lauantai 18. huhtikuuta 2009

Latistuksen mankeli rikki....

...eli työelämän paranemisen lyhyt historia:

- Tota, eiköhän kuule lähdetä siitä, että olen pohjimmiltani luova taiteilija, enkä mikään rutiinipapereiden väsääjä?
- Niinkö meinaat?
- Kyllä se niin on.
- No hoidatko vielä irtisanomisajan näitä?

perjantai 17. huhtikuuta 2009

Kertaus on opintojen äiti

Vaalit ovat jälleen lähestymässä, joten on syytä korostaa vastustajien olemusta. Edelleenkään en ole löytänyt paremmin Vihreää puoluetta kuvaavaa poplaulua, joten kuunnellaan taas se sama ja lisätään vihreää mentaliteettia kuvamaan vielä tämä ja sitä mitä he tarvitsisivat tämä, vaikka nekään eivät riitä kuvaamaan tunteita puoluetta, joka on tehnyt rikosilmoituksen vapaasta ajattelusta, kohtaan.

:keskisormi: sinne siis.

Kepudemarikokoomuksessa ei ole tapahtunut juuri muita, kuin sisäisiä muutoksia Keskustaosaston menetettyä hieman asemiaan, joten Demarikokoomus voi jatkaa tällä linjalla, mutta Keskustaosaston täytyy hieman terävöityä ja se hyppääkin vallan tähän, ellei Matti "Viisas" Vanhanen sitten vie sitä tähän.

Kristillisdemokraatit ovat periaatteessa samanlaisia sympaattisia sielumiehiä kuin ennenkin, mutta avioliitto PS:n kanssa järkyttää kuitenkin sen verran, että nyt mennään näin.

RKP saa tällä kertaa keksiä laulunsa itse. Epäilen, että eivät keksi.

Ja koska ei pidä olla vain jotain vastaan vaan jonkun puolesta myös, niin vanha kunnon PS näyttää ailahtelevan perinteen ja petollisen tulevaisuususkon välillä. Toivottavasti perinne vie voiton.

Ja paras on tietenkin Jussi Halla-ahon lista.

Moka mokan perään

Vasarahammer, tuo Millwallia vihaava WestHamin kannattaja, kirjoittaa yleiseurooppalaisesta puolueesta nimeltä Libertas. Itsekin meinasin, mutta en tohtinut, eikä enää tarvitsekaan.

Mikäli pitää paikkansa, että PS on sitoutunut tuohon puolueeseen, niin PS:stä on muutamassa viikossa tullut Suomen ehdottomasti EU-myönteisin puolue, joka Euroopan yhteisössä tavoittelee avointa, demokraattista Euroopan valtiota. Ja se ei olisi kivaa se. Pikemminkin se olisi paha moka.

Itse toivon, että joko väitetty sitoutuminen Libertakseen on väärinkäsitys tai, että Libertaksen idea on käsitetty täysin väärin myös heidän omissa julistuksissaan*. Ja toivossa on tietenkin hyvä elää, kuten vanha sananlaskukin sanoo.

*Lait on hyväksyttävä joko kansallisessa parlamentissa tai Euroopan parlamentissa.

torstai 16. huhtikuuta 2009

Hankamäkeä vähän alusta 1

Aloitin Hankamäen neljän Books on Demand kirjan lukemisen väärästä päästä. Suomalaisen nykyfilosofian historia käsittelee pinnaltaan asioita, joista minun ei kai pitäisi tietää mitään. Suurin osa niistä jutuista mitä yliopistoista olen kuullut viittaavat siihen, että paikat ovat lähinnä aikuisten koulukiusaamiskeskuksia ja kirja vahvistaa tuota näkemystä, mikä on sääli.

Idealistisen näkemykseni mukaan yliopistojen pitäisi olla kansallisen sivistyksen kehtoja. Hankamäen näkemyksen mukaan yliopistot olisivatkin sellaisia, jos myönnettäisiin, että filosofia on homojen hommaa. Itse en ihan täysin usko tuohon, enkä tajua miksi analyyttinen systeemifilosofia olisi heteroseksististä, mutta Hankamäki kyllä perustelee näkemyksensä hyvin ja moniin käsitteisiin, joita tähän asti on tullut pidettyä vain hölmönä soopana, tulee uusia näkökulmia. Perusajatus - jonka tapani mukaan raa'asti yksinkertaistan - että homot ovat vapaampia filosofoimaan ja siten kai myös parempia filosofeja, on varmasti täysin totta. Miksi ei olisi?

Tiede ei minusta ole sama asia kuin filosofia. Uskon edelleen vanhaan hierarkiaan, joka siis meni pohjalta huipulle: biologi, kemisti, fyysikko, Jumala, matemaatikko, joten hieman häiritsee, että Hankamäki puhuu tieteestä silloin, kun ehkä pitäisi puhua filosofiasta.

Fenomenologien ja systeemifilosofien väliseen kiistaan en ole pätevä ottamaan kantaa. Jos kirjan esittämät tapahtumat pitävät paikkansa, mitä ei ole syytä epäillä, olisin inhimillisesti ottaen fenomenologien puolella, mutta sillä nyt ei oman käsitykseni mukaan ole mitään tekemistä tieteen kanssa.

Olen nyt lukenut Mitä tapahtui Tampereella - luvun melkein kokonaan, enkä usko, että tästä nyt enempää kirjoitettavaa saan irti. Hankamäki on kuitenkin niin hyvä kirjoittaja, että varmasti inspiroivia ajatuksia sinkoilee lukiessa jatkossakin, joten aion kahlata opuksen loppuun asti.

PS.

Ja koska kyseessä on filosofia väännän tähän mieleeni tulleen "filosofisen" mietteen:

Homomiehet eivät harrasta naistutkimusta, valitettavasti lesbonaiset harrastavat naistutkimuksen nimellä kulkevaa miestutkimusta.

keskiviikko 15. huhtikuuta 2009

Ihme juttu

Tai en nyt tiedä onko tämä niin ihme, tai yleinenkään, mutta ihmettelen kuitenkin ainakin hetken.

Samat ihmiset, jotka sanovat, että ihminen ei ole muuttunut miksikään, vaan kaikki hänen toimintamallinsa ovat edelleen peräisin metsästäjäkeräilijöittä voivat melkein samalla hengenvedolla sanoa, että jotkut ideologiat, aatteet tai uskomukset ovat täysin vanhentuneita, eivätkä sovellu enää moderniin yhteiskuntaan.

PS.

Aamun televisiouutisten mukaan USA:n presidentillä on uusi lemmikkikoira. Itse en ole seurannut USA:n politiikkaa McCainin tultua republikaanien ehdokkaaksi ja Clintonin menetettyä demokraattien ehdokkuuden, mutta odotan mielenkiinnolla miten media tulee suhtautumaan tuleviin ulkopoliittisiin kriiseihin. Riittääkö esimerkiksi pelkkä presidentin henkilö siunaukseksi sille, jos USA puuttuu kovalla kädellä uhkaavaan Pakistanin tilanteeseen?

Antifasismia

Oikeasti denatsifikaatio toteutuu vain hirttämällä, toteaa antifasistinen europarlamenttiehdokas vaalivideollaan.

Hietasen videon henki toteuttaa sitä mitä sanoin antifasismista jo sen syntyhetkillä, joten katson olevani filosofi, joka näkee ennalta.

Valitettavasti nuo taitavat olla ehdokkaina jossain muualla kuin suomalaisilla listoilla, joten emme näe heitä rakkaan Yleisradiomme vaalitenteissä. Vanhan toimittajakoulun käyneillä menisi tovi jos toinenkin, kun yritettäisiin ujuttaa sopivaa ja vallankumoukselle otollista kysymystä sekaan.

tiistai 14. huhtikuuta 2009

Papit

Maailma, tai maamme, on pieni. Tänään aamutelevisiossa haastateltu ja ilmeisesti jotenkin nyt kohuttu pappi, joka on tunnustautunut lesboksi siunasi joku aika sitten yhden tädeistäni haudan lepoon. Tapahtuma sujui erittäin asiallisesti ja oli tyylikkäällä tavalla vaatimattoman uskonnollinen. Minulla ei olisi mitään sitä vastaan, että kyseinen pappi toimittaisi muitakin seremonioita, joihin ehkä tulevaisuudessa osallistun.

Silti en edelleenkään pidä siitä linjasta, jolle evankelisluterilainen kirkko on näiden kysymysten kanssa ajautumassa. Minusta kirkon pitäisi pystyä toimimaan niin, että tällaiset kysymykset ohitetaan. Kiireessä en ehtinyt syventymään siihen miten kyseinen pappi asiaansa perusteli, joten en tähän tapaukseen ota kantaa, mutta noin yleisesti papin ei tarvitsisi olla julkisuudessa puhumassa henkilökohtaisista asioistaan mitään.

Sen tilan voisi saavuttaa luottamalla traditioon ja kunnioittamalla sitä.

Uskonto, vaikka myönnän olevani syvästi taikauskoinen ja mikäli joku sanoo minulle, että teepannussa elää hänen esi-isiensä henki, niin jätän koskematta siihen, ei ole minulle sinänsä henkilökohtainen asia. Vaikka minulla on ollut niin sanottuja uskonnollisia kokemuksia minun on helppo uskoa siihen, että uskonto on minua itseäni suurempi asia asioiden ollessa niin kuin ne on kirjoitettu.

Enkä näe tätä edes minään järjen köyhyytenä.

Vakavaa politiikkaa

Kommentoidaan nyt syntynyttä tilannetta muutenkin, kuin rennolla itkupotkuraivaritasolla. Kunhan tästä on päästy ohi yritän taas löytää oman tapani kirjoittaa.

Ensimmäiseksi on tietysti ikävää, että niin sanottu maahanmuuttokriittinen linja koki Perussuomalaisissa takaiskun. Tämän hetken varovaisimman arvion mukaan 20 000 ääntä heitettiin siinä samalla hukkaan. Lisäksi tämä äänistä luopuminen perusteltiin valheellisesti, kuten Jiri Keronen aika hyvin asian esittää omassa blogissaan.

Toiseksi taas ei voi mitään, mutta kunnioitetun Puheenjohtajan katastrofaalisista esiintymisistä on tullut mieleen vähän sellainen kuva kuin Jutta Urpilainen menisi jonnekin ikänsä kovaa työtä painaneiden, asbestikeuhkosta kärsivien ja viimeisillään olevien keuhkotautiparantolaan selittämään kuinka rankkaa hänellä on, kuinka politiikka on kovaa ja ankaraa työtä, kuinka hän on tyhjän päällä ja kuinka se vetää nöyräksi, mutta vilpittömän uskon ja ihmisrakkauden avulla on jotenkin tullut pärjättyä ja nyt mennään kärsimään via dolorosaa oikein Europarlamenttiin. Ja huutaisi vielä lopuksi lähtiessään, että tulkaa tasaiselle, jos uskallatte. No joo, ehkä hieman - mutta vain hieman ;) - tilannetta dramatisoiden ja karrikoiden siis.

Itse uskon, että ellei tilanne jotenkin selkiinny, niin Perussuomalaisten kannatus laskee. Halla-ahosta voi ja saa olla montaa mieltä, mutta on aivan turha väittää, että Perussuomalaisten mahdollinen profiloituminen maahanmuuttopolitiikassa ei tällä hetkellä olisi henkilöitynyt vahvasti häneen. On itsestään selvää, että kun Halla-aho heitettiin vääristelevien syytteiden vuoksi syrjään, kuten tehtiin, tulee seuraavalle asiassa profiloituvalle käymään samoin. Ellei hän sitten ole joku harmiton "postimerkki otsaan ja Saharaan kävelemään" - heppu. Voi tietysti olla, että poliitikkojen on pian pakko muuttaa maahanmuuttolinjauksiaan laajemminkin, mutta sitä ei juuri voi pitää muuna, kuin pakon edessä reagoimisena. Omia ajatuksia ja rohkeutta käydä asiassa vastavirtaan on hyvin harva poliitikko esittänyt. Suurin osa niistä jotka ovat ovat vasta nousemassa esiin.

Maahanmuuttopolitiikasta riippumatta elin jo siinä luulossa, että Perussuomalaisten mukana voisi tulla tervettä, uutta poliittista kulttuuria. En varmaan ole ollut täysin väärässä, enkä olekaan, mutta vähintäänkin lievä takaiskuhan tämä nyt oli. Halla-ahon vahvuus oli minusta nimenomaan siinä, että hän ei ole pyrkimässä mihinkään asemiin. En usko, että hän suostuisi esimerkiksi puolueen puheenjohtajaksi, vaikka siitä maksettaisiin kohtuullisen hyvää palkkaa. Tuskin hän lähtisi edes ministeriksi, jos saisi ajatuksensa ja tavoitteensa muuten läpi. Halla-aho ei ole, toisin kuin Soini, ammattipoliitikko. Voi olla, että Perussuomalaisissa ei ymmärretä tätä kuviota. Puoluejohdon kyllä pitäisi se tajuta.

Summa summarum: Totean edelleen samaa. Päätös, joka minusta on huono, on osoitus linjaristiriidoista, jotka pitäisi selvittää ilman, että selkeästi vääristelevän median ja muiden raivopäiden annetaan vaikuttaa päätöksiin.

Halla-ahon ehdokkuuden torppaaminen ja Soinin oma ehdokkuus olivat molemmat virhepäätöksiä. Sitä oli jo ehkä vaaliliitto KD:n kanssa. Liittoa pidetään pelkästään teknisenä ja tekniset vaaliliitot pitäisi lailla kieltää, koska politiikan ei pitäisi olla peliä asemista, vaan yhteisten asioiden hoitoa. Voipi olla naivi käsitys, mutta niin vain pitäisi olla.

