(Jes. 49: 1 - 6)
Kuulkaa minua, kaukaiset rannat, kuunnelkaa, kansakunnat, jotka asutte etäällä! Jo ennen syntymääni Herra kutsui minut. Kun vielä olin äitini kohdussa, hän antoi minulle nimen. Hän antoi minulle suun kuin terävän miekan, kätensä varjoon hän minut kätki, hän teroitti minut kuin nuolen, viineensä hän minut talletti. Hän sanoi minulle: "Sinä olet minun palvelijani, Israel, sinussa minä osoitan kirkkauteni." Minä sanoin: "Turhan takia olen itseni uuvuttanut, tyhjään olen haaskannut voimani. Mutta onhan oikeuteni Herran kädessä, palkkani Jumalan huomassa." Ja nyt sanoo Herra, hän, joka teki minut palvelijakseen kohdusta alkaen palauttaakseen Jaakobin luokseen ja kootakseen Israelin suojaansa -- olen siis ollut Herralle arvokas ja minun Jumalani on minun voimani -- näin hän sanoo: -- Ei riitä, että olet minun palvelijani ja saatat ennalleen Jaakobin heimot, tuot takaisin Israelin eloonjääneet. Minä teen sinusta valon kaikille kansoille, niin että pelastus ulottuu maan ääriin saakka.
(Ap. t. 13: 22 - 26)
Sitten Jumala pani hänet viralta ja nosti heille kuninkaaksi Daavidin. Daavidista hän myös antoi todistuksen: 'Minä olen löytänyt Daavidin, Iisain pojan, mieleni mukaisen miehen. Hän on kaikessa toteuttava minun tahtoni.' "Daavidin jälkeläisistä Jumala on lupauksensa mukaan antanut Israelille Pelastajan, Jeesuksen. Hänen edellään kulki Johannes, joka julisti Israelin kansalle, että kaikkien tuli kääntyä ja ottaa kaste. Kun Johannes oli matkansa päässä, hän sanoi: 'En minä ole se, joksi te minua luulette. Minun jälkeeni tulee toinen, jonka kenkiäkään minä en kelpaa riisumaan.' "Veljet, Abrahamin jälkeläiset, ja te muut, jotka pelkäätte Jumalaa! Juuri meille on lähetetty sanoma tästä Pelastajasta.
(Luuk. 1 : 55 - 66; 80)
Elisabetin aika tuli, ja hän synnytti pojan. Kun naapurit ja sukulaiset kuulivat suuresta laupeudesta, jonka Herra oli hänelle osoittanut, he iloitsivat yhdessä hänen kanssaan. Kahdeksantena päivänä kokoonnuttiin ympärileikkaamaan lasta. Muut tahtoivat antaa hänelle isän mukaan nimeksi Sakarias, mutta hänen äitinsä sanoi: "Ei, hänen nimekseen tulee Johannes." Toiset sanoivat: "Eihän sinun suvussasi ole ketään sen nimistä." He kysyivät viittomalla isältä, minkä nimen hän tahtoi antaa lapselle. Sakarias pyysi kirjoitustaulun ja kirjoitti siihen: "Hänen nimensä on Johannes." Kaikki hämmästyivät. Samalla hetkellä Sakarias sai puhekykynsä takaisin, ja hän puhkesi ylistämään Jumalaa. Sillä seudulla joutuivat kaikki pelon valtaan, ja näistä tapahtumista puhuttiin laajalti koko Juudean vuoriseudulla. Ne, jotka niistä kuulivat, painoivat kaiken mieleensä ja sanoivat: "Mikähän tästä lapsesta tulee?" Sillä Herran käsi oli hänen yllään. Lapsi kasvoi ja vahvistui Hengessä. Hän oli autiomaassa siihen päivään saakka, jolloin hänen oli määrä astua Israelin eteen.
4 kommenttia:
Et kaiketi tosissaan usko, etta Johannes syntyi jussina?
Kesapaivanseisauksen juhla on Pohjois-Euroopassa kenties jo kivikautinen tapa, ainakin pronssikaudella sita vietettiin.
Kirkko on ominut sen, kuten talvipaivan seisauksenkin juhlan oimmin tarkoituksiin.
No jopas. Jätkä tiedemiehenä keksi ihan uuden jutun. Tätä täytyy tosiaan funtsata. Aika yllättävää ja haastavaa. Miten joku voi olla noin fiksu?
Äläs, nyt IDA nokkiisi ota.
Mutta krisseleillä oli tapanan rosvota pakanajuhlat ja niiden viettopaikat.
No miten sen nyt ottaa. On kai itsestään selvää, että nämä vuosittaiset juhlat täytyi/täytyy sovittaa vuodenkiertoon?
Samahan se on nykyäänkin. Sinun kommunistinen ihanneyhteiskuntasi painaa päälle niin lujaa, että työhön ruoskittu ihmislapsi ei voi arkena pitää vapaapäiviä, vaan ne on soviteltava sunnuntaille.
Tänään on muuten pyhien apostolien Pietarin ja Paavalin juhlapyhä, mutta ankea demaridiktaattori tekee siitäkin arkipäivää maksaakseen työläisten työllä Jutta Urpilaisen matkoja etelän hoveihin.
Lähetä kommentti