Reclaim the streets. Rabort to Stasi

Todella kohottava itsenäisyyspäivä. Heti aamulla samaan linja-autoon osui sivistynyt, vanhempi rouva samasta seurakunnasta. Suomalaisen nykytieteen valossa hän olisi rodullistettu, mutta itse en ajattele niin. Keskustelimme niitä näitä. Jossain Loviisan ja Porvoon välillä tuli puheeksi hyvän ja pahan akselilla nykyään keikkuva nationalismi ja globalismi. Itse totesin olevani täysillä nationalismin puolesta globalismia vastaan. Rouva oli samaa mieltä ja Belgian ja Ranskan asioista kokemusta omaavana kertoi kuinka itse saatana tuohuaa globalismia ajavan Euroopan yhteisön virastoissa. Harvinaisen mukava bussimatka. Suomessa todella harvoin törmää julkisissa kehenkään, jonka kanssa voi puhua asioista katolisen uskon, ja siis totuuden kehyksissä.

Narinkkatorilla pidin hiljaisen "Narinkkatori ilman Hitleriä" - mielenilmaisun. Se onnistui loistavasti ja koko tori oli hallussani. Helsinkiläiset eivät ilmeisesti herää juhlapyhien aamuina lainkaan, vaan nukkuvat krapuloissaan.

Annankatu-Yrjönkatu-Korkeavuorenkatu-Tehtaankatu - kävelystä voisi kirjoittaa kokonaisen romaanin. Tyydyn tässä kuitenkin vain toteamaan, että arkkitehtoonisesti ja esteettisesti uskomattoman hieno kävelyreitti.

Pyhän Henrikin katedraalissa vietettiin messu isänmaan puolesta. Tämä oli päivän kohokohta.

Messun jälkeen vietin aikaa parhaassa mahdollisessa seurassa, kunnes oli aika siirtyä maailmallisen politiikan pariin.

Palasin takaisin Narinkkatorille ja nyt se oli noin kuudessosaltaan täyttynyt hitlereistä. En antanut tämän pelottaa itseäni, vaan katselin mitä täällä nyt vaaditaan. Ensimmäinen silmiini osunut banderolli julisti: "Ei muureja, vaan siltoja". Minulle tuo vertaukuvallinen jako ei toimi, vaan olen jo pitkään ollut sitä mieltä, että seinät, joissa on ovet olisi paljon parempi.

Narinkkatorin kokoontumisen merkityksen kertoo ehkä parhaiten se, että ne joita he uhollaan vastustivat eivät edes huomanneet heitä, vaan huusivat kansanpetturiksi suurta ruorimiestämme Jussia. Väittäisinkin, että se tavoiteellinen päivä, jona olemme kokonaan ulkona näiden postmodernistien karkeloista on aina vain lähempänä.

Otimme pari olutta Henry's Pubissa, jossa on todella ystävällinen palvelu. Siitä sitten Töölöntorille. Itse mestari oli siellä haahuilemassa, kuten me muutkin. Kehotin häntä menemään linnan juhliin, jotta meidän mummomme ei joudu pettymään ja hän lupasi suorittaa tämän. Uskon, että näin kävi. Ellei käynyt äänestän seuraavissa vaaleissa KD:ta :D

Mauri Peltokankaan puhe kuului erittäin huonosti torin laidoille. Puhe kuitenkin on varmaan katsottavissa youtubesta tai muista palveluista.

Kulkue sujui hyvin. Muutama teintyttö oli matkan varrella huutamassa kirosanoja meille ohi kulkeville, mutta heidän äänensä oli kimeänäkin hento.

Luulen, että poliisikin pääsi helpommalla kuin edellisinä vuosina. Kadut ovat aika lailla tavallisten ihmisten hallussa. Minne tahansa voi kävellä ja mitään ei tarvitse pelätä, jos Helsingin niemellä pysytään. Itse en vieläkään osaa kävellä Töölöössä. Sen asemakaava on jotenkin sellainen, että suuntavaistoni sekoaa siellä. Mutta mitään pelättävää siellä ei ole vaikka sinne eksyisikin.

Takaisin Metropoliksesta sivistykseen minulla oli hyvä ja nopea kyyti.

Jos jotain kritisoitavaa on pakko hakea niin totesin ääneen sen, että en hyväksy kiroilemista hautausmaalla. Jotkut tähän syyllistyivät. Ensi vuonna kuitenkin Jerusalemissa! Ellei niin 612 - kulkueessa sitten.


Reclaim the streets siis edistyy hyvin.