lauantai 26. toukokuuta 2007

Taru Kymijoen kaljakellujista

Ensimmäiset ihmiset muuttivat Kymiin yhdeksännentoista vuosisadan loppupuolella. Sitä ennen Kymissä oli asunut vain tupensyöjiä. Tupensyöjät eivät juurikaan poikenneet ihmisistä, mutta heidän naisiaan pidettiin ihmisnaisia viisaampina. Niinpä ihmiset tehtaanpiipun muurattuaan ottivatkin vaimot tupensyöjien tyttäristä ja jäivät piipun juurelle asumaan. Pian maailman kuitenkin valtasi pimeys ja tuli suuri sota, joka pyyhkäisi Kyminkin yli. Ihmiset ammuttiin, koska he olivat veikanneet väärä puolta. Koko maailmalle iloksi ja onneksi he olivat kuitenkin ehtineet siittää koko joukon iloisia lapsia vaimojensa kanssa ja touhukkaat vaimot jatkoivat työteliästä elämäänsä, hieman surullisempina kuin ennen, mutta jatkoivat kuitenkin.

Tarinamme alkupäivinä Kymissä alkoi liikkua villi huhu siitä, kuinka erään Kymijokisuiston salaisimman ja kauniimman joen, Nummenjoen suistossa sijaitseva, kaikkien kymiläisten yhteisen Osuuspankin omistama Motelli Leikari aiottaisiin purkaa ja sen tilalle rakentaa aivan massiivinen Idea Park. "Voi helvetti", ajatteli vanha IDA, joka huhun kuullessaan oli juuri kiillottamassa kalleinta aarrettaan, matkoiltansa tuomaa, Sunilan tehtaan valmistamaa pontikkapannua.... ( jatkuu )

Ei kommentteja: