Sortuminen sunnuntaina

Päivän Kymen Sanomissa jeesusteltiin Hakkaraisen lievästi mauttomalla lausunnolla päissä olevista sahanpuruista. Ei anna aihetta kommenttiin. Tosiasia, mikä on jopa tutkittu ja josta voidaan lyödä ne tieteelliset rätingit pöytään, on, että se monikulttuurisuuspolitiikka, jota Euroopassa ja Suomessa harjoitetaan lisää ristiriitoja, jännitteitä ja väkivaltaa. Tämä on tietenkin helppo mediassa ja politiikassa unohtaa ja painaa näkymättömiin tuomitsemalla viestintuoja siitä, että hän ilmaisee asiansa demareita loukaten.

Yleisönosastolla taas joku suuri rakkauden ja ihmisystävällisyyden sanansaattaja tuomitsee kaiken vihan valehtemalla pokkana ja ilkeyttä tekstissään tihkuen Juho Eerolan vihan lietsojaksi. Hän toteaa myös, että Eerolan pitäisi entisenä Suomen Sisun jäsenenä tietää mitä fyysisellä toiminnalla ja väkivaltaan turvautuvalla uhkailulla tarkoitetaan. Ei välttämättä pitäisi, sillä Sisu ei koskaan ole järjestänyt edes yhtään rauhallista mielenosoitusta, eikä juuri muutakaan fyysistä toimintaa ja väkivallalla se ei ole uhkaillut koskaan, saati turvautunut siihen. Siinä mielessä Juhon ehkä pitäisi tietää, että Sisu toki itse on ollut useinkin väkivaltauhkausten kohteena ja vielä useammin siitä on julkaistu vihapuheenomaista, valheellista propagandaa.  Taisi olla toissapäivänä, kun rakas Yleisradiomme täysin vastoin tosiasioita leimasi Sisua natsijärjestöksi. Ei siis ihme, että yksinkertaisemmat kansalaiset tarttuvat propagandan koukkuun, joten annetaan yleisönosastoon kirjoittaneelle anteeksi. Sitä voisi kuitenkin aina meditoida, josko sitä vihaa olisikin siellä omassa mielessä.

Hakkaraisesta kirjoitti vastaava päätoimittaja. Hän teki vain suomalaisen päätoimittajan palkkatyötä, eli  poliittista propagandaa. Eli ei aihetta hämmennykseen.