En ryhdy teeskentelemään, että olisin Charlie Hebdo, koska en ole. Terrori-isku ei oikeastaan edes pahemmin järkyttänyt tällä kertaa, koska se oli odotettu ja niihin on totuttu. Nämä ovat noudatetun politiikan väistämätön seuraus, eikä ole mitään syytä epäillä, etteikö näitä tulisi taas tulevaisuudessa. Yksittäisen ihmisen on turha paisuttaa suruaan ja tunteitaan tietoverkkoon. Parasta ja tehokkainta mitä voi tehdä on rukoilla murhattujen ihmisten sielujen puolesta.
Murhien aiheuttamista reaktiosta muutama sana. Jälleen on esitetty useampia toivorikkaita näkemyksiä, että tämä olisikin vain yksittäistapaus. Tämä ei tietenkään ole mikään yksittäistapaus. Samana päivänä Jemenissä murhattiin 40 poliisia yhdessä iskussa, Syyriassa käydään sotaa, jossa mukana on myös suomalaisia, Pariisin murhaajien aseveljinä taistelleita tovereita, islamistit hyökkäävät toisuskoisten kimppuun päivittäin ja kristityt pakenevat sitä myös tänne pohjolan perukoille. Pariisin murhat liittyvät tähän kokonaiskuvioon ilman muuta. Lähemmin ja erikseen ne liittyvät vielä taiteilijoihin kohdistettuihin iskuihin ja uhkiin: Salman Rushdie elää vielä maan alla; Theo Van Gogh tapettiin kadulle; Jylland Posten on ollut jatkuvan uhan kohteena; Charlie Hebdon toimitukseen on aiemmin tehty pommi-isku; tanskalaisen pilapiirtäjän kotiin hyökättiin tappoaikeissa; Lars Vilks on ollut uhkien ja hyökkäysten kohteena; Ruotsin valtio tuomitsi Dan Parkin vankeuteen; jne. Yksittäistapauksesta puhuminen voi perustua vain sellaiseen maailmankuvaan, joka ei tunnusta mitään yhteiskunnallista kausaliteettia. Sellainen on ihan kunnioitettava maailmankuva, jos se on johdonmukainen. Näissä tapauksissa se ei sitä ole, vaan samat ihmiset, jotka kykenevät näkemään tämän yksittäistapauksena, näkevät erilaisia syy-yhteyksiä tarkasti sielläkin missä ne ovat hämäriä ja muille näkymättömiä.
Murhien aiheuttamista reaktiosta muutama sana. Jälleen on esitetty useampia toivorikkaita näkemyksiä, että tämä olisikin vain yksittäistapaus. Tämä ei tietenkään ole mikään yksittäistapaus. Samana päivänä Jemenissä murhattiin 40 poliisia yhdessä iskussa, Syyriassa käydään sotaa, jossa mukana on myös suomalaisia, Pariisin murhaajien aseveljinä taistelleita tovereita, islamistit hyökkäävät toisuskoisten kimppuun päivittäin ja kristityt pakenevat sitä myös tänne pohjolan perukoille. Pariisin murhat liittyvät tähän kokonaiskuvioon ilman muuta. Lähemmin ja erikseen ne liittyvät vielä taiteilijoihin kohdistettuihin iskuihin ja uhkiin: Salman Rushdie elää vielä maan alla; Theo Van Gogh tapettiin kadulle; Jylland Posten on ollut jatkuvan uhan kohteena; Charlie Hebdon toimitukseen on aiemmin tehty pommi-isku; tanskalaisen pilapiirtäjän kotiin hyökättiin tappoaikeissa; Lars Vilks on ollut uhkien ja hyökkäysten kohteena; Ruotsin valtio tuomitsi Dan Parkin vankeuteen; jne. Yksittäistapauksesta puhuminen voi perustua vain sellaiseen maailmankuvaan, joka ei tunnusta mitään yhteiskunnallista kausaliteettia. Sellainen on ihan kunnioitettava maailmankuva, jos se on johdonmukainen. Näissä tapauksissa se ei sitä ole, vaan samat ihmiset, jotka kykenevät näkemään tämän yksittäistapauksena, näkevät erilaisia syy-yhteyksiä tarkasti sielläkin missä ne ovat hämäriä ja muille näkymättömiä.
Älyllinen epärehellisyys on yksi ongelman juurista. Olisi hyvä, jos tosiasiat tunnustettaisiin ja vasta sitten mietittäisiin mitä pitäisi laajemmassa mittakaavassa tehdä. Ainakin olisi hyvä tunnustaa, että länsimaiden vahvimmat aseet porno ja tunteellinen massaviihde eivät sittenkään riitä tekemään muslimeista, sen enempää kuin muistakaan, sopeutunutta työvoimaa innovaatioteollisuuden rattaisiin. Sitä toki saamme odottaa, mutta olisi hyvä, jos päästäisiin edes alkuun. Integroitumista ja assimilaatiota kulttuurin syvempiin kerroksiin olisi yksinkertaisesti vaadittava.
Mikäli olemme Euroopan Unionin kansalaisia, mitä itse en kyllä mielelläni ole, olemme itsekin tähän jo aiemmin alkaneeseen ja tulevaisuudessa jatkuvaan terroriin osaltamme syyllisiä. Se, että Euroopan valtioissa on tuomittu pilakuvia Muhammedista piirtäneitä oikeudessa jumalanpilkasta on ollut yksi tekijä, joka on rohkaissut islamisteja näihin tekoihin. Tällaiset teot ovat yksi tapa kiristää pelkureilta omaa etua ajavia muutoksia. Ja ainakin tähän asti ne ovat toimineet. Islamin pilkka on kielletty monissa Euroopan maissa ja se on myös ainoa uskonto, jonka pilkkaamisesta valtiolliset oikeusistuimet todella antavat rangaistuksia. Silti epäjohdonmukaisesti puhutaan pyhän kunnioittamisesta ja siitä kuinka ei saisi pilkata sitä mikä toisille on pyhää. Älyllisesti rehellistä olisi sanoa, että islamille pyhiä asioita ei saa pilkata.
En tiedä voiko minkään sanoa olevan mielenkiintoista tällaisten tapausten yhteydessä, mutta se on huomattavaa, että tämä taisi olla ensimmäinen avoimesti radikaalivasemmistolaiseen toimijaan kohdistunut islamistien tekemä isku. Ehkä se herättää tajuamaan, että mikään länsimainen poliittinen suuntaus ei ole näiden islamistien suosiossa, vaan kohteeksi voivat valikoitua myös antifasistit tai muuten vain ateistit.
En tiedä voiko minkään sanoa olevan mielenkiintoista tällaisten tapausten yhteydessä, mutta se on huomattavaa, että tämä taisi olla ensimmäinen avoimesti radikaalivasemmistolaiseen toimijaan kohdistunut islamistien tekemä isku. Ehkä se herättää tajuamaan, että mikään länsimainen poliittinen suuntaus ei ole näiden islamistien suosiossa, vaan kohteeksi voivat valikoitua myös antifasistit tai muuten vain ateistit.
Tekstiin liittämäni kuva yrittää esittää, että islamistit tuntisivat jotenkin ahdistunutta pelkoa ja kauhua länsimaisen, vapaan meiningin edessä. Eivät ne tunne, vaan kyllä he tuntevat ihan aitoa halveksuntaa, mikä olisi hyvä tajuta sekin.
Muuten olen sitä mieltä, että rajavalvonta pitäisi palauttaa Eurooppaan. Passilla pystyi ennen matkustamaan ihan yhtä vaivattomasti kuin nykyisin ilman sitä.
6 kommenttia:
Charlie Hebdon kunniaksi on sanottava, että he ovat osoittaneet enemmän selkärankaa kuin englanninkielisen maailman valtamedia yhteensä.
Tanskan pilakuvakriisin yhteydessä Yhdysvaltojen valtamedia käyttäytyi yhtä pelkurimaisesti kuin Hesari. Ei tainnut pullistella vastuullisella sananvapaudella yhtä paljon kuitenkaan.
Tässäkin tapauksessa Financial Times oli se lehti, joka ensimmäisenä moitti Charlie Hebdoa "terveen järjen" puutteesta eli käytännössä antautumaan sharia-lain vaatimusten edessä.
Joo. Charlie Hebdo tekee satiiria myös islamista. Itse en ole lehden lukijoita, mutta olen antanut kertoa itselleni, että lehden Muhammed-kuvat ovat olleet suhteellisen kilttejä verrattuna muuhun aineistoon.
Suomessahan pääministeri Vanhanen pyysi islamilaiselta maailmalta anteeksi tanskalaisia pilakuvia aikanaan. Kokoomuksen kansanedustajat taas vaativat Supoa puuttumaan asiaan julkaisijoiden suhteen.
Latinot ja slaavit ovat kai yleisesti vähemmän poliittisesti korrekteja, kuin anglot ja germaanit. Suomessa valtaelliitti - jos sitä voi eliitiksi sanoa - on totaalisen korrekti kai ihan tyhmyyttään. Jos se sanoisi jotain vapaasti se olisi vaarassa joutua naurun alaiseksi.
Islamin suhde sosialismiin on kaksijakoinen. Se osa islamista jota esimerkiksi Tarja Halonen ja Jutta Urpilainen edustavat, on islamille mieluinen liittolainen. Molemmat rouvat ovat todenneet uskovansa Jumalaan.
Sen sijaan kommunistit (ja ateistit yleensä) ovat muslimeille erityisen pahoja vastustajia. Hebdon sekulaari iva oli tunnustus lehden mädännäisyydestä ja siten siis suoranainen kutsu tulla alistetuksi tai tapetuksi.
islamilaisten poliittinen asemoituminen lännessä on varmaan hieman jakomielistä. Vasemmisto edustaa puhtaimmillaan kaikkea mitä vastustetaan, mutta sitä kannatetaan, koska se takaa etuja. Oikeistoa taas ei ole sitäkän juuri muuta kuin arvoliberaalia oikeistoa.
Karkeasti voisi väittää, että jos Ranska olisi katolinen, niin siellä olisi huomattavasti vähemmän muslimeja, mutta toisaalta ne tulisivat paremmin juttuun. Sama varmaan pätisi pohjoismaihin, jos ne olisivat edelleen luterilaisia.
Onko havaittavisa tietynlaista vahingoniloa kumitontulla ..
Onko havaittavisa tietynlaista vahingoniloa kumitontulla ..
Tarkoitin sitä, että muslimien mielestä Hebdon sekulaari iva oli kutsu tulla alistamaan tai tappamaan. Ei siinä ole vahingoniloa tietenkään vaan tosiasian toteaminen ääneen. Ilman tuota täsmennystä kommenttini on tosiaan voinut näyttää vahingonilolta, mutta pidempään kommenttejani seuraaville asiasta ei varmaan ole ollut epäselvyyttä.
Lähetä kommentti