lauantai 1. toukokuuta 2010

Näillä mennään, eikä meinata.



Erittäinkin positiivinen vappu. Työ on aloitettu jo aikoja sitten ennen meitä ja jos näin jatkuu, niin muutamassa kaudessa mestaruus on varma. Itse uskon, että voisimme jopa nostaa Jäntevän uudestaan haastamaan KTP:tä, jos vain tahtoisimme. Se kuitenkin riittäköön jalkapallosta.

Jussi Halla-aho piti hienon puheen. Sen on pakko olla hieno, koska meidän mummo sanoi, että se oli sitä. Toivottavasti puhe julkaistaan kirjallisessa muodossa jossakin, koska se kuvasi erittäin hyvin sitä tilaa, jossa valtiomme - emme me - makaa. Juho Eerolan puhuessa alkoi sataa lähes kaatamalla ja vihreät fasistit lisäksi yrittivät estää puheen kuuluvuuden soittamalla kitaroillaan jotain etäisesti The Who rytmiorkesterin kappaletta Behind Blue Eyes muistuttavaa renkutusta. Se on kuitenkin jo anteeksiannettua ja sovittua: Rakastamme Kotkan vihreitä, mutta edelleen vihaamme kaikkia muita vihreitä, joten pitäkääpä vihreät kotipaikkapassinne mukananne.

Sade loppui kuin seinään Juhon puheen jälkeen ja sen jälkeen kolealle torille toi valoa ja lämpöä Freddy van Wonterghemin puhe. Wonterghemin mafia on ilman muuta laitettava tarkkailuun siitä ovatko nämä alati lisääntyvät belgialaiset kehittäneet jonkin säänhallintalaitteen.

Siirtyminen Haminaan tapahtui täydessä sotilaallisessa järjestyksessä.

Mikäli olisin tiennyt, että Haminan perussuomalaisten Hannu Järvinen pitää sellaisen puheen, kuin piti, niin olisin ottanut nauhurin mukaan. Puheessa oli tiettyä loistokkuutta, jota en tässä pysty sanoin kuvailemaan muuten kuin, että se oli aivan uskomattoman hyvä. Juho pisti terävästi kuntaliitokset pakettiin ja kehotti Haminan kunniallista kansaa olematta tulemasta maksamaan Kotkan velkoja, Freddy ja Jussi pitivät puheet, joiden kirjallista julkaisua tosiaan toivon. Jussia kävi hänen puheensa jälkeen kiittämässä arvokas, ylioppilaslakkinen rouva, kuin myös hieman humalassa ollut - en minä - entinen satamajätkä.

Matkalla Varuskuntakerholle ohitimme vihollisen. Erkki Tuomiojan surkeaa ja menneisyyttä haikailevaa puhetta oli kuuntelemassa tuskin sen enempää porukkaa, kuin meidän perussuomalaisten tulevaisuuteen suuntautuvia näkemyksiä. Todennäköisesti suurin osa noiden menneisyyden kuplien yleisöstä koostui vieläpä maksetusta kuorosta ja puhallinorkesterista.

Näillä näkymin, aivan kuten Athletic Club omassa sarjassaan, Perussuomalaiset nousevat vakavaksi, suomalaiseksi politiikan ja yhteiskuntaelämän voimaksi.

1 kommentti:

Imulippo kirjoitti...

Omalaatuisella seuralle sopii omalaatuinen Himno.

Pahoittelut sarjataulukon kannalta kovan kilpailijan mainostaminen mutta Sevillan Himno on kyllä todella kaunis.