Kirjoitan tämän siis nimimerkillä IDA aivan hyvillä mielin, enkä koe lainkaan häiritseväni kunnioitetun Puheenjohtajan rauhaa, enkä missään nimessä pyri millekään tasaiselle hänen kanssaan, vaikka jonkun rehellisen pelin voisin pelatakin.

Seuraavaksi samalla kanavalla toivottavasti jotain aivan muuta...

sunnuntai 12. huhtikuuta 2009

Jotenkin ottaa päähän

Baskien sopuottelussa Osasuna voitti Athletic Clubin 2 - 1. Tilanne alkaa kohta olla yhtä huolestustuttava, kuin silloin, kun aloitin Athletic Clubin edesottamuksista raportoimisen. On pakko sanoa, että eilinen, ortodoksinen jumalanpalvelus oli parempaa televisio-ohjelmaa, kuin Athleticin peli tänään.

Onko nyt niin, että Cupin loppuotteluun pääsy ja sen varma voitto on jotenkin imenyt hengen joukkueesta?

Sarjataulukon päivitys huomena.

Ortodoksi

Siis miten voi olla noin epämusikaalisia pappeja?

Onko ortodiksen Jumalanpalveluksen idea se, että joku tyhmä jeppe tuhoaa kauniin kuoron? Kysyn vaan.

lauantai 11. huhtikuuta 2009

Suuret kysymykset

Nationalismi: Olen nationalisti.
Uskonto: Uskon Jumalaan
Feminismi: Olen samaa mieltä kuin Henry, mutta en oikein tajua.
Evoluutio: Ihme pelleilyä. Asiasta puhuvat eivät edes tiedä mikä hede tai emi on.
Matematiikka: Loin kymiläisen matematiikan Kotkan Ammattikorkeakoulussa. Se hävisi bittiavaruuteen.
Jalkapallo: Kannatan Kotkan Työväen Palloilijoita.

Noilla siis mennään. Jos joku jotain muuta väittää, hän valehtelee.

perjantai 10. huhtikuuta 2009

Kummitoimintaa

....

- Joo mut kun matematiikan ja fysiikan kurssit olivat niin tyhmiä...
- Haist ny jätkä. Olet vaan niin nuori ettet vielä tajua.
- Otin sitten filosofian ja sellaisen kurseja, ihan perseestä kysymykset.
- Olisit vaan ladannut että Aristoteles on luonnontieteilijä ja Platon moraalifilosofi sillä olisi selvinnyt poliittisesta korrektiudesta.
- Niin varmaan.
- Pakko sun on kuitenkin tietää se mikä sun arvosana on. Itse tiesin sen aina.
- No joo, varmaan M
- Okei. Ostan sulle lahjaksi Vaskikantele CD:n
- En kyllä koskaan kuuntele sitä.
- Kyllä kuuntelet sitten kun sinusta tulee vanha.

....

Olen sanaton

En keksi oikein mitään kirjoitettavaa, vaikka pitäisi, siitä, että arvostamani bloggaaja Kekke kutsuu arvostamaani ajattelijaa Millaa tytöksi. Mieleen hiipii lähinnä kuvia hienosta maalaistalosta, jossa hetekalla makaava isäntä toteaa emännälle " an sille selkään ny" kersojen pomppiessa pöydällä. Tai jotain. Enpä kuitenkaan voi tehdä niin, joten totean popiksi:

Though some say He was born in Hamina, He is alive in Kymi.

:)

torstai 9. huhtikuuta 2009

Konservatismi

Anonyymi kommentoi Kansankonaisuudessa:

Ihmiset ovat tehneet konservatismista sellaisen olkiukon, että se merkitsee jonkin tietyn traditionaalisen järjestyksen puolustamista kovan kurin ja järjestyksen keinoin. Minusta kysymys on pikemminkin ihmisluonnon puolustamisesta sille väkivaltaa tekeviä rationalistisia maailmanparannusoppeja vastaan.

Enpä voi muuta kuin allekirjoittaa.

Juuri tuosta on konservatismissa sellaisena kuin itse sen käsitän ja kuinka klassiset konservatiivit ovat toimineet, kysymys.

keskiviikko 8. huhtikuuta 2009

Halla-aholaisuuden olemus

Halla-aholaisena oleminen on jotenkin sen kaltaista kuin - mikäli ajatellaan nyt esimerkkinä vaikka libertaareja - jonkun libertaaribloggaajan kommenteissa alkaisi keskustelu, jossa joku viaton kommentoija ilmoittaisi olevansa kommunisti jolloin heti aloitettaisiin kauhea jäkätys siitä, kuinka juuri se, että libertaristit ovat kommunisteja mättääkin pahiten koko libertarismissa.

Ihan hauskaa sinänsä, mutta itse en täysin osaa vieläkään suhtautua.

tiistai 7. huhtikuuta 2009

Kalinaa

Vaikka periaatteessa ei pitänyt kirjoittaa edesmenneestä kalinapallosta, niin periaatteiden ei nyt pidä olla ehdottoman tiukkoja.

Oli hienoa, että perinteinen jalkapalloseura FC Porto ylsi 2 - 2 vierastasapeliin amerikkalaisen viihdebussineksen äpärälasta Manchester Unitedia vastaan. Kahden vierasmaalin turvin on hyvä lähteä pulustamaan ensi viikon kotiottelusta.

maanantai 6. huhtikuuta 2009

Kalkant

Jazz tuli Suomeen Kotkan kautta. Tämä ei liene tuon modernin Sodoman synneistä suurin, mutta synti se on silti. Ei voi mitään, mutta suomalaisesta jazzista tulee auttamatta mieleen ugrivanhus, joka ei hörhöyttään edes ymmärrä olevansa ugri.

Parempi olisikin ollut Kymin kunnan pysyä itsenäisenä. Uruissa kuitenkin on jotenkin juhlallinen ääni. Koska instituutiot ovat nousseet jostain sieltä mikä oli hyvää ihmisten on vaikea ajatella, että hallitsija onkin vain kiukutteleva, ilkeä lapsi.

sunnuntai 5. huhtikuuta 2009

Paluu asialinjoille

Athletic Club voitti eilen Mallorcan kotonaan 2 - 1. Ensi sunnuntaina on vierasottelu Osasunaa vastaan. Osasuna voitti tänään Atletico Madridin vieraisssa 2 - 4. Joten se käsittääkseni nousi pois putoajien joukossa. Putoamisviivalle on hämmentävän lyhyt matka

Pistelen sarjataulukkoa iltaottelun Sporting - Racing ottelun jälkeen. Molemmat ovat Athleticin takana, joten jompikumpi noussee ohi.

Racing voitti ja meni Atheleticin ohi. 29 kierrosta siis pelattu:


Barcelona 72
Real Madrid 66
Sevilla 57
Villarreal 48

Valencia 26
Atletico Madrid 43

Málaga C.F 43
Deportivo 43
Valladolid 39
Racing 36
UD Almería 34
Athletic Club 34
Sporting 33
Osasuna 32
Mallorca 32
Betis 31
Getafe 31

Recreativo 30
Numancia 27
Espanyol 25

lauantai 4. huhtikuuta 2009

Avoin kirje Timolle Soinille Vaimolle ja Vistbackalle

Syväanalyysini synnyttämästänne tilanteesta: ohh!

Noin muuten uskon, että loma Belgiassa tekisi ihan jokaiselle ihan hyvää. Jopa populisti voisi siellä sivistyä huomaamaan, että eivät ne kannattajat tyhmiä olleetkaan. Ulkomailla kannattaa käydä; siellä joutuu puhumaan angloa.

perjantai 3. huhtikuuta 2009

Muinainen kiinalainen viisaus

Puoluejohtajan kannattaisi muistaa, että kannattajalla, rivijäsenellä tai äänestäjällä ei ole pienintäkään syytä sietää puoluejohtajan taholta tulevaa arvostelua, eikä varsinkaan vähättelevää naureskelua idioottimaisen median mukana.

Kritiikki on kokonaan eri asia.

keskiviikko 1. huhtikuuta 2009

Aikuisten lastentarha, osa x

Olen tainnut jo kirjoittaa, että vaatimattoman työpanokseni aiemmalla omistajalla ja yllättävän rennolla orjapiiskurilla oli tapana todeta, että koko valtio on vain aikuisille tarkoitettu lastentarha, ei muuta. Pidin tuolloin juttua hyvänä ja kekseliäänä vitsinä, josta osa oli tottakin. Elelin silloin vasta yhteiskunnallisen heräämisenä alkuaikoja, enkä vielä ollut kovin kiinnostunut asioista.

Tieto lisää tuskaa. Nykyään olen täysin varma, että suuresta maailmasta tuttu Sensivity Training rantautuu vielä voimalla Suomeen. Todennäköisesti vielä nimellä sensitiivisyys kasvatus, koska on selvää, että näissä oloissa ei enää edes ymmärretä mitä huomaavaisuus tarkoittaa. Aikuisille, suomalaisille ihmisille tullaan leikin, laulun, luentojen ja roolileikkien avulla opettamaan kuinka heidän tulisi kohdella toisiaan. Tämä jatkuu eläkeikään asti, jonka jälkeen opetuksen kohteet siirretään syrjään, mutta vain koska on töpinä pöksyissä kasvatettava jo uutta sukupolvea.

