"Pitää olla mukana siellä missä asioista päätetään" on aika tyhjä toteamus. Se pätee, jos omaa vaikutusvaltaa siellä missä päätetään tai on muuten päätösten tahdoton kohde. Suomen ja Ey:n suhteessa ensimmäinen ei päde. Toinen pätee, mutta sen ei olisi mikään pakko päteä.
Joskus onkin huomattavasti terveempää ja hallinnollisesti parempaa olla poissa sieltä missä päätetään. Silloin omaa enemmän valtaa.
8 kommenttia:
Jos laaja kansallinen itsemääräämisoikeus nähdään pragmaattisena ja välineellisenä, EU:n nettovaikutus ei välttämättä ole hyvä perustelu siitä irtautumiselle.
Esimerkiksi yhteisvaluutan edut ovat taloutta ajatellen täysin kiistattomat ja oman käsitykseni (joka tietysti on kontingentti ja voi olla vääräkin) mukaan moninkertaiset mihinkään jäsenmaksuihin tai direktiivien noudattamisen aiheuttamaan painolastiin verrattuna.
Jos taas nationalismi on päämäärä sinänsä, argumentaatio on turhaa, koska mikään uhraus kansakunnan vapauden edestä ei ole liian suuri.
EU-vastaisista argumenteista ainoastaan todellisen demokratian puute on jollain tapaa validi an sich, siis olettaen, että demokratia on jonkinlainen päämäärä. Nationalisteille se ei aina ole, joten sekin voi riippua katsontakannasta.
Kollektiivin (kansakunta) antropomorfisointi on minusta vähän heikolla pohjalla.
Euro joutuu nyt ensimmäistä kertaa historiansa aikana todelliseen testiin. Brittiläiset euroskeptikot ovat alusta asti hehkuttaneet, että kokeilu tulee epäonnistumaan.
Toki esim. Ranskan, Kreikan, Italian ja Espanjan kannalta euro (eli käytännössä Saksan markka) voi aiheuttaa ongelmia.
Oma EU-vastaisuuteni ei perustu euroon, vaan päätöksenteon lipumiseen demokraattisen kontrollin ulkopuolelle. En myöskään kannata Turkin EU-jäsenyyttä.
Mielestäni EU:n päätäntävalta tulisi tiukasti rajata ja kasvottoman byrokratian roolia pienentää.
Ehkä vähän yllättäen olen Vasaran kanssa jokseenkin samaa mieltä. Päätäntävalta pitäisi tiukasti rajata.
Perustuslaki/lissabonin sopimus oli minusta epäonnistunut vaihe, joka pitäisi peruuttaa ja tuoda tilalle uusi, kevyt, ymmärrettävä ja vallan selkeästi rajaava ja määrittelevä perustuslaki.
Näissä on ongelmana se, että byrokratia on jo hirveän raskas ja byrokratioiden purkaminen on vaikeaa. Tässä varsinkin, koska eurokraatit käytännössä valmistelevat perussopimuksen.
Jos laaja kansallinen itsemääräämisoikeus nähdään pragmaattisena ja välineellisenä, EU:n nettovaikutus ei välttämättä ole hyvä perustelu siitä irtautumiselle.
EY:sta irtautuminen on aika mahdotonta. Pikemminkin pitää pyrkiä toimimaan niin, että EY muuttuu hallitusti ennen kuin se hajoaa hallitsemattomasti.
Yhdenmukaistamalla melko täysin erilaisia, mutta toisaalta myös itsenäiseen talouteen pystyviä alueita tuhotaan paljon potentiaalia ja jossain vaiheessa koko homma poksahtaa.
EU-vastaisista argumenteista ainoastaan todellisen demokratian puute on jollain tapaa validi an sich, siis olettaen, että demokratia on jonkinlainen päämäärä. Nationalisteille se ei aina ole, joten sekin voi riippua katsontakannasta.
Siis itselleni kansanvalta on nimenomaan oleellinen osa nationalismia. Tästä tulee - ainakin - hienoinen ristiriita konservatismin kanssa.
Monistakin syistä monikulttuurisuus kaventaa demokratiaa. Yksi keskeinen syy on, että vallan kieli vieraantuu kansan kielestä. Matematiikka on fiksua, mutta matemaatikot eivät voi päättää asioista.
Näissä eurovaaleissa oikeastaan nähdään, miksi EU ei koskaan voi olla demokratia. Mitään eurooppalaista poliittista keskustelua ei ole kuten ei myöskään euromediaa. Tämä johtuu siitä, että EU:lta puuttuu demokratian perusedellytys "demos" eli kansa. EU-maiden ihmiset elävät omissa kansallisvaltioissaan ja tietävät hyvin vähän toistensa asioista.
Jos EU:lle valittaisiin presidentti kansanvaalilla, Barack Obama todennäköisesti voittaisi.
Näissä eurovaaleissa oikeastaan nähdään, miksi EU ei koskaan voi olla demokratia. Mitään eurooppalaista poliittista keskustelua ei ole kuten ei myöskään euromediaa. Tämä johtuu siitä, että EU:lta puuttuu demokratian perusedellytys "demos" eli kansa.
Kansa on yleisestiottaen keinotekoinen luomus. EU on niin nuori, ettei sillä voi ollakaan mitään kansaa. Suomenkin "kansalla" kesti monta sataa vuotta syntyä, vaikka tämä on suhteellisen homogeenistä kielellisesti ja etnisesti. En yritä argumentoida, että tälläista "EU-kansaa" pitäisi välttämättä luoda, mutta kansallisvaltion mielessä "kansa" yleensä syntyy vasta "valtion" myötä tai molemmat syntyvät samassa prosessissa.
EU-maiden ihmiset elävät omissa kansallisvaltioissaan ja tietävät hyvin vähän toistensa asioista.
Siitä huolimatta, että tämä on totta, ei ole mitään syytä olettaa, ettei jotain yhteisiä asioita olisi. Esimerkiksi kauppapolitiikka on yksi sellaisista. Minusta EU:n suurin potentiaali on siinä, että se on ainakin jossain määrin sitonut kansallisvaltioiden kädet protektionismin suhteen. Väitän, että se on parantanut melkein kaikkien EU-maiden kansalaisten elämää.
EU:n ongelma ja riski on siinä, että sensijaan että se tasapainottaisi ja rajoittaisi valtioiden valtaa, byrokraattinen koneisto saattaa vain kaapata niiden tehtäviä ja keksiä uusia.
Itse mielelläni näkisin demokraattisen, vai sanotaanko nyt sitten vaaleilla valitun, päättävän elimen, tässä tapauksessa europarlamentin, vallan kasvavan, mutta vain siten, että valtaa siirretään virkamiehiltä sille ja samalla rajoitetaan (esim. perustuslailla) sitä, millaisissa asioissa EU:lla on päätäntävaltaa.
Jos tällainen prosessi lähtisi liikkeelle, niin se lisäisi ihmisten kiinnostusta EU-asioihin ja vahvistaisi käsitystä siitä, että EU voi kehittyä demokraattiseksi myös "demos"-mielessä.
En näe ristiriitaa siitä, että ihmiset ovat kansallisvaltioidensa kansalaisia ja samanaikaisesti osa laajempaa kokoelmaa. Ovathan ihmiset nytkin tamperelaisia, turkulaisia, jne ja identifioituvat näihin kotipaikkoihinsa. Ei siteen tarvitse olla mikään älyttömän vahva.
Eurokiukuttelijat - kuten tässä perussuomalaiset - minusta ovat vähän erpärehellisiä välillä väittäessään (kuten Soini) ettei Brysselistä ole koskaan tullut mitään hyvää.
No, Brysselistä en tiedä, mutta Frankfurtista on. EKP on maailmanhistorian paras keskuspankki. Ainakin paperilla. Meneillään oleva kriisi näyttää onko se sitä käytännössä. Olen sen suhteen toiveikas.
Kansa on yleisestiottaen keinotekoinen luomus.
Tätä vääntöä ei tietenkään enää jaksa. Todetaan vain, että kansa ei ole keinotekoinen luomus. Kansakunta tietenkin on samassa mielessä, kuin kaikki laajemmat yhteisöt. Valtio taas on tietyssä mielessä täysin keinotekoinen. Se voidaan purkaa. Kansakunnan purkaminen on lähes mahdotonta ja vaatii väkivaltaa. Kansaa taas ei voi purkaa ollenkaan vaan se pitää tuhota, jos siitä haluaa eroon.
Käytin kieltä epätäsmällisesti. Tarkoitin yllä nimenomaan "kansakuntaa" (engl. nation), en siis "kansaa" (engl. people).
Lähetä kommentti