Miksi valtionsyyttäjä häviää...

...ja Mikko Ellilä jää ilman tuomiota.

Yksinkertaisesti siksi, että valtionsyyttäjä ei kyennyt millään tavoin näyttämään syytettään toteen ja sekä Mikko Ellilän asianajaja ja Mikko Ellilä itse veivät häntä kuin litran mittaa.

Jo valtionsyyttäjän ensimmäinen väite, että Ellilän tekstin julkisuuteen levittäminen olisi näytetty toteen on kyseenalainen ja osoittaa, että väitöskirjoistaan huolimatta valtionsyyttäjä ei ymmärrä internetin luonnetta. Tekstin julkaiseminen internetissä ei ole julkisuuteen levittämistä oikeastaan sen enempää kuin puhuminen torilla ilman koroketta ja kovaäänistä. Kuka tahansa voi milloin tahansa julkaista internetissä. Mikään teksti ei saavuta erityisasemaa, eikä sitä voida pitää julkisuuteen levitettynä propagandana, koska se on vain yksi puheenvuoro, jonka rinnalla on kai miljoonia täysin samanvertaisia puheenvuoroja. Ja ellei ole niin jokainen on niitä vapaa tekemään. Vastavuoroisuus ja tekstien tasavertaisuus on yksi internetin keskeisiä ideoita.

Onkin erittäin huolestuttavaa, jos virkakunta elää ajassa, jossa poliittisen propagandan levittäminen oli kommunikaation tarkoitus ja vielä huolestuttavampaa on, jos se valtionsyyttäjän tavoin pyrkii vetämään muutkin takaisin siihen aikaan erilaisia sensuuritoimenpiteitä lisäämällä ja sananvapausrikoksia kehittelemällä.

Tuo nyt kuitenkin on tuomion kannalta sivuseikka.

Tuomiota ei tule koska syyte meni komeasti kumoon. Valtionsyyttäjä esittää afrikkalaiset kansanryhmänä mihin puolustus aivan oikein totesi, että ei ole olemassa mitään sellaista kansanryhmää, josta syyttäjä syytteessään puhuu. Silloin ei todellakaan voi olla myöskään syyttäjän tarkoittamaa kiihottamista kansanryhmää vastaan.

Vaikka se hätäisiltä usein unohtuu, niin Afrikka on iso manner, jolla asustaa monia kansallisia ja vielä useampia etnisiä, rodullisia, uskonnollisia tai niihin rinnastettavia ryhmiä. Afrikkalaisten pitäminen kansanryhmänä johtaisi tilanteeseen, jossa jo muutenkin täysin epäonnistuneen lain tulkinta olisi puhtaan mielivaltaista. Eurooppalaisten, aasialaisten ja amerikkalaisten nyt ainakin pitäisi silloin myös olla kansanryhmiä. Niistä ei voisi yleistävästi sanoa mitään negatiivista.

Ellilä itse taas osoitti olevansa huomattavasti valtionsyyttäjää paremmin perillä asiastaan ja voitti jutun puhtaasti 6 - 0. Valtionsyyttäjä aivan selvästi odotti jutun vastaajaksi jotain joko hiljaista tai sitten kiihkomielistä rasistia, eikä ollut paneutunut asiaansa edes alusta.

Oikeassa paikassa epäpätevyyskin voi olla onnellista ja ehkä suomalaisilla on todellakin käynyt tässä asiassa hyvä herraonni, kuten joskus sanotaan. Mikäli tuomio alimmassa oikeusasteessa kuitenkin tuon oikeudenkäynnin jälkeen tulee, niin voi todeta, että istuntoa on aivan asiallista kutsua näytösoikeudenkäynniksi, jonka tuomio oli jo etukäteen päätetty.

Se olisi huolestuttavaa sillä valtionsyyttäjän takana ovat pienet, mutta ahkerasti kiihkoilevat laumat, jotka pitävät milloin mistäkin asiasta puhumista sananvapausrikoksena.