perjantai 26. kesäkuuta 2009

Sormuksen ritarit

Parempi kirja, kuin odotin. Itse asiassa todella hyvä, vaikka minun makuuni ehkä liian paljon lihaksia vaativa. Kirjassa on ikään kuin syvä, rauhallisen surullinen pohjavire ja vähemmän sellaista nopean assosioivaa ja avoimia tiloja jättäväää ilotulitusta, jota itse lukukokemuksilta suosin. En ole mikään kirjallisuuskriitikko, joten totean lyhyesti: Hyvää kirjallisuutta. Runojen, tai laulujen, perusteella voi olettaa, että kolme kirjaa muodostuvat kokonaisuudeksi, joka lunastaa alun antamat lupaukset.

Joka tapauksessa kirjaa lukiessani kesätuulen mukana kuiskittiin viestejä, joiden mukaan jossain kaukaisissa maissa eläisi joitakin vihreitä, jotka pitävät Philip K. Dickistä. Se teki minut surulliseksi, sillä nyt minun on vietävä melkoinen osa kirjastostani lajittelematta paperinkeräykseen. Niissähän täytyy olla jotain vikaa, koska ne ovat tehneet ihmisiä vihreitä äänestäviksi hulluiksi.

Ei kommentteja: