Harjoitin itsekieltäytymystä ja olin ostamatta Robert Musilin kirjan Mies vailla ominaisuuksia, vaikka sen hinta oli vain 5 euroa.
Siinä mitä kutsutaan tavallisuudeksi on jotain todella kaunista. Samalla se on myös herkkää ja sitä on helppo horjuttaa. Megamarketit, syvälliset rocklaulut ja Guggenheimit ovat kaikki pohjimmiltaan samanlaisia iskuja sitä vastaan. Herkkyydestään huolimatta tavallisuus on kuitenkin myös kestävää, hajottuaan se palaa aina ja se kestää niin kauan kuin maa kestää. Kaikessa maallisessa mikä pyrkii nousemaan sen yli on jotain rujolla tavalla koomista, joka vain odottaa paljastumistaan ja romahtamistaan. Ainoastaan yhteisesti tunnustetusta uskosta kumpuava taide tai arkkitehtuuri voi rohkeasti ja pelkäämättä nousta tavoittelemaan aitoa ylevyyttä tulematta naurunalaiseksi.
Asemaravintolassa kupillinen teetä maksaa 1.70 euroa. Se on kai täysin oikein koska niin on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti