Vaalimainosten tuhoaminen ei ole hyvä juttu. Ihmiset eivät ilmeisesti tajua, että niitä laitetaan paikoilleen vapaaehtoisvoimin ja niiden laittaminen, vaikka ei mikään jälkipolvia järisyttävä urakka olekaan, on kuitenkin työtä sekin. Ne ovat paikoillaan lähinnä muistuttamassa, että vaalit ovat. Täytyyhän vaalien näkyä. Jokaiselle puolueelle on myös taattu tasapuolinen määrä mainospaikkoja.
Se, että juuri Soinin mainokset ovat joutuneet ilkivallan kohteeksi ilmeisesti vähän kaikkialla toisaalta kertoo vain vastustajiemme tasosta; heidät on helppo voittaa, ja onhan tässä maassa köyhien asiaa poljettu ennenkin, joten ei mitään uutta auringon alla. Voi kuitenkin kysyä mikä vastuu niillä perussuomalaisten vastaisilla voimilla, joiden propaganda eduskuntavaalien jälkeen vielä kiihtyi, on tästä demokratian vastaisesta vandalismista? Olisiko lainsäätäjän aika kiinnittää huomiota siihen mitä lehdistössä kirjoitetaan ja mitä televisiossa sanotaan? No, ei tietenkään ole, sillä sensuurista emme pidä.
Jotenkin yleinen laimeus niin perinteisessä- kuin sosiaalisessa mediassa on leimannut koko vaaleja. Niinistön voittoa pidetään kai niin ilmeisen selvänä, että mitään kiihkeyttä ei saada aikaiseksi. Itse kuitenkin aion suurena demokratian ystävänä jännittää vaaleja vaikka väkisin, ja koska vedonlyönti on syntiä teen sen jakamalla ehdokkaat kolmeen ryhmään joita seuraan. Ensimmäinen ryhmä on Soini ja Niinistö. Olen vahvasti pettynyt, jos he eivät ole toisella kierroksella. Toinen ryhmä on Lipponen ja Väyrynen, jossa jännitän Väyrysen voiton puolesta. Kolmanteen ryhmään jäävät muut. Siinä jännitän järjestystä, jonka toivon olevan Essayh, Haavisto, ( tai Haavisto, Essayah ), Arhinmäki, Biaudet. Toivon myös Haaviston ja Essayahin nousevan Lipposen ja Väyrysen ohi. Toisaalta koska pitää olla realisti ja siinä ohella idealisti voisin, jos löisin vetoa, laittaa pienen panoksen tälle järjestykselle: Niinistö, Soini, Haavisto, Väyrynen, Lipponen, Arhinmäki, Essayah ja Biaudet.
Presidentin valtaoikeuksia on kavennettu niin rajusti, että hänen merkityksensä on laskenut. Vaaleihin on siksikin vaikea saada mitään poliittista viritystä. Toivoisin Soinin saavan vielä vaalikeskusteluissa esiin sen, että hän oli ainoa ehdokkaista, joka äänesti presidentin valtaoikeuksien kaventamista, ja samalla EU-jäsenyyden perustuslakiin kirjaamista, vastaan. Muiden ehdokkaiden puolueethan kannattivat molempia lämpimästi ja ajoivat ne läpi kaamealla innolla ja lähes väkisin. Mitä sitä nyt pyrkimään tehtäviin, joista on valmis riisumaan viimeisetkin vallanrippeet pois?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti