Surumielisyyttä pikkukaupungin yössä ( öljy, luonnonkarvasiveltimet )
Näin unta asumisesta, jossain pienessä kylässä mahdollisimman pohjoisessa. Periferia on hyvä asia, oikeastaan parasta mitä voi olla. Nykyään, kun voi internetin ansiosta vapaasti valita mistä henkisistä virtauksista on kiinnostunut vaikka asuisi kaivossa, niin siinäkään mielessä ei menetä mitään vaikka asuinpaikka olisi kuinka kaukainen erilaisista keskuksista. Utsjoelta matkustaa Roomaan ihan yhtä vaivattomasti kuin Turusta.
Suomi on perifeerisen asemansa vuoksi onnekseen aina ollut hieman syrjässä kaikista virtauksista. Nyt, kun Suomessa puhutaan metropoliksista ja nauhakaupungeista voi olla varma, että seuraava suuri yleismaailmallinen virtaus tulee olemaan muuttaminen pois kaupungeista ja niiden merkityksen väheneminen. Amerikan ihmemaassahan tämä on jo alkanut. Mikäli Suomi haluaisi olla todellinen edelläkävijä ja haluaisi maahan todella laadukasta maahanmuuttoa se kaavoittaisi alueita pienille kyläyhteisöille syrjäseuduiltaan ja tarjoisi niitä periaatteella: Tuosta se lähtee, koettakaa pärjätä.
4 kommenttia:
Entä määräykset kunnallistekniikan järjestämisestä, palveluista ja muusta, jonka kaupungeissa työskentelevät saisivat maksaa. Jos näistä voi luopua, niin siitä vaan kaavoittamaan kerran tyhjennettyjä rajamaita.
Niistä tietysti pitäisi luopua. Toisaalta nuo kylät eivät tietenkään itsessään olisi mitenkään tuottamattomia, joten myös ne toisivat varmasti verotuloja. Ja kuten edellisessä kirjoituksessa suulla suuremmalla yritin esittää, niin tuottavuus ja hyöty eivät edes ole mikään kestävä mitta. Ei ihmisten tarvitse tuottaa sellaista hyötyä, joka on jotenkin selkeästi mitattavissa.
Tuulivoimalla, aurinkopaneeleilla ja vastaavilla ei vielä pidetä oikein yksityistä sähkösaantia kunnossa ainakaan näillä markkinahinnoilla ( tätä testaillaan jatkuvasti ;) ) joten valtakunnanverkkoa tarvitaan. Vettä saa kaivoista, jätevedet pystytään hallitsemaan, autot eivät ole kiellettyjä, eikä teiden nyt kovin kummoisia täydy ihan perille asti olla. Siitä kannattaisiko harrastaa omavaraisviljelyä voi olla kahta mieltä. Jonkinlainen viljely kuitenkin pitäisi jalat maassa ja tietoisuuden siitä mistä se ruoka tulee yllä.
Hirviä ei tietenkään saisi metsästää, kuin paikallisen hirviseuran suosiollisella luvalla: ei tässä mitään kapinaa sentään haeta ;)
Yhä kiihtyvän maahanmuuton jatkuessa paluu maaseudulle lienee lähitulevaisuudessa jokaisen siihen kykenevän tavoitteena: silti metropolit säilyvät myös näiden ihmisten työ- ja ostoskeskuksina. Hiljainen arki vain halutaan elää muualla. Kaupungeissa siihen ei ole mahdollisuutta.
Kunnallisen verokannan heikentyessä kaupunkien slummiutuminen tietysti vain kiihtyy, ja porvarit joutuvatkin vuoraamaan autonsa pian panssarilevyin, jotta työmatkat entisten kasvukeskusten innovaatiokeskittymiin olisivat edelleen mahdollisia ilman inhimillisesti liian korkeita kustannuksia.
Sammalkieli:
Luulen, että tuo hiljalleen tapahtuu muistakin syistä. Ellei työ ja toiminta enää vaadi jatkuvaa keskittymistä tehtaisiin ja konttoreihin, niin ei ole mitään syytä asua ahtaasti. Toki kaupungeissa on enemmän kaikenlaista kulttuuritoimintaa ja vastaavaa, mutta niihinhän aina pääsee.
Lähetä kommentti