokin - jos sellaista vielä on - saaminen ulos, ja heidän korvaamisensa aidoilla konservatiiveilla olisi jo voitto.

Tuon sumean rationalisoinnin lisäksi yksi selkeän rationaalinen syy ( päämäärä siis selkeänä tiedossa ) äänestää Trumpia olisi se, että presidentti tulee valitsemaan korkeimman oikeuden jäsenen edesmenneen Anthony Scalian tilalle. Yhtä hyvää miestä tuskin enää löydetään, mutta Trump kuitenkin valitsisi konservatiivisen ehdokkaan, mitä Clinton ei tekisi.

Se kumpi ehdokkaista on parempi kaveri Putinin kanssa on tietysti suomalaisille tärkeää, mutta tuskin merkitsee varsinaisille äänioikeutetuille, eli amerikkalaisille, mitään sen suurempaa. Omasta mielestäni on täysin ymmärrettävää, jos amerikkalaiset eivät halua lähettää poikiaan sotimaan ympäri maailmaa, enkä pidä järkevänä rakentaa Suomen, ja laajemmin Euroopan, puolustusta sen varaan, että USA laittaisi aina ja ikuisesti joukkonsa tuleen, jos keskeisiltä alueiltaan euroopassa sijaitseva Venäjä uhkaa muuta Eurooppaa. Pitäisi aina muistaa, että USA:lla voisi olla jopa intressejä pysytellä Euroopan mahdollisten sotien ulkopuolella.

Itse en varmasti viihtyisi Trumpin seurassa kymmentäkään minuuttia, mutta ei minun tarvitsekaan. Hyvä presidentti amerikkalaisille hän voisi silti olla ja annankin virtuaalisen ääneni hänelle tässä kisassa.

Noin muuten pidän vaalikampanjaa siltä osin kuin olen sitä seurannut kaikkien aikojen alhaisimpana. Nähdessäni sattumalta YLE:n aamutelevision analysointia ehdokkaiden välisestä väittelystä mieleeni tuli, että täsmälleen samoilla sanoilla voitaisiin kommentoida jotain Keepin’ up with Kardashians - televisiosarjaa. Eli koko maan voisi kyllä hajottaa konfederaatioksi kuten alkuun tarkoitus olikin. Se on kuitenkin hitaan toiminnan joukkojen asia se.

Mitä taas on tehtävä

Junes Lokka, Tuukka Kuru, Tiina Wiik, Paavo Tajukangas ja ilmeisesti muutama muu tuottava youtubeen erittäin pirteää Monokulttuuri FM - ohjelmaa. Jälkiherännäisenä olen kuunnellut ja katsellut niitä tallenteina, eikä minulla ole paljoakaan valittamista. Katolista- tai ortodoksista uskoa ei tuoda esiin, mikä laskee konservatiivisuuspisteitä, mutta missäpä niitä nykyään tuotaisiin, kysyn vaan.

Ohjelman tuottajat tuntuvat olevan todella aktiivisia useilla rintamilla. He siis tekevät ja toimivat. Itse laiskana jullina en ole mikään neuvomaan, mutta käyn tässä taas kerran läpi mitä noin yleisesti olisi tehtävä, jotta vaikutus olisi mahdollisimman tehokas ja rakentava.

Ensimmäiseksi, mikäli vaikuttaminen puoluepolitiikassa kiinnostaa, kannattaa lähteä persujen kunnallisvaaliehdokkaaksi. Muussa tapauksessa puoluepoliittinen toiminta johtaa parhaimmillaan muutamaan valtuustopaikkaan ensi keväänä, ja korkeintaan pariin eduskuntapaikkaan seuraavissa eduskuntavaaleissa. Uusien puolueiden perustaminen on siis minusta hukkaan heitettyä aikaa. Niiden tehokkain mahdollinen vaikutus olisi vaikutus yleiseen ilmapiiriin tai persujen pitäminen varpaillaan kovemman vaihtoehdon pelossa, mutta sen vaikutuksen voi saavuttaa muutenkin ja aikansa paremmin käyttäen. Eli siis jatkaen juuri sitä mitä ilmeisesti parhaillaan ollaan tekemässä: järjestämällä mielenosoituksia; pitämällä yhteyksiä ihmisiin eri puolilla maata; tekemällä ohjelmia; luomalla vaihtoehtomedioita; kirjoittamalla; ja muulla vastaavalla toiminnalla. Kunnallisvaaliehdokkuuskaan ei olisi noista pois, koska ainakaan pienemmissä kaupungeissa kunnallinen toiminta ei hirvittävästi aikaa vie vaikka sattuisi valtuustoon pääsemäänkin. Kunnallisvaaleissa menestyksen tärkein avain on ehdokkaiden määrä, joten piti persuista tai ei on heidän ( tai meidän :) ) ehdokkaakseen asettuminen paras tapa saada kansallismielisiä ihmisiä kuntien päättäviin elimiin.

Mutta kuten sanottu, ei puoluepolitiikkaan osallistuminen ole mikään ainoa tie. Riippumattomuudella on etunsa, koska silloin voi olla kriittinen kaikkiin suuntiin. Yllä mainittujen toimintamuotojen tulee olla kaikille avoimia puoluekannasta riippumatta myös silloin, kun järjestetään koordinoitua, yhteistä toimintaa. Pienten, ja suurtenkaan, näkemyserojen, joita niin sanotun skenen sisällä on, ei saisi antaa häiritä. Ei niitä pidä matonkaan alle lakaista, vaan muistaa kuinka reipas ja perusteltu kiistely piristää aina. Pitää kuitenkin muistaa mikä on se pragmaattinen, poliittinen tavoite, joka kaikilla kansallismielisillä on ja pitää yhtä sen tavoittamiseksi.

Noin äkkiä kirjoitettuna näillä kannattaisi siis mennä.

Oikeamielisten taistelu

Euroopassa, ja muuallakin maailmassa, on tänään vietetty ruusukkorukouksen Neitsyt Marian muistopäivää.

Pyhä Pius V julisti tämän juhlapäivän vuonna 1573 kiitokseksi Jumalalle Lepanton meritaistelun voitosta. Siitä sopii kiittää tänäänkin, sillä Lepanton meritaistelussa 7.10.1571 kristittyjen laivasto voitti muhamettilaisten laivaston. Mikäli näin ei olisi käynyt ja muhamettilaiset olisivat päässeet rantautumaan Eurooppaan olisi maailma mitä ilmeisimmin täysin toisenlainen ja eurooppalaisen kulttuurin nousu olisi jäänyt kokematta.

