Kekäle

Herramme Jeesuksen Kristuksen syntymän juhla lähenee ja se olisi otettava vastaan arvoisellaan tavalla. Blogi seurailee vanhaa kirkollista kalenteria, mutta maamme ankarasta protestanttisuudesta johtuen en edes tiedä mitä Ember Wednesday ( Feria IV Quattuor Temporum Adventus) olisi suomeksi. Tietämättömyyden tästä ei kuitenkaan pitäisi estää päivän viettämistä. Ellei virallista suomennosta ole ehdotetaan sellaiseksi hiillospäiviä.

Vaikka maailma todellakaan ei tunnu hiljenevän paastoon ja rukoukseen tänään, perjantaina, eikä varmaan launtainakaan, niin itse voi aina yrittää. Yrittänyttä ei laiteta. Asiat maailmalla tapahtuvat vaikka niitä ei seuraisikaan. Erittäin hyvä selitys sille miksi niitä ei ainakaan median kautta kannata seuratakaan on Dosentin kammiosta - blogissa: Tätä en olisi halunnut tietää.

Törmäsin keskusteluun, jossa Vuorisaarnan "hiljaiset perivät maan" oli yritetty selittää niin, että ei se sitä tarkoita, että ainakaan nöyrät perisivät. Tosiasia kuitenkin on ilman teologisia pohdiskelujakin, että hiljaiset nimenomaan perivät maan. Se on historiallinen tosiasia. Esimerkiksi koko Suomea ja suomalaisuutta ei olisi olemassa elleivät hiljaiset maalaisihmiset olisi ymmärtäneet pysyä omissa toimissaan piilossa maailman mullistuksilta silloin, kun ne kiihkeimmillään olivat. Ja jos raamatullisia tahdotaan olla, niin ei Juudean maalaisväestöä Babyloniaan pakkosiirtolaisuuteen viety. Hovimiehet, kirjurit ja vastaavat vietiin. Pääsivät sitten takaisin, kun oppivat olemaan hiljaisia. Mitä ei luonnollisesti kauaa kuitenkaan kestänyt. Äänekkäällä, valtaa tavoittelevalla intelligentsijalla tuntuu olevan historiallinen taipumus kivuta aina vain korkeammalle ja korkeammalle kailottamaan, kunnes väistämätön pudotus takaisin maan pinnalle on niin suuri, että he eivät enää siitä selviä.

Ainakin yhden rukouksen voisikin tänään omistaa niiden maan hiljaisten muistolle, joiden ansiosta tämäkin maa ja kieli vielä elävät.