Näin käy. Uskokaa pois.

Ristiriitojen äärimmäinen välttäminen ja kyvyttömyys luottaa aikuisten ihmisten älyyn johtaa hiljalleen väistämättä massiiviseen konfliktiin, jonka voittavat ne, jotka kehtaavat olla röyhkeimpiä ja ilkeimpiä.

Islamofobia II

Olen jo aiemmin kirjoittanut koko käsitteen mielettömyydestä ja suoranaisesta mielipuolisuudesta, mutta se tuskin merkitsee mitään. Mielipuolisesta luonteestaan huolimatta islamofobia tulee elämään ja leviämään kätevänä poliittisena käsitteenä maassamme, valitettavasti, eivätkä sen yksinkertaiset käyttäjät huomaa siinä mitään kummallista.

Joka tapauksessa, koska olen diagnosoinut itseni islamofobiksi ja uskoisin muutamankin lääkärin mielihyvin yhtyvän diagnoosiini, olisin kiinnostunut miten tästä eteenpäin. Itse olen lähes varma, että parasta terapiaa tautiin olisi kirjoittelu, taidemaalaileminen, kiinan opiskelu ja muut sen kaltaiset vapaat kulttuuriharrastukset. En siis panisi muhevaa sairaseläkettä mitenkään pahakseni. Se auttaisi allokoimaan aikaa taudin hoitoon. Sitä vastaan voisin aivan hyvin kuluttaa vaikkapa päivän viikossa jonkinlaisen uudelleenkasvatuksen piirissä. Sitä odotellessa pallo on niillä valtion innokkailla pikkuvirkamiehillä - ja isommillakin - jotka vakavalla naamalla islamofobiasta puhuvat ja keskustelevat.

Jäähyväiset ( poliittiselle ) puolueellisuudelle

Minulla oli erittäin hyvä selitys sille miksi puolueellisuus on aina parempaa kuin puolueettomuus vaikka sitten itse olisi väärässä. En enää muista sitä, enkä usko, että se edes pätisi politiikassa, joka nykyisessä muodossaan on likaista peliä. En tosin aivan tuollaisena sitä näe kuin takkirauta.

Kysymyksiä, kritiikkiä, arvostelua olisi mielessä vaikka kuinka.

Vaan en enää piittaa. Palataan eräällä tavalla alkuun. :)

tiistai 31. maaliskuuta 2009

Äärioikeistolaisuudesta

Käytännössä Suomessa pidetään äärioikeistona kaikkia niitä, jotka ajavat kansanvallan syventämistä ja ihmisten poliittisen päätöksenteon mahdollisuuksien parantamista. Nimitys on tavallaan osuvakin, koska kaikki puolueet ovat tuosta siististi vasemmalla, kannattaen huomattavasti sosialistisempia päättäjien valinta- ja asioiden ratkaisumenettelyjä.

Äärioikeistoon sijoittuu myös, mikäli uskoo ihmisten kykyyn ajatella ja muodostaa mielipiteensä itsenäisesti, eikä kuvittele ihmisiä laumaksi, joka on minkä tahansa propagandan ohjattavissa. Usko kulttuuriin, sivistykseen ja älyyn on äärioikeistolaisuutta.

Tässä mielessä on rentoa olla äärioikeistoa. Se tuntuu eettisesti vahvalta valinnalta.

Uskon että esim. oma blogini riittäisi irtisanomisperusteeksi. Harmi olisin halunnut liittää sen CV:eeni. Hymyilee


Kirjoittaa nimimerkki Nikopol. Uskon, että hän on oikeassa. Jokainen voikin kyseisestä blogista siinä mielessä tarkistaa miten maa tällä hetkellä makaa.

sunnuntai 29. maaliskuuta 2009

Ei streamia

Tänään on maaottelutauko, joten Athletic Club ei pelaa. Sen ajan voi käyttää politiikan pohtimiseen. Toisaalta olen lähes täsmälleen samaa mieltä kuin Hammeri, vaikka Kokoomusta en tietenkään äänestäisi edes pakon edessä, joten turha näitä on enempää vatvoa.

Puoluejohdon väitteitä painostuksesta pidän käsittämättömänä tuubana. En ole ikinä kuullut mitään naurettavampaa. Toivoin tietenkin, että Freddy menisi läpi, mutta se lienee turha toivo, koska itse Timo Soini asettui ehdokkaaksi, syrjäyttäen omien puheidensa perusteella noin 60 hyvää, valintaansa odottavaa ehdokasta.

