Minna Sirnön toteamus taannoisessa TV-keskustelussa jäi vaivaamaan mieltä. Tai ei oikeastaan jäänyt vaivaamaan, mutta kuulin hänen sanomanaan ensimmäisen kerran käsitteen neljännen polven punakaartilainen ja se jäi mieleen. Sirnö oli sitä mieltä, että joku savianimaatio antaa vihdoinkin äänen meille neljännen polven punakaartilaisille. Itse olen täysin toista mieltä.
En ole koskaan kokenut asian suhteen mitään vaikeuksia ja vapaussodasta, kapinasta, kansalaissodasta, tai millä nimellä sitä kutsuukin, on aivan vapaasti saanut puhua mistä näkökulmasta tahansa. Valkoisten näkökulma on välillä ollut jopa peitossa. Ainakin kulttuuri- ja tiedepiireissä.
On kuitenkin yksi asia, joka voitaisiin tuoda paremmin esiin ja josta vaikeneminen saattaa aiheuttaa jonkinlaista stigmaattista suhtautumista vielä nykyaikanakin. Punaisten johto nimittäin jätti rivimiehet vastaamaan vallankumouksen epäonnistumisesta ja pakeni Venäjälle. Keneltäkään ei tietenkään pidä odottaa sellaista sankaruutta, että jää kohtaamaan varman kuoleman, mutta mikäli rupeaa aseellisen vallankumouksen johtoon, niin pitäisi ymmärtää olevansa todella vastuullisessa asemassa, eikä olla juoksemassa ensimmäisenä karkuun. Tuollaista käytöstä on ainakin ollut tapana katua ja hävetä, mutta punaisten johto ei tehnyt kumpaakaan. Suomalaisten punaisten ainoa turvapaikka Venäjällä, Karjalan tasavalta, tuhottiin sekin heidän myötävaikutuksellaan.
Eli varmasti monet neljännen polven punakaartilaiset kokevat suoranaisena häväistyksenä ja herjaamisena sen, että Otto Wille Kuusisen ja kumppaneiden kaltaisia luopioita pidetään nykyisessä keskustelussa heidän esivanhempiensa aatteiden edustajina. Tähän tarkempi historiantutkimus voisi ehkä vielä tuoda parannuksen. Muutenhan asiat onkin aika tarkkaan koluttu.
10 kommenttia:
Kimmo Rentolan kirjoissa Neuvostoliittoon paenneiden punaisten myöhempää kohtaloa verrattiin insestiin.
Kuolema "omien" käsissä oli häpeällinen toisin kuin sankarikuolema lahtarien luoteihin.
Eikä voi väittää, etteikö punavainajia muistettaisi. Eri puolilta Suomea löytyy vakaumuksensa puolesta kuolleiden muistomerkkejä. Eli kyllä punikkien jälkeläisillä on oikeus muistella vainajiaan eikä kukaan sitä ole heiltä kieltämässä.
Yhdessä asiassa ei kuitenkaan pidä tehdä myönnytyksiä. Punikit taistelivat sosialistisen Suomen puolesta ja siinä he olivat väärällä asialla.
"Yhdessä asiassa ei kuitenkaan pidä tehdä myönnytyksiä. Punikit taistelivat sosialistisen Suomen puolesta ja siinä he olivat väärällä asialla."
Totta. Ja vaikka tavoitteena joillakin olisi ollut toisenlainen sosialismi, niin tyypilliseksi neuvostososialismiksi se olisi mitä todennäköisimmin muuttunut.
Karjalan autonomisen neuvostotasavallan kohtalo on aika mielenkiintoinen ja kertoo ehkä millainen suunta ilman neuvostovaltaa olisi voinut olla. Venäjälle urhean sodan- ja poliittisen johdon perässä paenneiden punaisten kohtaloista yleensä löytyy hyvä kirja Meillä ei kotia täällä.
Eikö sotarikkolliset tulisi asettaa syytteeseen? Murha ei rikoksena vanhene.
Miksi sitä ei Suomessa ole tehty, vaan asiasta tulisi vaieta?
"Eikö sotarikkolliset tulisi asettaa syytteeseen? Murha ei rikoksena vanhene.
Miksi sitä ei Suomessa ole tehty, vaan asiasta tulisi vaieta?"
En käsitä kysymystä. Minkä sodan rikolliset? Aika kauan jo kaikista Suomen käymistä. 1918 sotineista tuskin kukaan on elossa ja jos on niin syytteeseen ei kyllä pidä laittaa missään tapauksessa.
Miksi ei? Vaikka ei olisi elossakaan. Kyllä asia tulisi ruotia viimeinkin?
"Miksi ei? Vaikka ei olisi elossakaan. Kyllä asia tulisi ruotia viimeinkin?"
No kovastihan sitä väitetään, että asioita pitäisi vielä tutkia. Omasta mielestäni punaisten johdon toiminta olisi ihan hyvä aihe, jos kerran tutkitaan. Sotarikostuomioiden antamisesta sinä taidat kyllä olla aika yksinäinen avantgardisti, mutta siitä vain.
Olisi aika irvokasta järjestää kuolleet tuomitseva sotarikosoikeudenkäynti, mutta tuskin se nykyaikana Suomessa mahdotonta olisi. Ainakin siitä saisi hyvän, klassista kreikkalaista näytelmää mukailevan performanssin: Suomen valtionsyyttäjä ja mukaileva kuoro pääosissa :)
Ei vaan tutkitaan kaikki rikolliset toiminnnat.
"Ei vaan tutkitaan kaikki rikolliset toiminnnat."
No eikö niitä ole tutkittu? Ja myös aikanaan tuomittu.
Olisi aika vaikea lähteä liikkeelle ehdotuksella: tutkitaan kaikki vuoden 1918 tapahtumiin liittynyt rikollinen toiminta. Uskon kyllä, että historian tutkijat olisivat valmiita kuin partiopojat, jos joku tutkimuksen rahoittaisi, mutta tuolla pohjalla rahoitusta olisi aika vaikea saada, koska niin paljon on jo tutkittu ja odotetaan ilmeisesti jotain tarkempia määrittelyjä sille mitä tutkimusta suostutaan rahoittamaan.
Minusta "neljännen polven punakaartilainen" on niin absurdi käsite että se muistuttaa wanhasta kunnon Pahkiksesta.
Ovatkohan ne juuri nämä sirnöt ja lillqvistit, jotka pöyhimällä punakaartiin kuuluneiden sukulaistensa ruumiita välttämättä haluavat säilyttää ikivanhan juovan kansassa, eivätkä suinkaan lahtarien jälkeläiset plus tietenkin hiukka älykkäämmät ihmiset.
Tutkimuksia kärttävälle anonyymille plus muille sivistymättömille osoite:
http://tinyurl.com/2enwbd
Kirjastosta löytyy lisää.
"Minusta "neljännen polven punakaartilainen" on niin absurdi käsite että se muistuttaa wanhasta kunnon Pahkiksesta."
Sama. Mutta sellaisia tässä ollaan vähintään siinä missä Minna Sirniö.
"http://tinyurl.com/2enwbd"
Tuolta löytyy suoraan ylenevässä polvessa sekä vankileirillä kuollut, että kaatunut. Lisäksi niiden veljiä, joita on kohdannut "tutkimatta hirttäminen, mestaus..."
Ihan hyvä laulu vaikka todella huono versio ja osittain myös todella surkea kuvitus. Sanoihin kannattaa kiinnittää huomiota ihan ajastaan irtikin. Niissä on jotain puhuttelevaa nykyäänkin ;)
Lähetä kommentti