Rakkauden ministeriö on jälleen ollut ahkerana. Lotta kirjoittaa aiheesta oleellisen.
On kai kuitenkin jälleen kerran syytä muistuttaa mistä Rakkauden ministeriön ja Puumalainen, Suurpää Illman - trion ja sen tuki, sekä ilmiantoringin väittämästä rikollisesta rasismista on kysymys. Tähän asti tuomitut rikolliset ovat nimimerkki Tomashot, runoilija Petri Peltonen ja yhteiskunnallinen kirjoittaja Mikko Ellilä. Ei ole mitään syytä epäillä, että mitään sen kummallisempaa rasismia verkossa edes olisi, joten suunta johon sananvapautemme on Rakkauden ministeriössä touhuavien tollojen käsissä matkalla on itsestään selvä: Sananvapaus, ja sen mukana kinkaten sivistys ovat matkalla tästä maasta pois.
Kuten kaikki aatteet myös valistusaate rappeutuu. Enää ei ole tapana puolustaa eri tavalla ajattelevien sananvapautta, koska tieteellinen maailmankuva on 60-luvun nuorten kasvattamille yhteiskuntatieteiden maistereille selkeän selvä, eikä se kaipaa toisinajattelua. Tähän asiaan suomalaiset, valistuneet sananvapausaktivistit eivät siis voi ottaa kantaa, koska uhkana on jopa oman maineen menetys. On paljon helpompaa ja itselle antoisampaa täältä käsin keuhkota vaikkapa tilanteesta Kiinassa.
Ylös kirjattu, suomalainen oikeudenkäynti kertoo tilanteen kipeän naurettavuuden, sillä valtionsyyttäjä todellakin sai tuossa oikeudenkäynnissä ajamansa syytteen läpi. Jokaiselle, joka viitsii lukea selostuksen läpi on tietenkin selvää, että se ei johdu syyttyjän kyvykkyydestä, vaan järjestelmämme surkeasta kehnoudesta.
Ottaen huomioon eduskunnan koostumuksen ja yleisen älyllisen ilmapiirin Rakkauden ministeriö todennäköisesti saa tulevatkin vaatimuksensa heittämällä läpi.
PS.
Myös Mikko Ellilä kirjoittaa aiheesta.
2 kommenttia:
Millä vuosisadalla elät? Nyt on 2000-luku, ja rationalismin aika loppui jo 1914. Avoin yhteiskunta on kuollut, sen viholliset voittaneet. Kuljemme kohti uutta keskiaikaa. Paitsi että uusi uskontomme on pahempi kuin silloinen. Give me Christianity back any day, sanon minä, ateisti. Turha tätä kuitenkaan sinun luterilaisen kirkkosi papeilta on pyytää.
Ihan tällä vuosisadalla. Heijastelen vain keskustelua, jossa puhutaan valistuksen perinnöstä. Ja niinhän sanoin, että aate on rappeutunut.
Luterilainen kirkko ei ole oikeastaan muuten niin pappiskeskeinen, kuin tietenkin taloudellisesti ja hallinnollisesti.
Tarkkaillaan kuitenkin innolla myös katolista ja ortodoksista kirkkoa. Sieltä voi löytää papeilta tulevaa, harkittua kristillistä sanomaa.
Lähetä kommentti