Lepanton taistelun aikana kristinusko oli varmasti paremmassa hapessa kuin nykyisin, mutta kristikunnasta ei enää oikeastaan voinut puhua. Erilaiset eurooppalaiset kuningaskunnat sotivat keskenään, koko pohjoinen Afrikka ja Lähi-Itä olivat muhamettilaisten hallussa, Konstantinopoli oli menetetty, reformaatio oli jo käynnissä repimässä läntistä kirkkoa jne. Tilanne ei siis ollut erityisen suotuisa, vaan muhamettilaisten valloitusta lähes odotettiin pelonsekaisin tuntein siellä minne muhamettilaiset olivat iskemässä. Lepanton meritaistelun voittoa voikin pitää pelastavana ihmeenä.

Suomessa muistopäivää vietetään huomenna lauantaina, koska tänään on vietetty pyhän Birgitan, sääntökuntalaisen, Ruotsin ja koko Euroopan suojelijan juhlaa. Onkin hyvä muistella ja pitää samalla mielessä, että koskaan ei pidä menettää toivoa. Ei edes Euroopan Unionissa.

Faktat eivät ratkaise

Lievästi huvittuneena seurasin kohtalaisen laajaa pyöristymistä siitä, kuinka persujen työmies Putkonen kehtaa esittää olevansa lepakoiden ja lintujen suojelija. Putkonen nimittäin totesi tuulvoimaloiden aiheuttavan lepakoiden kuolemia. Scientifc American - lehden artikkelissa ollaan samaa mieltä varsin perustellusti.

Putkonen on pitkän linjan tuulivoiman subventoinnin vastustaja. Hän on vastustanut sitä jo ennen tuloaan töihin perussuomalaisiin. Tuulivoiman aiheuttamat lepakoiden ja lintujen kuolemat ovat vain lisätodisteita sille, että tuulivoima ei ole erityisen hyvää ja tehokasta sähköntuotantoa. En tiedä oliko Putkosen järkevää käyttää tuulivoiman vaikutuksia lepakoihin argumenttina ollenkaan, mutta vihervasemmiston riehaantuminen asian johdosta ei ollut järkevää sekään. Vai kuka oikeasti luulee vihreiden vastustavan ydinvoimalaa siksi, että se rakentaa Rosatom? Ei tietenkään kukaan, vaan kaikki tietävät vihreiden käyttävän hyväkseen sinänsä oikeutettua Venäjän vastaista ilmapiiriä estääkseen ydinvoimalan rakentamisen. He vastustaisivat uutta ydinvoimalaa aivan samalla tavalla rakentaisi sitä kuka tahansa. Käytännössä siis sama asia: Putkonen näkee lepakoille aiheutuvat vahingot lisätodisteena oman kantansa puolesta; vihreät näkevät Venäjän osallisuuden rakentamisessa lisätodisteena ydinvoiman vastaisen kantansa puolesta.

Vielä ollaan siis tasoissa, mutta ei kauaa.

Itse en ole koskaan viitsinyt pitää kovaa melua Greenpeacen ja vastaavien vihreitä ja vasemmistoa lähellä olevien ryhmien tavoista rikkoa lakeja tavoitteidensa saavuttamiseksi, koska en pidä laki minään ylimpänä, erehtymättömänä auktoriteettina. Nyt on kuitenkin niin, että mikäli jonkun persun voidaan olettaa rikkoneen lakia, tai mikäli Päivi Räsänen sanoo pitävänsä Jumalaa maallista lakia korkeampana auktoriteettina, nostavat vihervasurit lähes hysteerisen metelin siitä, kuinka joku uskaltaa edes ajatella nousevansa lakia vastataan. Silloin laki on heille pyhä ja rikkumaton, tai oikeammin he siis mahtipontisesti esittävät, että näin olisi, vaikka eivät usko siihen itsekään. Sanalla sanoen he siis ovat äärimmäisen tekopyhiä. Ja vaikka ehkä saavuttavatkin hetkellisiä voittoja, myös todella tyhmiä, sillä jokainen kuitenkin näkee propagandan takana aukinaisena ammottavan tyhjän ja tyhmän turvan. Sitten kun leikki en enää tuotakaan tyydyttäviä tuloksia, eikä enää ole kivaa sensaationnälkäisenä hyppiä mukana kiusaamassa valittua uhria katoavat kannattajat pois.


Saatan olla puolueellinen, ja olenkin, mutta väitän persujen olevan tässä suhteessa huomattavasti parempia, sekä rehellisempiä ja siten johtavan peliä.

Murhaajan muisto

Aamulla kävellessäni ihmettelin jo kaukaa miksi joku ottaa lähikuvia Kotkan konserttitalon punatiilisestä seinästä. Ohittaessani paikan huomasin seinään kiinnitetyn prossilevyn, jossa kerrottiin Leninin vierailleen talossa. Itse olin jo autuaasti unohtanut koko kyltin ja vaikka päivittäin kävelen siitä ohi en ole sitä huomannut. Kyltti kyllä sopii nykyisin paikalleen kuin nenä päähän, koska SDP:n toimiston ovi on sen vieressä. Kotkassa on myös patsas Leninille. Siinä on tiettyä modernia tyylikkyyttä ja sen voi tulkita vangitsevan melko hyvin Leninin luonteen massateloittajana, joten olkoon. Mietin ottiko ilmeisen ulkomainen, kamerakännykällä kuvaaja kuvia kyltistä näyttääkseen kotonaan millainen totalitarismia ihaileva pesä Kotka on, vai suhtautuiko hän moiseen muisteluun positiivisena ilmiönä. Veikkaan ensimmäistä.

20. vuosisadan suurista kansanmurhaajista Lenin oli synkein, tehokkain ja saatanallisin. Mitään iloittavaa aihetta muistonsa kunnioittamiselle hän ei jättänyt. Päinvastoin, hän ja hänen perustamansa järjestelmä ehti tuhota monta kansaa lähes täydellisesti ja siitä kuinka suuret vahingot hän aiheutti venäjän kansalle voidaan keskustella, mutta siinäkin lopputulokseksi jää aina: suuret. Hitler, Mussolini ja muut viralliset ihmispaholaiset, joiden muistolaattaa ei paljastettaisi edes Kotkassa, jäävät kauas jälkeen Leninin ja hänen seuraajiensa saavutuksista kansanmurhien alalla. Kyseessä on siis muistolaatta kansanmurhaajalle Kotkan konserttitalon seinässä. Ei enempää eikä vähempää.

