Selibaattipäiväkirja 13 ( ateismi ja uskonto )

Koska spammikoneeni on julman inkvisition toimesta rampautettu ja kidutettu lueskelin Juhon blogia. Luen toki muutenkin.

Luulen ymmärtäväni mikä uskontokeskustelujen ongelma on. Ensinnäkin kummatkin osapuolet suhtautuvat toisen näkemyksiin liian kevyesti ja suhteuttavat ne omiin kokemuksiinsa, mutta tämä on triviaalia. Olennaista on, että molempien osapuolien pyrkiessä ymmärtämään toisiaan useamman ihmisen keskusteluissa syntyy alentavia tilanteita, jotka keskustelijasta näyttävät siltä, että muut pyrkivät jotenkin ymmärtämään häntä, vaikka hän on jo johonkin kysymykseen jollekin keskustelijalle esittänyt näkemyksensä täysin selkeästi ja avoimesti. Muut eivät vain ole ehkä huomanneet sitä. Tuollainen sitten vaikuttaa alentuvammalta ja hermostuttavammalta, kuin jopa täysin avoin pottuilu ja sota. Keskustelu, pysyessään edes jollain tavoin asiallisena, menee usein siihen, että ateistit sitten selittävät millaisia uskovaiset ovat ja uskovaiset selittävät millaisia ateistit ovat. Ja se, että pyritään ymmärtämään, kuin oltaisiin jotain lääkäreitä, on kaikille alentavaa.

Olen melko varma, että koko uskonto/ateismikeskustelu ei ole hedelmällistä muuten, kuin kunnioittavana dialogina sellaisten keskustelijoiden kesken, jotka ymmärtävät jo valmiiksi toistensa näkemyksiä yleisellä tasolla. Vaikka tämä ennenkin linkittämäni Dawkinsin ja Coynen keskustelu on enemmän haastattelu, jossa Coyne saa vapaasti esittää omat näkemyksensä, niin silti todella suosittelen sitä vaikka jonkinlaiseksi ideaaliksi. Ja kirjoja tietysti on.

Mikäli olisin esimerkiksi Hommafoorumin mode ;) tekisin vanhan ehdotukseni mukaan ja antaisin kootun uskontoketjun kohdata sen apokalypsinsa, jossa se yksinkertaisesti räjähtää olemattomiin. Siellä on satojen sivujen joukossa hienojakin tekstejä puolin ja toisin, joten sen voisi tietysti arkistoida. Muuten keskustelu uskonnosta voisi olla muun keskustelun joukossa ja pulpahtaa esiin silloin, kun siihen on aihetta ja kun se on nivoutunut johonkin maailman tapahtumaan. Ellei ketjun aiheessa pysytä edes aluksi, niin ketjut vain kiinni tai viestit pois. Jos keskustellaan siitä, että Paavi ei salli kondomeja, niin keskustellaan sitten siitä, eikä nivota sitä mihinkään yleiseen keskusteluun uskonnosta ja ateismista.

Noin muuten katselen pitkästä aikaa telkkaria. Nyt tulee ohjelma, jossa kokeista on tehty jonkinlaisia sankareita, jotka kiroilevat kuin merimiehet valmistaessaan aterioita jossain hienossa ravintolassa. Juttua johtaa joku englantilainen pääkokki, jolle pitäisi antaa korkeintaan selkään ja muitakin voisi rangaista yksinkertaisen asian ylinäyttelemisestä. Eräänä kertana matkalla Irlannista New Founlandiin kokki ja stuertti tempoivat molemmat muutaman päivän kännin ja jättivät yhden työpäivän kokonaan väliin. Asiasta huomautettiin ja todettiin, että tarkoitus ei oikeastaan ole se, että kaikki joutuvat valmistamaan omat ruokansa, vaikka hyväähän se oli sekin. Kaverit ilmestyivät täydessä kännissä keittiöön, pistivät broilereita uuniin, kantoivat ne sitten kypsinä vadeilla pöytiin ja sanoivat, että missään sopimuksessa ei lue, että pitäisi jotain höysteitäkin olla: olkaa hyvät vaan. Hyviä kokkeja kuitenkin molemmat noin muuten ja olihan tuossakin jotain tiettyä asennetta.