Taitaa olla niin, että 60-lukulaisillakin oli tapana lukea vain vähän alusta. Aikakautensa lapsina he eivät kuitenkaan oivaltaneet siitä kokonaisuutta, vaan mitä ilmeisimmin ymmärsivät väärin. Nythän 60-lukulaiset ja heidän perillisensä edustavat kuin yksi yhteen Švejkin alussa kuvailtuja Itävalta-Unkarin tuomareita, kuulustelijoita ja poliisimiehiä. Tai ehkä se oli tiedostettu tarkoituskin. Mistäpä minä tietäisin.
Niinpä ilmoitankin, että mikäli Illman-aateliston ja virkamiehistön innokkaat kuulustelut joskus tavoittavat vaatimattoman skribenttinne tulen allekirjoittamaan täsmälleen saman tunnustustuksen, kuin kunnon sotamies Švejk:
Kaikki ylläolevat syytökset minua vastaan ovat totuudenmukaisia.
IDA.
ihastellen samalla vilpittömästi järjestelmän sujuvuutta ja yhteiskunnan yläkerrosten alamaisilleen järjestämiä leppoisia oloja. Ehkä saan vankikoppiini jopa videoita amerikkalaisista televisiosarjoista, sekä ruotsinkielisiä Se och Hör - lehtiä. Yleensäkin kaikkea sitä historiallista hyvää mitä 60-lukulaisuus on tuottanut. Varmasti tuollaiset olot kelpaisivat Paavo Lipposellekin.
Ja demariälymystön ansoihin en lankeaisi vaan antaisin romaaniyritelmien, jotka koettavat kertoa jostain ajoista Prahassa olla ihan rauhassa hyllyissään.
4 kommenttia:
Ei ihan auennut, miten ne "60-lukulaiset" tuon mainion teoksen (no, toka osa alkaa vähän toistaa itseään) ovat kollektiivisesti ymmärtäneet väärin.
Epäselviä syytöksiä suoltavasta järjestelmästä paras lukemani kuvaus on Kafkan "Oikeusjuttu".
Yhteys Prahaan löytyy toki Kafkaltakin.
No siinä ihan alussa on se pidätys. Tuli mieleen, että ne poliisit, kuulustelijat ja tuomarit ovat sitä mitä 60-lukulaisuudesta on oikeasti tullut. Sitä he ehkä tavoittelivatkin, vaikka silloin aikanaan lapsuudessa tuntui, että teos nähtiin jotenkin muuten ;)
Minusta kirjan pointti (opetus - jos puhutaan kansakoulutermein, ja miksei puhuttaisi) on kyllä jotain muuta kuin tuomarien tms. mielivalta, mutta tämä tuskin on kirjallisuuskeskusteluksi tarkoitettu foorumi.
Minulla on myös toinen käsitys 60-lukulaisuudesta, enkä näe (ilmeisesti) viittamissasi mielipidevainoissa kovinkaan montaa 60-luvun aktoria. Tämä loukkaantuneelta vaikuttava kaarti tuntuu kovasti paljon nuoremmalta, molemmin puolin.
Totta. Kirja on paljon monipuolisempi ja elävämpi juttu sisältäen paljon muuta, kuin vain tuon virkavallan järjettömyyden. Siksi vetäisinkin tuon vain vähän alusta tuohon.
Itse sotkem tuohon 60-lukulaisuuteen ihan ronskisti mukaan kaikki Lipposen puheet natsismista. Sen, että piirreltiin rohkeasti sikamessiaita, mutta mentiin solmuun viattomien muhammed-kuvien edessä jne... Ja tavallaan sen ajatuksen, että se sukupolvi on hillittömällä innollaan olla jotain "uutta" katkaissut perinteen ja luonut nykyisen henkisen ilmapiirin, joka kaikin osin ei ole onnistunut ja hauska.
Myönnän kyllä, että arvostelu on ylimalkaista.
Lähetä kommentti