Asia ei ole pelkästään paha, enkä itse olisi vaatimassa kyltin poistamista vaikka asia taas joskus esille tulisikin. En täysin ymmärrä miksi meidän tulisi tuomita historiaa, koska se ei tuomioista muutu miksikään. Historia on täynnä murhamiehiä, jotka ovat saavuttaneet poliittisia tavoitteitaan. Me tiedämme Leninin murhaajaksi, joten miksi emme kunnioittaisi hänen muistoaan muiden mukana samalla ihmetellen miten moinen saatanallinen hahmo saa vedettyä massat mukaansa. Pitämällä historian vääryydet elossa niistä ehkä oppii paremmin kuin kieltämällä ja tuomitsemalla ne.

Lopuksi kuitenkin totean, että pidän Kotkan kaupungin muisteluja Leninistä pömpöösinä typeryytenä.

Oppositio

Kohtalaisen usein törmää vasemmistoliberaaliin ihmettelyyn miksi työväestö ja alempi keskiluokka äänestävät omia intressejään vastaan äänestäessään taloudellista kasvua tuovia globalisaatiota tai EU:ta vastaan. Ihmettely pitää selkeästi sisällään oletuksen, että noiden ihmisten, jotka äänestivät esimerkiksi brexitin puolesta, ainoat intressit olisivat taloudellisia. Heitä ei siis millään tavoin nähdä kulttuuria luovina voimina, vaan oletetaan heidän kuluttajina tyytyvän mihin tahansa, jos se vain takaa heille enemmän rahaa.

Tuossa oikeastaan tiivistyykin nykyinen, vasemmistoliberaali ihmiskuva varsin hyvin. Siitä ihmiskuvasta kumpuaa sitten vasemmistoliberaali politiikka. Luonto, kulttuurinen ympäristö, korkeammat henkiset asiat, historia, kansakunnan kohtalo ja vastaavat asiat eivät työväestön ja alemman keskiluokan päätä vaivaa, vaan nämä asiat saavat heidän mielestään olla missä kunnossa vain, kunhan toimitetaan heille taloudellisia etuja. Sivistyksellisistä asioista päättäminen jää sitten SDP:lle, Vasemmistoliitolle ja Vihreät - De Gröna - puolueelle.

Siksi olisikin erittäin hyvä, jos nämä puolueet tulevaisuudessakin pysyisivät oppositiossa, eivätkä pääsisi vahvistamaan näkemystään käytännön politiikassa. Erittäin valitettavaa taas on, että tällä hetkellä tuo vasemmistoliberaalien ihmiskuva on hegemonisesti hallitseva. Sillä on kuitenkin käytännön politiikan ulkopuolella aina vastassaan ikuinen, henkinen oppositio, joka on tuomittu voittamaan.

Erään valheen anatomiaa.

Kuvassa Alma media ystävineen. Työväki osoitti mieltään muualla.

En ole koskaan osallistunut yhteenkään mielenosoitukseen. Eikä edes alustavasti kiinnosta osallistua sellaisiin, joissa perussuomalaisia solvataan maanpettureiksi oikein porukalla ja puhutaan muutenkin rumia. Eikä tietenkään sunnuntaina. Suomi Ensin - yhdistys järjesti mielenosoituksen Helsingin Itäkeskuksessa sunnuntaina 11.9. Mielenosoitus ei välttämättä ole itsessään kiinnostava, mutta eräs sen näkyvä sivujuonne on.

Kolme suomalaistyttöä lievästi provosoi mielenosoitusta ja yksi heistä töni mielenosoittajia. Aika hennosti toki, kuten tytöt yleensäkin. Tästä tapahtumasta Iltalehti teki puhtaan valheellisen rikosuutisen, jonka mukaan suomalaiset miehet olivat joukolla pahoinpidelleet ulkomaalaisen, raskaana olleen naisen mielenosoituksen yhteydessä, ja sen päälle lehden toimittaja Twitterissä syytti asiasta kohteliaasti kysynyttä poliisia siitä, että poliisi ei ole kiinnostunut rikosten selvittämisestä. Ehkä poliisi on vain tytöille armelias, eikä viitsi selvittää Iltalehden keksimiä ja näyttävästi uutisina julkaisemia rikoksia?

Totuus oli jo eilen illalla kaikille selvä, joten oletin Iltalehden korjaavan uutisensa heti aamulla. Onhan Iltalehden päätoimittaja juhlallisesti allekirjoittanut suomalaisen median julistuksen pyrkimyksestä todenmukaiseen uutisointiin.

Päätoimittajat juhlallisesti lupaavat.

Sen sijaan, että puhdas valhe olisi korjattu, julkaisi saman konsernin MTV3 saman uutisen sivuillaan tänä aamuna kello yhdeksän jälkeen, kun oli jo mahdotonta, että yksikään asiaan tarttuva toimittaja olisi voinut olla olematta tietoinen asioiden todellisesta laidasta.

Alma median "uutinen".

Koko tapahtuma on videoitu. Se on juri sellaista hälyä ja hässäkkää minkä vuoksi en mielenosoituksiin osallistu, mutta ei siinä tapahdu yhtään mitään rikosta ja aktiivisena osapuolena on kolmen suomalaisen anarkistytön ryhmä.

Video tapahtumasta.

Tuo sama tapahtuma löytyy monesta kulmasta videoituna, joten poliisin on ainakin helppo selvittää rikos tässä tapauksessa. Jos itse olisin poliisin palveluksessa harkitsisin tutkintaa Alma-mediaa kohtaan keksittyjen rikosuutisten tietoisesta ja harhaanjohtavasta levittämisestä.

Valheen anatomiaa kasassa pitävä luuranko on tässä tapauksessa siis mitä ilmeisimmin Alma-media. Sen toimittajat, päätoimittajat ja heidän läheisesti ystävälliset lähteensä taas valehtelevat koska heille maksetaan siitä.

Vuoden tyhmin otsikko

Kilpailun voittaja on oma rakas Yleisradiomme:

Professori on huolissaan

En jaksa uskoa, että otsikon siteeraus on suoraan professorin suusta, mutta mikäli on, niin annetaan YLE:lle anteeksi ja todetaan, että professorin tulisi olla huolissaan lähinnä omista tiedoistaan ja vasta sen jälkeen maailmanpolitiikan tapahtumista.

Kymiläiset janaritkin tietävät, että korkeasti kunnioitetulla Konstantinopolin patriarkallla ei tule olemaan mitään poliittista valta-asemaa Turkissa riippumatta siitä mikä puolue siellä valtataistelun voittaa. Myös professorin ja YLE:n pitäisi tietää tämä. Jos he taas pitävät islamia kirkkona, niin heillä ei ole mitään tietoa yhtään mistään, jolloin ei juurikaan kannattaisi asioita edes kommentoida.

Mikäli YLE on säädyllinen ja muuttaa otsikkoa niin kopioidaan se varmuuden vuoksi tähän: "Kansainvälisen oikeuden professori huolissaan Turkista: "Aletaanko varkailta katkoa käsiä, jos kirkonmiehet valtaavat tuomarien paikat?"

Jotain rajaa nyt siellä Pasilassa. Käsien katkaiseminen ei ole koskaan kuulunut kirkon käytäntöihin, ei edes silloin kun sillä jotain maallista, oikeudellista valtaa on ollut ja rovioitakin sytyteltiin. Toisaalta todella monille toimittajille, ja varmaan professoreillekin, käsien katkaiseminen tekisi hyvää ainakin näinä aikioina, kuin näppäimistöä vielä kirjoittamiseen käytetään.

Linjan puute

Uusi tupakkalaki on hämmentävän tyhmä ja suosii lähinnä tupakkateollisuutta ja lääketeollisuutta. Kumpaakaan noista ei oikein voi pitää yksityisyritteliäisyyden ja pienteollisuuden kehtoina.

En tässä vaivaudu selittämään miksi sähkötupakka ei ole edes tupakkatuote, enkä sitä miksi se on huomattavasti tupakkaa terveellisempi vaihtoehto. Ehkä jopa terveellisempi kuin kaikkien kauppojen kassoilla myytävät lääketeollisuuden nikotiinituotteet. Tuon vain esille sen, että sähkötupakan kauppa perustuu nimenomaan yksityisyritteliäisyydelle ja pienteollisten yritysten käymälle kaupalle. Perussuomalaisten pitäisi tukea tällaista toimintaa aivan täysillä sikäli mikäli puolueella olisi linja, jota se noudattaa eikä pelkkää lupausta linjasta.

Oletankin, että kansanedustajamme tällä puheella aloittavat täysillä työn epäonnistuneen tupakkalain korjaamiseksi sellaiseksi, että se edistäessään kansanterveyttä samalla edistää myös yritteliäisyyttä ja kaupankäyntiä. Sillä se Saksakin pärjää ;)

Kansainvaellukset ovat eräänlainen luonnonvoima, jonka torjumiseksi vaaditaan jotain enemmän kuin pelkästään eduskunnassa tehtävä politiikka. On helppo antaa anteeksi, jos niiden torjumisessa ei laajemman tuen ja kansan aidon hengen puutteessa onnistuta. Tämä tupakkalaki on kuitenkin ihan teknistä lainsäädäntöä vain. Ei pitäisi sortua nähdynlaiseen tyhmyyteen siinä.

Moderni vuoropuhelu

Rohkea perintömiljardööri ja rohkea poliitikko tapaavat toisensa Nizzan rantabulevardilla:

Petteri: Tosi hienoa, että me emme anna pelolle valtaa.
Niklas: Ja vielä hienompaa se, että tilaamani rommikolat todella olivat palkollisten tekeminä valmiita.
Petteri: Juodaan siis ne tapetun rahvaan muistolle ja näytetään, että me todella välitämme.
Niklas: Kippis.

( En missään tapauksessa halua väittää, että kunnioittamani Marie Antoinette millään muulla tavalla liittyisi näihin kahteen pelleen kuin siinä, että he käyttäytyvät juuri sen irvikuvan muikaisesti, jonka he itse ovat Marie Antoinetesta, rauha hänen muistolleen, luoneet. )

Rock, rauha ja rakkaus

Suoritin yhdistetyn katupartion/talonpoikaismarssin Kamppi - Kruunuhaka - Kaivopuisto - Kamppi. Yhtään ei pelottanut. Tai ehkä vähän, mutta sitä ei lasketa, koska se tapahtui marssitauolla ja korkeampien voimien edessä. Helsingin kaupungintalo liputti sateenkaarilipuin, mikä edusti todella vahvaa kapinahenkeä talonpoikaismarssiani vastaan. Silti sekin vain huvitti ja teki mieleni iloiseksi. Tiesin, että nuo raggarit, kommarit ja Suomi-rapin mahtavat hahmot eivät yksinkertaisesti voi minulle mitään. Marssin siellä missä minua huvittaa marsia.

Sosiaalisessa mediassa törmäsin tarinointiin Palefacen laulusta 'Emme suostu pelkäämään'.  En viitsinyt kuunnella itse laulua, koska olin bussissa, enkä viitsi kuunnella sitä nyt kotonakaan. Tiedän millainen se on. Matkalukemisena oli Marina Tsvetajevan runojen suomennoksia ja olen varma, että mikäli tuo laulu sovitettaisiin niiden aikojen, joina Tsevatjeva eli, olosuhteisiin, niin se olisi suurinpiirtein sellainen, että kaikkien neuvostokaupunkien puna-armeijan kuorot yhdessä ja mahtipontisesti laulaisivat kuinka he eivät suostu pelkämään Marina Tsvetajevaa ( eivätkä Moskovan katulapsia ).

Ei mulla oikeastaan muuta tästä marssista. Raportoidaan taas seuraavasta.

Perusta

Ennen valitettiin, aiheesta, kuinka vaikeaa maahanmuuttoon liittyvää faktatietoa on etsiä ja kasata. Nykyisin sitä on saatavilla, mutta emme oikeastaan huomaa sitä.

Tänään Suomen Perusta julkaisi Riika Purran raportin

Kansainvälinen pakolaisinstituutio ja valtioiden mahdollisuudet

Nopeasti selattuna se vaikuttaa Perustan tärkeimmältä maahanmuuttopolitiikkaan liittyvältä julkaisulta Samuli Salmisen

Maahanmuutot ja Suomen julkinen talous 

ohella. Suomen Perustan kataloogi on muutenkin kokonaisuudessaan erittäin laadukas.

Nämä ovat tärkeää työtä. Riippumatta siitä miten PS menestyy tai on menestymättä nämä kuitenkin jäävät. Kukaan muu ei niitä Suomessa olisi tehnyt ja toisaalta ainoastaan puolueen rahoitus on mahdollistanut niiden tekemisen. Näitä saa ilmaiseksi painettuina versioina vaikkapa Kotkan ja Karhulan toreilla. Se ei vähennä niiden arvoa, vaan lisää sitä.

Kannattaisi yleisemminkin edistää muutosta kohti tällaista suoraa tiedon saamista. Media ei näistä juurikaan kirjoita, koska näitä ei ole tuottanut kukaan poptähti, eikä näissä ole mukana pääministerin tyttöystävää. Se, että media ei kykene käsittelemään asioita asioina ei tarkoita sitä, että ihmiset eivät kykenisi. Näitä raportteja ja tutkimuksia kannattaa siis levittää.

Gender-teorian käytännön sovelluksia

Pidän evoluutiopsykologian esittämää ihmiskuvaa vajaana. Siinä on kuitenkin omat pointtinsa ja jossain määrin se varmasti perustuu todellisuuteen. Tekisi lievästi mieli soveltaa evoluutiopsykologiaa tapaukseen, jossa LGBT - järjestöt nostavat oikeusjuttuja valencialaista kardinaalia vastaan, mutta en jaksa vaan vain rennosti viittailen sinne ja tänne.

Cardinal facing charges...

Totuushan on, että katolinen kirkko ei millään tavoin uhkaa homoseksuaalien tai muiden LGBT tunnuksen alle ryhmitettyjen ihmisten elämää. Siksi LGBT-järjestöt uskaltavat hyökätä katolista kirkkoa vastaan ja sen he myös tekevät mitään ymmärrystä tai armoa tuntematta. Täysin toista on islam, joka paitsi hyökkää katolista kirkkoa vastaan, myös rennon miehekkäästi ilmoittaa tappavansa homot ja muut LGBT-ihmiset. Islamia vastaan eivät LGBT-järjestöt ole tehneet elettäkään, ellei jotain katoavia järjen häivähdyksiä lasketa mukaan. Ennemmin he ovat puolustamassa islamia aina, jos joku epäilee islamilla olevan jotain tekemistä terrorin tai väkivallan kanssa.

Evoluutiopsykologian keinoin tämä voitaisiin selittää sillä, että LGBT-järjestöihin kuuluvat ihmiset ovat yksinkertaisesti nilkkejä. He käyvät säälittä sen kimppuun, jota saa vapaasti lyödä, mutta nuoleskelevat sitä, joka löisi takaisin. He edustavat täsmälleen sitä, millaisena julkinen sana nykyään näkee fasismin.

Mutta kuten jo sanoin pidän itse tuollaista ihmiskuvaa vajaana. Kyse ei tuollaisissa tapauksissa ole niinkään ihmisistä kuin ideologioista joiden vankeina he ovat. Eli jollain tavoin ylemmästä, kun pelkästään henkilökohtaisia tarpeita tyydyttävästä tasosta.

Gender-ideologia on äärimmäisen vaarallinen ideologia, minkä syytteessä oleva kardinaalikin on havainnut. Se etäännyttää ihmiset elämän perusasioista ja taannuttaa heidät sellaiselle murrosikäiselle “hei miksen mää saa olla sellanen kun mää haluan” - tasolle. Sitä vastaan on jokseenkin mahdoton väitellä, koska siinä ei ole mitään järkeä ja jokainen väite sitä vastaan koetaan loukkauksena oletetun genderblenderpyhimyksen ihmisarvoa vastaan. Heidät nähdään pyhimyksinä silloinkin, kun he todellisuudessa he ovat kiukuttelevia, ilkeitä lapsia. Heitä ei yksinkertaisesti nähdä ihmisinä, vaan ihanteen edustajina.

Mielenkiintoista Euroopan tulevaisuuden kannalta kuitenkin, että yksinkertaisen, katolisen totuuden, jolle koko Euroopan kulttuuri perustuu, sanominen johtaa nykyisin leivättömän pöydän ääreen oletetussa Euroopassamme. Islamistia, joka toteaa homojen ansaitsevan kuoleman suojelevat sekä lakimme, että tuhannet LGBT-järjestöt, jotka ovat aina valmiita mielenosoituksiin ja boikotteihin eri kaupunkien ja maakuntien hyviä ihmisiä vastaan.

Elämän suojeleminen on kristillinen velvollisuus, mutta pakko myöntää, että olisi tietyllä tavalla houkuttelevaa seurata vain sivusta kuinka liberaali gender-ideologia kohtaa voittajansa islamin. Sen jälkeen sitten olisi aika ajaa pahuus pois.

Poliittinen ohjaus.

Emmää tiä. Rupeen ehkä kirjoittamaan asioista, jotka oikeasti kiinnostavat minua itseäni ja lopetan roskan jauhamisen. Ihmettelen kuitenkin mikä on meininki. Jokainen voi Suomen Uutisten sivuilta katsoa pitääkö edellinen kirjoitukseni paikkansa vai ei. Ja kyllähän se pitää, ja silti ilmeisesti valehtelin siinä.

"Perussuomalaisten kansanedustajat Jari Ronkainen, Olli Immonen, Mika Niikko, Rami Lehto ja Sami Savio ovat pettyneitä Yleisradion parlamentaarisen työryhmän työhön ja jättivät tänään (16.6.2016) perussuomalaisten eduskuntaryhmän ryhmäkokouksessa eriävän mielipiteen, kun perussuomalaisten eduskuntaryhmän enemmistö päätti hyväksyä Ylen parlamentaarisen työryhmän loppuraportin ja saavutetun neuvottelutuloksen. Vaikka osassa mediaa korostetaan ratkaisun merkitystä, niin todellisuudessa juuri mikään ei muuttunut. (...) Parlamentaarisen työryhmän tekemän työn tulos ei vastannut tavoitteita, sillä esimerkiksi Ylen budjettia ei leikattu, vaan se pysyy samana kuin ennen, eikä monikulttuurisuuden tukeminen todellisuudessa hävinnyt mihinkään. (...) Monikulttuurisuuden tukemisen poistaminen muuttamalla sanamuotoja on yhtä tyhjän kanssa ja kertoo vain haluttomuudesta luoda poliittista väriä kantamatonta tiedonvälitystä. Tämä hyvin kyseenalainen ideologinen tavoite säilyy edelleen Ylen lainsäädännössä ja toiminnassa, kun monikulttuurisuus korvataan ”kulttuurisella moninaisuudella”. Molempien käsitteiden takaa löytyy sama monikultturismi-ideologia. (...) Ruotsinkielisestä tuotannosta olisi ollut mahdollisuus karsia miljoonia. Kyseisen tuotannon kustannusten on ilmoitettu olevan kahdeksan prosenttia, mutta kohdennetut kustannukset ovat todellisuudessa 14 prosenttia Ylen budjetista. Kuitenkin ruotsinkielistä väestöä on Suomessa huomattavasti vähemmän."

Olen itse täysin Ollin, Mika Niikon, Rami Lehdon ja Sami Savion takana tässä. Ei sitä nyt voi sanoa koko puolueelle, että näin tehdään ja sitten alle viikon päästä ei tehdäkään niin. Joko lopetetaan uhoaminen, tai sitten tehdään niin kuin uhotaan. Tämä siis vienona viestinä täältä kentältä. Menee into touhuta, jos edes se mitä puolueväelle suoraan puhutaan ei pidä paikkaansa.

Omistajaohjaus

Eilen tuli vierailtua puolueneuvoston kokouksessa. Siellä työryhmät valmistelivat tulevaa kunnallisvaaliohjelmaa, mutta myös julkisia puheita pidettiin. Vähäisemmästä väkimäärästäkin johtuen tunnelma on rauhallisempi, kuin varsinaisissa puoluekokouksissa. Suosiota kuitenkin osoitettiin ja ehkä kaikkein raikuvimmit suosionosoitukset kokouksessa keräsivät Timo Soinin toteamus, että Yleisradion rahoitusta tullaan leikkaamaan, sekä Arto Luukkasen fiktiivinen kysymys Atte Jääskeläiselle: “Atte, oletko jo valmiiksi harkinnut toista uraa?”

Yleisradion omistajana en moisesta mitenkään pahastunut, saati pöyristynyt. Toivon vain, että operatiivinen johto meidän omistajien iloksi kohdistaa leikkaukset nimenomaan uutis- ja ajankohtaisohjelmiin, eikä siihen tuotantoon mikä YLE:llä on laadukasta. Ajankohtaisohjelmat eivät ole laadukkaita, vaan enemmän asenteellista, ja jopa tietoisen valheellista, propagandaa kuin tiedonvälitystä. Esimerkiksi perjantaina, odotellessani jalkapallopelin alkua, katselin ajankohtaisohjelmien tuottamaa, ennakoivaa katsausta Kokoomuksen puheenjohtajavaaliin. Siinä miten ehdokkaita ja heidän mahdollisuuksiaan arvioitiin ei ollut mitään eroa siihen miten ehdokkaiden mahdollisuuksia olisi voitu arvioida vaikkapa missikisoissa. Mihinkään poliittiseen asiakysmykseen ei puututtu edes etäisesti, vaan keskityttiin ehdokkaiden ominaisuuksiin ja heidän oletetusti herättämiinsä “fiiliksiin”. Ja tämä ei kokemukseni mukaan ole mitenkään poikkeuksellista, vaan pikemminkin säännöllistä.

Raha on varmaan hyvä tapa vaikuttaa. Toivotaan sen siis kohdistuvan oikein. Toinen tapa vaikuttaa tilanteessa, jossa ei ole älyllisyyttä mukana, on todeta, että moinen meininki on pois muodista. Gonzo-journalismi alkoi jenkeissä 60-luvun lopulla ja päättyi siellä joskus 70-luvulla, joten Yleisradiollakin on jo lupa lopettaa se.

Rajat kiinni

On aika selvää, että Rajat kiinni - liikkeen retoriikka on aika rajua ja välillä selkeän vastenmielistäkin. Vaatimus myös itsessään on selvästi ylimitoitettu. Samaan aikaa kuitenkin valtion ja valtiokirkon johdosta esitetään näkemyksiä, jotka kirjaimellisesti ymmärrettynä tarkoittaisivat sitä, että itsenäinen valtio ei saisi valvoa rajojaan lainkaan, vaan sen olisi päästettävä rajojensa yli jokainen, joka tajuaa tehdä sen apua pyytäen.

Tuollainen "rajat auki" - näkemys on tietenkin paljon tuhoisampi, varmaan sekasortoon ja kärsimykseen johtavampi kuin yksinkertainen "rajat kiinni" - vaatimus. Sen esittäjät tietävät sen itsekin, eikä kukaan tunnu olettavan, että he oikeasti vaatisivat sitä mitä esittävät.  Samaa hyväntahtoista tulkintaa ei lainkaan sovelleta rajojen sulkemista vaativiin. Keskustelun ei ole tarkoituskaan edetä, vaan tarkoitus on signaloida sitä, ketkä meidän itsemme joukossa kuuluvat hyviin ja ketkä huonoihin ihmisiin. Jos me länsimaissa todella valtioina pitäisimme tärkeimpänä auttaa hätää kärsiviä lähimmäisiämme emme todellakaan olisi radikaalisti vähentäneet Jordanian ja Libyan pakolaisleirien avustamista juuri ennen kuin viimeinen siirtolaisaalto lähti käyntiin.

Kaikille parasta tietenkin olisi, jos ihmiset saisivat asua rauhassa kotonaan. Maailma ei kuitenkaan ole sellainen ja yksi monista syistä miksi se ei ole sellainen on se, että me tarvitsemme liikkuvaa työvoimaa turvaamaan omaa hyvinvointiamme. Suomen kannalta tilanne on kääntymässä sellaiseksi, että vähennämme todella apua tarvitsevien kiintiöpakolaisten määrää ja päästämme rajojen yli niitä, jotka niiden taakse tajuavat tulla pistäen rajallisia resurssejamme heidän kotouttamiseensa. Yleensä siis nuoria miehiä, jotka ovatkin varmaan hyvää, liikkuvaa työvoimaa. Koko Euroopan kannalta tilanne lienee se, että mitään humanitaarista herätystä, jonka jälkeen todella uhraisimme omastamme pakolaiskriisien ratkaisemiseksi, ei ole tulossa. Teeskentelyn jatkuminen vaikuttaa paljon todennäköisemältä ja sitä on varmaan odotettavissa romahdukseen asti.

Joka tapauksessa Eero Paloheimo on aika hyvin ja selkeän insinöörimäisesti kiteyttänyt sen mitä olen sekavan monipolvisesti jo vuosia yrittänyt tolkuttaa:

a) on tehokkaampaa auttaa tulijoita lähtömaassa 

b) Eurooppa on muutenkin ylikansoitettu maanosa

c) lähtijöitä tarvittaisiin kotimaassaan enemmän kuin täällä

d) eurooppalaisten on opittava tekemään ikävätkin työt itse. 

Varsinkin tuo kohdassa d esitetty asia on totta ja jäänyt aivan liian vähälle huomiolle kaiken hälinän keskellä.

Voimalaitos

Oli eilen tilaisuus kuunnella Juhani Sarsilaa pitämässä puhetta. Tosi hieno kokemus.Hänen tekstinsä tuossa kirjassakin on parempaa kuin Spengerin itsensä. Ostakaa ihmeessä, mulla on osakkeita :D

Rupesin kuunnellasin miettimään mikä ajaa minua takaisin laivalle, vaikka mulla on kaikki täysin hyvin täällä maaseudulla. Loppujen lopuksi se on se, että laiva on voimalaitos. Kaikki mitä siellä taphtuu on hallitavissa ja sen rytmi on ohjailtavissa, ellei myrsky yllätä.

Täältä tähän. Suosittelen tuota kirjaa todella lämpimästi.

Visiot ja todellisuus

Haminan aamussa oli ilahduttavaa kävellä, kun sotilasosasto marssi vallien välissä reippaasti tiukassa muodostelmassa kajauttaen ilmoille jääkärimarssia. Jääkärimarssi on laulu, johon voi vain rauhallisesti todeta, että näinhän asia on.

Ihan kohta tulevaisuudessa kun kerran kaikki olemme huippuhomissa ja Suomi taas kovassa nousussa on hyvä luoda katsaus siihen mikä tilanne todellisuudessa on nyt. Olen uusinut laivasähkömiehen pätevyyskirjaani. Koska satuin vuonna 2000 olemaan niin viisas, että en uusinut sitä ilmoitusluonteisesti saan nyt käydä kaikenlaisia kursseja. Täysin oma vika, eikä edes Suomen vika, vaan kansainväliset määräykset vaativat niin. Tosin veikkaan, että monessa muussa maassa asiat hoidetaan toisin, eikä säädösten pilkuntarkkaa noudattamista välttämättä vaadita. Tiedä häntä. Joka tapauksessa tässä on törmännyt ruohonjuuritasolla niihin ihmeisiin, jotka ovat Suomen tulevan ammatillisen ja taloudellisen kukoistuksen takana.

Kaupungissa N sijaitsee ammattikoulu, jossa on erittäin hienot ja hyvät sähkö- ja automaatioalan yhdistetyt työskentely- ja opiskelutilat. Parasta aikaa näistä tiloista siirretään laitteistoja kellarikerrokseen, jotta nykyiset tilat voidaan ottaa kieltenopetuksen käyttöön. Keskeisin, ja ennen kaikkea kunnille tuottoisin, ammattikoulutuksen muoto kun nykyisin on suomenkielen opetus. Siellä missä ennen koulutettiin sähkötekniikan, automaation ja elektroniikan osaajia koulutetaan tulevaisuudessa suomen taitajia. Eikä siinä mitään, runonlaulajien kansaahan tässä ollaan. Tuostakin yksittäistapauksesta voi kuitenkin osaltaan päätellä mihin ja millaisiin töihin halituksen visiot työllistämisestä tähtäävät. Muutostöitä muuten tehdään työvoimapoliittisen kurssin muodossa, eikä niitä tee mikään N:n kaupungin sähköurakointiliikkeistä.

Oma kysymyksensä on se miksi suomenopetus kuuluu ammattikouluille. Onhan meillä Aalto-opisto, joka voisi hoitaa asian paljon paremmalla ammattitaidolla. Itse veikkaan, että hallitusvalta tahtoo mahdollisimman nopeasti saada ne 20 - 30 vuotiaat Lähi-Idän nuorukaiset, joiden työllistäminen on sen ykköstavoitteita, työvoimapoliittisen koulutuksen piiriin. Ja sehän käy kätevästi opettamalla heille suomea. Sen tavoitteen saavuttamiseksi voidaan hyvin tinkiä tekniikan opettamisesta, koska ei kai sitä teknologiaosaamista informaatioyhteiskunnassa mihinkään tarvitse enää.

Niin tai näin: radiosta kuulin, että sisäministeri Orpo arvostelee kovin sanoin Unkarin hallitusta. Se on vähän sama kuin Hustleriin lähetetty pornonovellin pätkä arvostelisi maailmankirjallisuuden klassikkoa.

Korruptio

Erilaisten tutkimusten mukaan Suomi on vähiten korruptoituneita valtioita. Voi kuitenkin olla niin, että niissä valtioissa, joiden korruptioaste katsotaan korkeaksi on erilaisia valtioiden sisällä toimivia yhteisöjä ja muita rakenteita, joissa luottamus ja korruptoimattomuus on erittäinkin korkealla tasolla. Meilä ollaan siis korruptoitumattomia suhteessa valtioon, joita jotkut toiset taas katsovat asiakseen käyttää hyväksi ja huijata. Tämä usko valtioon voi meiltä olla ihan hyväuskoista tyhmyyttäkin. Valtiohan on jo erilaisin yleismaailmallisin sopimuksin, joita kukaan ei varsinaisesti ole tehnyt, vähentänyt suuresti kykyään ja mahdollisuuksiaan ajaa nimenomaan Suomen kansalaisten etuja.

Ei mulla oikeastaan muuta. Tuli vain tuo aamubussissa mieleen. Jatketaan paastoa.

Kepeästi sivilisaation itsemurhasta

Kuuntelin eilen muistaakseni Jukan linkistä radio-ohjelman, jossa Jari Sarasvuo puhui Toynbeestä ja siitä miten nykyaika asettuu Toynbeen kuvaamaan kulttuurin elinkaareen. Ihan mielenkiintoinen ohjelma, vaikka olinkin kuunnellessani unenpöpperössä.

Sarasvuon käsitykset uskonnosta olivat lapsellisen noloja, mutta se on sivuseikka. Muuten hänen puheessaan oli sekaisin sekä hyviä, että huonoja huomioita. Enimmäkseen hyviä. Kannattaa kuunnella itse.

Luova luokka ei ole luova, vaan ainoastaan hallitseva

Uneliaisuuteni vuoksi en ole täysin varma oliko näin, mutta minulle jäi se käsitys, että Sarasvuo rinnasti yrittäjät jotenkin luovaan luokkaan vaikka yrittäjät tietenkin ovat, muun työväestön kanssa, sisäistä proletariaattia. Luovaa luokkaa, joka tässä vaiheessa on jähmettynyt asemiaan säilyttäväksi, ovat esimerkiksi median, sekä taide- ja tiedeinstituutioiden edustajat. Ehkä Sarasvuo on sitä itsekin mediapersoonana.

Joka tapauksessa ohjelman lopun jeremiadi osuu siinä mielessä harhaan, että menestyvien yrittäjien latistaminen ei missään tapauksessa ole lähtöisin sisäisestä proletariaatista, vaan luovasta luokasta. Nehän niitä verotaulukkoja kyttäävät, esittävät jatkuvasti huippuansioiden pienentämistä ja muuta vastaavaa. Proletariaattia kiinnostavat omat ansiotulot huomattavasti enemmän kuin muiden. Kyllähän jokainen luovan luokan edustajien iskiessä yleisön eteen kysymyksen: “Onko tämä mies ansainnut palkakseen miljoonan kuussa?” vastaa kysymykseen yksiselitteisen ein, koska puhdas järki sanoo, että kukaan ei sellaista summaa ansaitsisi. Todennäköisesti niin vastaisi moisen ansion saaja itsekin. Luova luokka on kuitenkin se, joka pyrkii poistamaan tätä ansiota, ei proletariaatti. Nämä luokat siis toynbeeläisessä mielessä, ei marksilaisessa tai floridalaisessa mielessä.

Toisaalta läppäähän Sarasvuon puhe vain oli, koska Suomi ei varsinaisesti ole sivilisaatio, vaan kansakunta saman sivilisaation läntisen ja itäisen kulttuurin rajamailla.

