Visio

En osaa selittää tätä. Kyse on tavasta nähdä kaikki kuvina. On raskasta, kun ei unohda mitään, vaan jokainen pieninkin asia lapsuudesta asti on mielessä kuin elokuvana, täysin tarkkana ja jokainen yksityiskohta esiin revittävänä. Sitä lumoutuu muihin kuviin, sellaisiin, jotka eivät ole omasta elämästä, mutta puhuttelevat sitä ja tuovat siihen jotain. Sitten imee näitä itseensä ja näkee ne samanlaisina kuvina kuin oman elämänsä. Ei kuitenkaan voi nähdä toisen ihmisen elämää, eikä missään ideoissa voi olla rehellinen.

On kuitenkin olemassa jotain sellaista mikä ei ole itse, eikä meistä itsestämme. Se on kerrottu meille ja meidän pitäisi uskoa siihen.