Ollako lennokkaan intomielinen ja syöksyä suoraan kohti tulevaisuutta vai pysyisikö näin kansanrunouden ystävänä vain rennosti maan pinnalla?
Niin tai näin, olen aina pitänyt tätä laulua positiivisen maailmankuvan ilmentymänä. Ennen ajattelin niinkin, että koko klassinen sivistys kaikkine länsimaisine filosofioineen, taiteineen, kirjallisuuksineen, uskontoineen ja aatteineen on vain pintakuohua kaiken todellisen tapahtuessa kotona, ystäväpiirissä ja työmailla. Todellinen edistys tapahtui ennemmin tehdassaleissa kuin luentosaleissa. Historiankäsitykseni oli yksinkertaisesti sellainen, että ajoittain historian virrassa "humanistit" vain jotenkin aina sekoavat, aiheuttavat sotaa, kärsimystä ja hävitystä, mutta kunnon ihmiset siivoavat sitten taas jäljet.
Enää en ajattele noin vaan olen jonkun verran, ehkä liikaakin, sivistynyt ja näen ihmisiä selkeästi erilaisina ryhminä, joiden olemukseen klassinen - tai muunlainen, riippuen ryhmästä - sivistys aivan oleellisesti kuuluu. Se on niille jopa elinehto, koska ihminen ei tule ilman yhteisöään toimeen ainakaan ensimmäiseen viiteentoista elinvuoteensa.
Kuitenkin tuo vanha ajattelukin kulkee edelleen mukana jonkinlaisena pohjavirtana. Ja ehkä hyvä niin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti