keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Yhteiskunnallinen keskustelu

Suomalaisen, vapaan yhteiskunnallisen keskustelun voi pelastaa oikeastaan vain se, että suomen "ranskalaisella" ingelligentsijalla ei ole teknisiä ja toimituksellisia edellytyksiä tukahduttaa verkkokeskustelua, kuten heillä vielä näköradion aikoihin oli ja missä se silloin onnistuikin. Tässä mielessä internettiä voisi sanoa taivaan lahjaksi, vaikka se tietenkin sisältää myös suunnattoman paljon roskaa.

Tässäkin siis pätevät ne kaksi totuutta, että Suomi kansankunta on siitä poikkeuksellinen, että täällä kansa on selkeästi (pinta)älymystöään viisaampaa ja, että kaikki todellinen edistys tapahtuu aina työläisten kautta älymystön yrittäessä sotkea, hyödyntää, tukahduttaa ja viime kädessä aina tuhota sitä.

5 kommenttia:

Sammalkieli kirjoitti...

Tässäkin siis pätevät ne kaksi totuutta, että Suomi kansankunta on siitä poikkeuksellinen, että täällä kansa on selkeästi (pinta)älymystöään viisaampaa ja, että kaikki todellinen edistys tapahtuu aina työläisten kautta älymystön yrittäessä sotkea, hyödyntää, tukahduttaa ja viime kädessä aina tuhota sitä.

Mihin ihmeeseen nämä väitteet perustuvat?

IDA kirjoitti...

Ne ovat vanhat väitteeni jo ajalta ennen internettiä. Perustelin niillä täydellisen osallistumattomuuteni yhteiskunnalliseen keskusteluun. Ja sitten pitkään puolueettomuuteni.

Ensimmäinen perustuu vahvaan, empiiriseen kokemukseen ja toiselle voi helposti hakea laajojakin historiallisia perusteluja. Työläinen siinä siis laajasti käsitettynä lähinnä humanistisen älymystön ulkopuolisina ihmisinä. Laajojen perustelujen sijaan esitän tässä suomalaiseen älymystökeskusteluun sopivan lyhyen perustelun: Hitler ja Stalin olivat humanisteja mitä suurimmassa määrin. ;)

Sammalkieli kirjoitti...

Kommentti älymystöstä: On huvittavaa tutkia, miten filosofien ja yhteiskuntatieteilijöiden "näkemykset" muuttuvat täysin poliittisten suhdanteiden mukaan.

Esimerkiksi tämä lista on hyvin oireellinen:

https://www.jyu.fi/erillis/agoracenter/tutkimus/acihmiset/julkaisutah

Eli edes filosofian ja tieteen kehitys ei ole hegeliläistä "käsitteen itseliikuntaa" vaan lähes täysin alisteista vallitseville tuotantosuhteille. Historiallisen materialismin osittaistotuus tuleekin osoitetuksi jopa oikeistoliberalistiksi kääntyneen poroporvarin avulla.

Vrt. esim.

a)

Ristiriidan käsitteet Marxilla, Tutkijaliitto, Helsinki 1980 1. painos, 1982 2. painos, 173 s.
"Ristiriidat ja dialektiikka", Tiede ja edistys 5:4 (1980), s. 50-52.
"Totuuden lähestymisen ajatus Engelsillä", teoksessa I.Niiniluoto et al. (toim.), Totuus, Helsingin yliopiston Filosofian laitoksen julkaisuja, Helsinki 1980, s. 39-49.

ja

b)

"Spontaaniin yhteiskuntaan - hyvinvointia ilman valtiota", teoksessa J. O. Andersson, A. Hautamäki, R. Jallinoja, I. Niiniluoto ja H. Uusitalo, Hyvinvointivaltio ristiaallokossa, arvot ja tosiasiat, WSOY, Porvoo-Helsinki-Juva 1993, s.133-246.

Jälkimmäinen kirjoitus on täysin kritiikitöntä minarkismin ylistystä.

IDA kirjoitti...

"Kohti luovaa tietämystaloutta" ja "Tavoitteena yliopiston parantaminen"
eli mitäs mä sanoin ;D

Sammalkieli kirjoitti...

Eräässä mielessä intellektuelleja voisi verrata tilanteeseen, jossa pieni poika istuu autossa takapenkillä isänsä takana. Kun isä kääntää rattia ja auto kääntyy, myös poika kääntää rattia, nimittäin mielikuvitus tai leikkirattia. Samalla poika leikkii tai kuvittelee koko matkan ajan olevansa se, joka määrää auton suunnan ja matkareitin, vaikka todellisuudessa hän vain jäljittelee.