Ilmastonmuutos ja väestöräjähdys

Joulunajan pilaaminen lukemalla yhteiskunnallisen älymystömme tekstejä lienee synti siinä missä siitä aiheutuva epätoivokin. Onneksi epätoivo on vain hetkellistä ja väistyy tärkeämpien asioiden tieltä.

Toverit, vaadimme edelleen Eduskuntaa säätämään rauhanlain.

Erkki Tuomiojan teksti tuli luettua sen saatua kohtuuttoman suurta huomiota sosiaalisessa mediassa. Kaikessa masentavassa lattapäisyydessään se on varsin tyypillinen, mikä on ikävä asia. On mahdollista, että todellinen poliittinen älymystömme pysyttelee piilossa mediajulkisuuden ulkopuolella. Se olisi aika lohdullinen asioiden tila. Todella paha asioiden tila on, jos tuon kaltaiset näkemykset ovat sitä mitä poliittinen älymystömme parhaimmillaan saa itsestään irti.

Samaan syssyyn tuli vilkaistua toisen suuren yhteiskunnallisen ajattelijan, Hannu Salaman, haastattelua Apu-lehdestä. Siinä hän totesi, että jumalanpillkatuomio olisi nykyisin mahdoton. Itse asiassa ei ole, vaan sellaisen vastustaminen samalla tavoin kuin Salaman aikoina olisi nykyisin mahdotonta. Nykyisin Salaman ikäpolven kommarit ja muut vasemmistolaiset vaativat vielä kovempia tuomioita, kuin mitä oikeus on halukas antamaan. Kaikki, jotka eivät ole vasemmistolaisia taas ovat vieraantuneet mediassa tapahtuvasta yhteiskunnallisesta keskustelusta kokonaan, joten järjen ääniä ei siellä juuri kuulla.

Oli miten oli, niin innolla me työväen joukoissa odotamme, että ns. 60-lukulaiset jo jäisivät niille eläkepäiville, joita he eivät ole ansainneet ja hiljentyisivät, jotta tilalle voisi nousta sitä aitoa älymystöä, jonka 50-luvun jälkeen jonnekin kadotimme.

Tämä törmääminen tympeään totalitarismiin, jonka varma tunnusmerkki on aina vaatimus muiden suiden tukkimisesta, sitten johti siihen, että pohdin hetken myös laajempia poliittisia kysymyksiä.

Otsikon molemmat asiat ovat sellaisia, että melkein huolestuttaa enemmän niiden korjaaminen väärillä tavoilla kuin se, että ilmiöt aidosti räjähtäisivät käsiin ja korjautuisivat sitten miten ikinä korjautuisivatkin.

On aika selvää, että jossain vaiheessa ilmasto joka tapauksessa lämpenee sen mitä pahimmat skenaariot tällä hetkellä esittävät. Tämä siitä huolimatta oli ihmistä tai ei. Sitä ennen voi toki tulla jääkausikin, joka täydellä varmuudella tulee sekin. Yksinkertaistaen voisi sanoa, että emme suinkaan yritä pelastaa elämää ja luontoa, vaan oman elämäntapamme, joka ei kuitenkaan ole millään muotoa kestävä, jos se ei kestä kohtuullisen pitkäaikaista yli yhden ihmisiän kestävää ilmaston lämpenemistä tai kylmenemistä. Saasteiden väheneminen ja arvostava suhde elävään luontoon ovat mainioimpia asioita ja jos ensimmäiseen päästään vapaaehtoisin sopimuksin kautta koko maailman se on pelkästään hyvä juttu. Kokonaisuus on kuitenkin niin monimutkainen, että sitä ei voi hallita millään inhimillisesti järkevällä tavalla keskitetysti, joten on selkeä vaara siitä, että joku alkaa mestaroimaan erilaisten päästökauppakuvioiden kautta hallinnollisesti saaden aikaan suunnattomasti enemmän haittaa kuin hyötyä.

Suurempi vaara liittyy pyrkimyksiin hallita väestöräjähdystä. Me elämme täällä sellaisessa mielenvikaisessa hybriksessä, että kuvittelemme voivamme sanella montako lasta joku afrikkalaisessa kylässä elävä pariskunta saa synnyttää. Ja se jos mikä on vaarallista sekä mahdollisten toimenpiteiden kohteille, että meille itsellemme. Mikäli antaisimme näiden ihmisten elää omaa elämäänsä ratkeaisivat myös heidän mahdolliset väestöongelmansa paikallisesti ilman ylimaallisen viisautemme asioihin puuttumista. Me emme kuitenkaan näe ihmisiä ihmisinä, vaan työvoimana ja kuluttajina. Tämä ilmenee itsestään selvänä, jos vain viitsii kuunnella hetkenkään puheita, joissa maahanmuuton kerrotaan pelastavan eri maiden talouksia. Se on meidän ongelmamme - ja syvä ongelma onkin - josta meidän pitäisi pyristellä irti. Mahdollinen väestöräjähdys taas on niiden ongelma, joita se koskee. Me voimme suojata itseämme sen seurauksilta mikäli ne meitä koskisivat, mutta sen syihin puuttuminen ei ole minkään perheen ulkopuolisen hallinnon oikeus, saati jonkun toisella puolella maapalloa mukavasti oleilevan porukan oikeus. En itse osaa sanoa voiko ihmisiä edes syntyä liikaa, mutta sen osaan sanoa, että aina paruusiaan asti jokainen syntynyt myös kuolee. Eli syntyvyyden säätelyssäkin on mukana jonkinlainen ideologinen ihannekuva yhteiskunnasta johon ihmisen olisi sopeuduttava. Nyt kuitenkin on niin, että maailmassa on monenlaisia, yhteisöjä, yhteiskuntia ja monenlaisia kulttuureja.

Lopuksi on vielä todettava, että mikäli uskoisi asiantuntijoiden puheita, mitä en todellakaan tee, niin oma länsimainen yhteiskuntamme ei kestä edes väestön määrään tasaantumista, saati sen pientä laskua, joten keitä me olisimme vaatimaan, että kehitysmaiden olisi rajoitettava omaa väestönkasvuaan.

Ja tästä pääsee takaisin alkuun joten:

60-lukulaisten vaikutuksen kotomaamme älylliseen elämään voisikin tiivistää siihen, että meditoidaan hetki kuinka Tyrvään Eurooppanuorten 40-vuotias puheenjohtaja sanoo Kauniaisten 4H-kerhon kokouksessa olevansa vakaumuksellinen globalisti, koska on liian ahdasta ajatella eurooppalaisesti tai kansallisesti.