Kohtuullisen pitkään nopeasti päivittyvää blogia pitäneenä voi kai vaihteeksi vajota itseensä. Ei tarvitse lukea, kuin vähän alusta ;)
Kirjoittaminen on hankalaa. Itseltäni se onnistuu vain, jos ei ajattele. Vähänkään tarkempi pohtiminen johtaa siihen, että jokainen lause tuntuu virheeltä. Vapaasta ajattelusta, joka kirjoitetaan ylös jää kuitenkin pysyvät jäljet ja siksi sitäkin pitäisi varoa. Puhe unohtuu ja asiat selvitetään uudella puheella, maa tasoittuu, ruoho kasvaa ja lumi sulaa hävittäen jäljet, mutta näköjään se mikä kirjoitettu on kaivetaan jostain esiin vaikka maailmanlopun jälkeen. Siksi pitäisi olla jumissa ja ajatella mitä kirjoittaa.
Hyvä tai huono. En tiedä. Olisi hienoa jos asioihin osaisi keskittyä niin, että ne ovat asioita eivätkä asioiden kuvia, jotka ovat alttiita hämärtymään ja tuntuvat aina repivän huomion pois sieltä missä sen pitäisi olla.
Onneksi on maalaustaide ;) Tai kiina, jonka kohta opin ja jossa sanoja voi piirtää.
2 kommenttia:
"Vapaasta ajattelusta, joka kirjoitetaan ylös jää kuitenkin pysyvät jäljet ja siksi sitäkin pitäisi varoa."
Siksi netti ei korvaa oikeita kavereita, joiden kanssa voi puhua mitä sylki suuhun tuo.
Tuo on kyllä harvinaisen totta.
Toisaalta pitäisi taas osata ajatella niinkin päin, että netissä ei muodostu varsinaisia yhteisöjä, vaan täällä kuka tahansa voi aina sanoa mitä tahansa. Eli kirjoitus verkossa pitäisi nähdä enemmän ohimenevänä puheena, kuin harkittuina, kiveen iskettyinä julkilausumina.
Jos nyt parhaan kykynsä mukaan summaisi koko jutun niin: comsi comsaa :)
Lähetä kommentti