Ellei mitään mullistavaa tapahdu heitän vaalipäivänä kolikkoa siitä äänestänkö Freddyä vai Sari Essayhia. Molemmat ovat samalla listalla. Mielestäni olisi hyvä tehdä sellainen vaaliuudistus, että äänestäjä voisi ilmoittaa kenelle hän ei missään tapauksessa halua äänensä menevän.

Siitä, että PS puolueena ei tule ajamaan siirtoäänivaalia olen satasen varma. Siirtoäänivaali olisi demokraattinen vaihtoehto, eikä sovi puolueelle, jonka johto kokee kannatuksen painostuksena.

lauantai 28. maaliskuuta 2009

Ilmoitusluonteinen asia

Eroan Perussuomalaisista. Tämä blogi ei siis millään tavoin ole yhdistettävissä kyseiseen puolueeseen. En halua sen enempää kannatusta kuin vastustustakaan kanavoituvan tätä kautta. Asia ei minulle kuulu.

Päivitän puolueita koskevat poplaulut perussuomalaisten osalta ja totean olevani vain ja ainoastaan Kotkan paikallisjärjestön jäsen vaikka se sitten meinaisi sitä, että valtakunnallisessa kokouksessa ei olisi ääntä. En halua ääntä idioottien kokouksessa.

Pyytäisin myös puoluetta siirtämään jäsenmaksuni Kotkan yhdistyksen tilille, mutta tiedän, että ne tollot eivät osaa sitä tehdä. Heti seuraavasta tilistä, kun sisko saa sen Hallan sahalta, liityn siis Kotkan perussuomalaisiin ja eroan Perussuomalaisista. Äänioikeuteni Seinäjoen kokouksessa saa pitää kuka tahansa, joka uskoo kepudemarikokoomukseen.

Nillityksen puolesta, kritiikkiä vastaan

Kommunikaation ideana on pitää ajatusta ilmassa aivan kuten pompotellaan palloa pelaajalta toiselle. Joskus se tippuu, mutta entä sitten? Jos haluaa sen voi nostaa aina uudelleen peliin.

Tässä mielessä argumentointi ja kritiikki ovatkin yliarvostettuja. Tilanne, jossa niihin turvaudutaan on aina ristiriitatilanne. Kaikkein jalointa olisi välttää niitä kokonaan, koska sellaiset voivat johtaa toisen osapuolen kasvojen menetykseen, mutta toisaalta niitä on mahdoton välttää ja mikäli se onnistuisi elämä olisi niin sanotusti konfutselaisen tylsää ja autuasta: sellaista, jossa sunnuntaina kuunneltaisiin vain saarna, mutta jalkapallopeliä ei pelattaisikaan. Avointa riitaa voisikin verrata tilanteeseen, jossa on syntymässä maali. Nillitys, kiukuttelu ja v***uilu johtavat nopeasti tilanteeseen, jossa nähdään menikö pallo maaliin, sen ohi vai onnistuivatko puolustus ja molari torjumaan sen. Tilanteen jälkeen kommunikaatio taas jatkuu tuota informaatiota rikkaampana. Argumentaatio ja kritiikki taas usein pyrkivät pelin sääntöjen muuttamiseen tai vastustajan kääntämiseen omalle puolelle. Näin ajatellen ne usein jumittavat pelin eivätkä tarjoa edes pitkänkään väittelyn jälkeen mitään uutta informaatiota vaan ainoastaan uuden näkökulman pelin sääntöihin.

Argumentointi on sitäpaitsi anglosaksista. Jos muutama romaani ja musiikkikappale lasketaan pois en pidä mistään mikä on anglosaksista. Kalinasta pidin, mutta sekin tuhottu, koska kukaan sumusaarten apinoista ei enää osaa potkaista pitkiä palloja.

perjantai 27. maaliskuuta 2009

Arkistomateriaalia

Kansallisarkistolla on käynnissä projekti, jossa tallennetaan huomattavassa määrin suomalaisten verkkokirjoituksia, jotka sitten julkaistaan arkistoituina. Arkistoihin pitää aina pyrkiä, elleivät ne ole turhia, joten alan hiljalleen päivittämään myös toista blogiani. Tiedä vaikka vahingossa osuisi.

Mikäli pääsen kansallisarkistoon keitän pontikkaa, otan lievän humalan ja viheltelen jonkun kansanlaulun.

Pelko ja viha

Viha on liian arvokas tunne tuhlattavaksi Vihreitä naisia, Valtakunnansyyttäjän virastoa tai Demlaa edustaviin mitättömiin ihmisiin. Viileä, älyllinen halveksunta on aivan tarpeeksi.

