tiistai 23. kesäkuuta 2009
Taru sormusten herrasta
Larppi kohti Eduskuntavaaleja etenee aivan kuten suunniteltua. Soinin puhe Seinäjoella ja katoaminen sen jälkeen vertautuu täydellisesti Bilbo Reppulin syntymäpäiväpuheeseen, joten strategian voi katsoa pitäneen. Ne, joiden pitää tietää, tietävät missä valtasormus on, mutta Sauronia palvovien, meidät reippaat hobittit orjuuttamaan pyrkivien vihreiden Saruman on, kuten tavallista, täysin tietämätön kaikesta. Tästä on hyvä jatkaa, ja aloittaa matka sormuksen toimittamiseksi sinne, minne se kuuluu. Enpä oikeastaan usko, että tuolla alkavalla matkalla kohdataan ainakaan mitään älyllisen toiminnan aiheuttamia vaaroja valtasormusta hamuavien, pienten vihreiden vastustajien taholta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Valta kuuluu aina jollekulle, ja yhden vallan (tai yksien vallan) kumoaa vain tois(t)en valta, kuten ansiokkaasti korostivat Vladimir Uljanov ja Oswald Spengler, ja monet muut heidän laillaan (laulellen). Laitoin vielä postuumin kommentin jo vanhenneeseen 'Manaaja'-teemaan. Sen 'Manaajan' voi katsoa päätyneen naiseuden voitoksi (mikä käy kohtuullisen vahvasta argumentista eli dialektisesta päätelmästä siinä nimenomaisessa tapauksessa - ei muulloin). J.
Tässä vaiheessa kai voi jo paljastaa, että valtasormuksen kohtalon sinetöityminen johtaa kansanvallan palautumiseen.
Analyysi helppoa, mutta kuten huomaa sitä on monenlaista. Esimerkiksi se, että joku kirjallinen "älykkö" pitää Sam Gamgeeta vain palkattomana palvelijana, vaikka eräs teoksen keskeisistä teemoista alkaa nousta tuon hahmon keksimästä runosta, paljastaa karmealla tavalla sivistyksemme ohuuden. Tarvitsemme uutta valtaa, joka ymmärtää runoutta.
Lähetä kommentti