Aikanaan tuli jauhettua paljonkin siitä, että kehitysapu ei toimi, eikä siinä ole mitään järkeä. Puheista sai vain natsin ja rasistin maineen. Ja ne hyvät ihmiset, jotka rasistiksi solvasivat, vain jatkoivat paikallisten elämänmuotojen ja kulttuurien tuhoamista, sekä köyhyyden lisäämistä kummallisilla hankkeillaan. En tiedä miksi. Osittain varmaan siksi, että siinä on niin paljon rahaa kiinni ja kehitysapu tarjoaa kohtuullisen hyviä elämänuria aina eläkkeelle asti. Se on myös aika paljon tietyillä poliittisilla tavoilla suuntautuneiden ihmisten kenttää. Ja tietysti mukana on myös vilpittömiä ihmisiä, jotka todella haluavat auttaa. Tämä koneisto ei sitten lakkaa pyörimästä millään, kun mukana ovat vielä avustajamaiden omat taloudelliset pyrkimykset. Toivotaan, että kiinalaiset hoitavat homman fiksummin.
Oli miten oli, on ulkasiainneuvos Matti Kääriäinen tänään julkaissut kirjan
Kehitysavun kirous
Lainaus YLE:n haastattelusta:
Äärimmäinen köyhyys on jopa lisääntynyt niissä Saharan etelänpuoleisissa Afrikan maissa jotka ovat olleet kehitysyhteistyön kohteena.
– Pääsyy siinä on se, että todellista yhteistä sitoutumista äärimmäisen köyhyyden poistamiseen ja vähentämiseen ei ole olemassa, Kääriäinen sanoo.
Hänen mukaansa yksi kehitysyhteistyöhön liittyvä myytti on se, että kehitysavulla voidaan vaikuttaa kohdemaan demokratian, hyvän hallinnon ja ihmisoikeuksien vahvistamiseen.
– Käytännössä pyrkimykset länsimaisten demokratiakäytäntöjen luomiseksi köyhiin kehitysmaihin ovat tuottaneet päinvastaisen tuloksen, hän toteaa.
Itse veikkaisin, että jos kirja herättää keskustelua se typistyy siihen kuinka kehitysapua on lisättävä jatkaen sitä samalla tavoin ja samalla koneistolla kuin nykyisin, mutta jotenkin mystisellä, määrittelemättömällä tavalla uusin ottein ja eri tavoin.
1 kommentti:
No, ainakaan huonommin kuin mitä eurooppalaiset ovat tehneet, ei ole helppo tehdä.
Lähetä kommentti