Lawrence Auster ottaa pedantin tarkalla blogillaan kantaa Raamatun käännöksiin:
The NIV hits another home run.
Itse en osaa englantia niin hyvin, että osaisin ottaa asiaan mitään syvällisempää kantaa, mutta pidän aika hämmentävänä ja huolestuttavana, jos kyvyttömyys lukea King James käännöstä ja Shakespearea on englantia äidinkielenään puhuvien keskuudessa noin laajaa. King Jamesia en kyllä itsekään ole lukenut. Itse suosittelisin, jos jotakuta kiinnostaa, Revised Standard Versionin Second Catholic Editionia tai Jerusalem Biblea ( Grailin psalttarilla), joissa varsinkin jälkimmäisessä on mielestäni myös kielellistä loistetta. Kolmas selailemani englanninkielinen käännös New American Bible, joka on näistä kolmesta myös modernein, on minusta hankalimmin luettava. Ehkä tämä on ulkopuolisuuden ja toiseuden hyötyjä: oppii poimimaan parhaat palat välittämättä niin arkipäiväisyyksistä. Tästä syystä oikeastaan toivoisi myös latinan nousua takaisin sille kuuluvalle paikalle.
Todettakoon vielä knoppitietona, että Jerusalem Biblessa on Tolkienin kääntämä Joonan kirja, joka häpeäkseni on edelleen ainoa Tokienin kirjallinen työ, jonka olen lukenut läpi.
2 kommenttia:
Englanti on muuttunut paljon noista ajoista. Kuningas Jaakon käännöksessä käytetään esim. "sinä" pronominia "thou", joka oli jo käännösaikana arkaainen piirre. Nythän se hävinnyt pysyvästi.
Kaiken kaikkiaan kieli oli vanhahtavaa jo käännösaikana ja muuttui samalla valtavasti.
Uuden ajan alun englanti on eri kieli kuin nykyenglanti. Toisaalta Agricolan kirjoitusten lukeminen on meille vaikeaa, koska hän käyttää eri konventioita ja svetismejä.
On tietenkin muuttunut, mutta ei sen omaksuminen niin hankalaa pitäisi olla. En siis ollenkaan tarkoita, että arkikielen tai nykykirjallisuuden pitäisi jumiutua, mutta on se tavallaan huolestuttavaa, jos edes paljon lukevat eivät pysty lukemaan Shakespearea.
Ja nuo Austerin esimerkit ja hänen näkemyksensä niistä olivat aika hyviä ja kuvaavia. En kyllä mene sanomaan onko niillä laajempaa kantavuutta.
Lähetä kommentti