perjantai 15. lokakuuta 2010

Todellisesta taiteesta

 

Vaikka enkelit ilmestyvätkin minulle usein, en heitä näe, vaan kysymyksessä on samantapainen näky, jollaisesta puhuin ensiksi. Tässä näyssä Herra halusi minun näkevän enkelin seuraavalla tavalla. Hän ei ollut kooltaan suuri, vaan pieni ja sangen kaunis. Hänen kasvonsa liekehtivät, joten hän näytti kuuluvan niihin sangen korkeisiin, jotka olivat kauttaaltaan tulisia. Heidän täytyy olla niitä, joita kutsutaan kerubeiksi. He eivät tosin ilmoita minulle nimiään, mutta tiedän hyvin, että taivaassa on suuri ero yksien enkeleiden ja toisten välillä ja vielä näiden ja muiden välillä; ero on niin suuri, etten osaa sitä selittää. Enkelillä oli käsissään pitkä, kultainen keihäs, jonka rautaisessa kärjessä näytti olevan vähän tulta. Hän näytti lävistävän sillä sydämeni useaan kertaan, niin että keihäs tunkeutui sisuksiini. Kun hän veti sen pois, minusta tuntui kuin hän olisi repäissyt ne mukanaan. Se sytytti minut kauttaaltaan suureen rakkauteen Jumalaa kohtaan. Niin ankara oli tuska, että se pani minut vaikeroimaan, ja niin ylenmääräinen oli se suloisuus, jonka tämä suunnaton tuska minussa synnytti, ettei kukaan haluaisi sitä menettää, eikä sielu tyytyisi vähempään, kuin Jumalaan. Se ei ole ruumiillista tuskaa, vaan henkistä, joskin ruumiskin saa siitä osansa, vieläpä suuren osan. Sielu ja Jumala keskustelevat nyt niin rakkaasti ja suloisesti, että jos joku luulee minun valehtelevan, rukoilen Jumalaa suomaan hyvyydessään, että hän saisi sitä maistaa.


Pyhä Jeesuksen Teresa: Elämäni. Suomentanut Seppo A. Teinonen

Ei kommentteja: