tiistai 8. syyskuuta 2020

Vallan kolmijako punamultakasassa

Mehiläiset keskittyvät asiaan.
Jukka Hankamäen kirjasta Totuus kiihottaa syntyi sen julkaisun jälkeen täysin turha kohu, jonka taustoja on ehkä parhaiten tuonut esiin Timo Vihavainen:

Filosofin vaikeudet

Ministeriö on nyt päättänyt periä Suomen Perustalta takaisin summan, jonka se arvioi kuluneen kirjan kustantamiseen. Tämä tuskin yllättää ketään, kuin siinä mielessä, että ministeriö ei sentään kehtaa periä takaisin koko jaettua tukea.

Ministeriöltä ei voi odottaa tohtoritason järkevyyttä perusteluissaan, mutta kohtuullista olisi ollut, että ei olisi vedottu teoksen lainvastaisuuteen, koska siitä ei ole olemassa oikeuden päätöstä ja yleensä oikeuslaitos päättää mikä toimi on lainvastainen ja mikä ei. Ministeriö on lakia toimeenpaneva, ei tuomiovaltaa käyttävä elin. Tuomiovaltainen elin ei ole Hankamäen teosta todennut lakia rikkovaksi ja tuskin tulee toteamaankaan, ellei sitten taas haluta yhtä langettavaa päätöstä lisää Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta.

Ministeriöillä on tietysti vapaus jakaa tukia aivan miten ne tahtovat. Tähän asti on yritetty noudattaa edes jotain reilun pelin sääntöjä, mutta se aika taitaa olla mennyttä. Parasta olisi, jos kaikki millään tavoin poliittisiin puolueisiin liittyvät toimijat ja itse poliittiset puolueet jätettäisiin täysin ilman tukia. Ei ole enää olemassa kypsää virkakuntaa, joka tuollaisen jaon osaisi suorittaa rehellisyyttä noudattaen. Tuon onko ministeriöllä sittenkään oikeus periä tukia takaisin voisi joku selvittää perin pohjin. Nyt takana on jo ainakin kaksi samaan puolueeseen kohdistunutta epäoikeudenmukaista päätöstä.

Vallan kolmijako muuten ilmestyi suomalaiseen keskusteluun kuin taikaiskusta silloin, kun Jussi Halla-aho arvosteli omaa tuomiotaan. Siinä tuomiossa, joka on suomalaisen oikeuden suuria häpeäpilkkuja, onkin paljon arvostelemista. Jotkut valopäät kuitenkin keksivät, että lainsäätäjänä Halla-aho ei saisi arvostella edes omaa tuomiotaan ja alkoivat sitten hokea asiaa kuin papukaijat. Siitä jäi tapa vedota vallan kolmijakoon. Suomessa ei muuten silloin enää ollut vallan kolmijakoa, mutta Halla-aho piti saada pois lakivaliokunnan puheenjohtajan paikalta ja tässä maassa sellaiseen käy nykyisin mikä tahansa taikasana, jota median toimijat eivät ymmärrä. Vallan kolmijako-oppia eivät Suomessa ymmärrä poliitikotkaan, saati sitten toimittajat.

Yleisradio ei ole lukenut Hankamäen kirjaa lainkaan, koska se kertoo kirjan kertovan “naisten tyranniasta” mistä kirja ei luonnollisestikaan kerro, enkä oikein usko siellä enää olevan juurikaan muita kuin klassiseen musiikkiin keskittyneitä toimittajia, jotka niin paksun kirjan kykenisivät lukemaan. Päätoimittajatasolla ei ainakaan ole.

Enpä tiedä. Tällaisen tyhmyyden edessä menee kansalainen mykäksi. Tavallaan odottaa vain, että mikäli eduskunnassa joku asiasta kysyy, niin ministeri teroittaa vallan kolmijako-oppia ja kertoo päälle, että Unkari ei ole oikeusvaltio. Sitten SDP:n pääideologi kiittää ministeriä Ranskan vallankumouksen ja valistusfilosofian periaatteiden syvällisestä ymmärtämisestä ja niiden taidokkaasta esille tuomisesta. Eduskunnan vasen laita KD:stä vasemmalle sitten mölisee hyväksyvästi suu auki ja räkää nenästä valuen, että olipa hieno dialogi. Tällaista on nykyaikainen politiikka KD:sta vasemmalla istuvien puolueiden joukossa.


2 kommenttia:

Olavi Koskela kirjoitti...

Tuosta naisten tyranniasta: tottakai se oli kärjistys, että naiset tässä maassa olisivat narsistisia pissiksiä tai muodostaisivat pihtarikartellin. Mutta tunteenomaiset, eivät siis viileän analyyttiset reaktiot näihin heittoihin osoittavat kyllä todeksi vanhan viisauden siitä, että se koira älähtää, jne. Tai, teoksen nimen mukaan, totuus kiihottaa. Joka tapauksessa tämä aihepiiri oli teoksessa melko lailla sivuseikka - ja sen olisi kyllä voinut jättää poiskin. Kaiken kaikkiaan, perehtyneisyys teoksen teeseihin tai argumentointiin, ja pöyristyneisyys sen julkaisemisesta tuntuvat korreloivan selvän käänteisesti - mikä ei juurikaan mairittele lukijakunnan tasoa.

IDA kirjoitti...

Itsekin olisin pitänyt järkevänä reaktiona sitä, että kyseinen luku olisi poistettu. Kirjan fyysinen painos tuskin on suuri. Muiden poliittisten ajatuspajojen tapaan Suomen Perusta kuitenkin elää sillä tuella mitä se poliittisen koneiston kautta tukea saa. Se on julkaissut kiitettävän paljon yleishyödyllistä tutkimusta, jota jaetaan ilmaiseksi. Ilman rahoitusta koko pajalla ei ole mitään tulevaisuutta, joten reaktio painostukseen oli siltä taholta ymmärrettävä.

Henkisestä ilmapiiristä ja sen tukahtuneesta tilasta kertoo aika paljon se, että muut ajatuspajat katselevat asiaa hiljaa vierestä ottamatta siihen mitään kantaa.