lauantai 17. heinäkuuta 2010
Selibaattipäiväkirja osa 12 ( ylpeä aikamatkaaja )
Englannin osaaminen on ikävää. Milloin ja missä tahansa saattaa törmätä seinistä heijastuviin, torvella korostettuihin kaikuihin, jotka kertovat totuutta. Pitäisi panostaa latinaan, jossa kaikki on jo sanottu.
Naapuri voisi hyvinkin leikkauttaa kollikissansa. Toisaalta näyttää kyllä siltä, että maailman tyylikkäin kissa kykenee antamaan sille aika hyvin päihin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Mitä kissoihin tulee, loukkaannutko tai kiihotutko tällaisesta?
(Hyvä etteivät löytäneet Koraania koirankopista, muuten olisi taas strippi poistettu suuren valituksen saattelemana)
No en todellakaan loukkaannu.
Itse asiassa voisi yleisesti ottaa vähän rennommin. Yksi motiivi koko postaukselle se miten ympäristön suhde muuttuu, kun tunnustaa olevansa jotain, esimerkiksi katolilainen.
En mä ite ole muuttunut miksikään, mutta silti ihan läheiset ystävät ja sukulaiset heittävät, että "joo, Markku nyt on tota mieltä, kun se on hurahtanut uskoon"
Lähtöoletukseni ei ollutkaan, että loukkaantuisit. Halusin vain silkkaa joutilasta uteliaisuuttani nähdä vastauksesi sanamuodon.
Minusta on virkistävää, että joku on niin vilpittömän konservatiivinen että "valitsee" roomalaiskatolisuuden, vaikka en tietysti voi motiivejasi tietää, enkä edes niiden perään kysele.
Lähetä kommentti