Jo lapsena taas opetettiin, että mielipuolia on turha pelätä: he ovat yleensä harmittomia; joten en osaa lakia ja valtakunnansyyttäjää pelätä. Ilmoitankin siis oman itseni päätoimittajana, että olen milloin tahansa valmis julkaisemaan minkä tahansa Jussi Halla-ahon tähän mennessä julkaiseman kirjoituksen, siinä missä Ellilän jo tuomitun kirjoituksenkin. Blogin sinfoninen kuvio on jo muutenkin mennyt rikki ;) En siis kunnioita, enkä tunne tarvetta totella Suomen lakia, enkä varsinkaan sen vakiintunutta tulkintaa, siltä osin mitä tulee otsikon Sotarikokset ja rikokset ihmisyyttä vastaan alla oleviin pykäliin.

Sananvapaudesta olen paasannut ihan tarpeeksi. Vaikka uskon toistoon ja se avulla saavutettavaan mestaruuteen, en viitsi toistaa itseäni tässä asiassa. Tietenkin toivoisin, että jotkut vaikutusvaltaiset järjestöt tai ihmiset puhuisivat tässä maassa sananvapauden puolesta, mutta kokemus on osoittanut, että se toivo on turha maassa, jossa valtiolliset asemat saavutetaan matelemalla.

torstai 26. maaliskuuta 2009

Kriittisyys vaanii kaikkialla

Suomen paras kirjakauppa on saanut vihdoin listoillensa Jukka Hankamäen BoD - kirjoja. Tämä on iloinen tapahtuma sillä nyt myös minä, auttamattomana elitistinä, joka asioi vain parhaiden kanssa, saan nuo kirjat hyllyyni.

Koska asiat ovat nyt näin mahtavasti voin periaatteideni vastaisesti heittäytyä kirjallisuuskriitikoksi: Lukematta loistavia.

Oikeastaan luulisin olevani pääpiirteittäin tietoinen Dialogisen filosofian politiikaosion ja Sensuurin Suomi kirjan sisällöistä. Niiden perusteella kirjoja uskaltaa suositella vilpittömästi. Vaikka länsimainen filosofia ei todellakaan ole minun juttuni, niin nationalistina ihan vilpittömästi kiinnostaa myös miten Hankamäki päätyy ideaan homovaltiosta ja miten hän sen perustelee.

Sensuurin Suomen odottaisin olevan ajankohtaisesti erittäinkin tärkeän kirjan. Itse olen kohtuullisen läheltä seurannut paria sananvapausrikosjuttua - jotka siis ovat naurettavaa oikeuden pilkkaa - ja tällä viikolla selviää saako Jussi Halla-aho syytteen. Jos saa niin viimeistään silloin pitäisi olla itsestään selvää, että tämä on rikollinen tiedotuskanava ja sinä olet rikollinen. Vaikka näiden tuntemieni juttujen poliittinen luonne on selvä, on myös mielenkiintoista millainen ajatusmaailma niissä syyttäjinä ja tuomareina toimivien takana on. Onko maamme vain väliaikaisesti nyrjähtänyt tällaiseen mielettömyyteen, vai onko taustalla joku syvällisempi vika, joka pitäisi avata, tutkia ja leikata.

Palaan varmaan asiaan, kunhan olen lukenut kirjat. Varmasti ne herättävät ajatuksia.

keskiviikko 25. maaliskuuta 2009

Ääriluterilaisuus

Ääriluterilaisuuden idea on selkeän yksinkertainen: uskotaan sellaisenaan kaikki mitä luterilaisissa tunnustusteksteissä lukee.

Koska tuo usko on saatu lapsikasteessa, pyytämättä ja toivomatta kaikenlainen muu ajattelu olisi uskonnollista kannanottamista, siis hihhulointia ja käännynnäisyyttä. Sellaisesta ei hyvä seuraa, kuten on aina uudestaan ja uudestaan havaittu.

Ääriluterilaisuus suhtautuu uskonnolliseen kääntymiseen neutraalisti ja käännyttämiseen kielteisesti, missä se poikkeaa perinteisestä luterilaisuudesta. Ääriluterilaiset eivät saarnaa.

Aiheesta on turha kirjoittaa enempää, kaikki on jo sanottu.

Karu tosiasia

Huolimatta asemastaan suurvaltapolitiikassa Suomella ei ole koskaan pääsyä Kaukasuksen öljykentille.

Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku.

Suomen keskeinen asema lepääkin sillä pohjalla voidaanko pyöriäistarkkailijat pitää taloudellisesta lamasta huolimatta kaikissa kalastusaluksissa. Tämän varmistamiseksi ja Suomen pitämiseksi päätöksenteon ytimessä on luotu niin sanottu kolmen lautasen strategia. Siitä on hyvä pitää kiinni.

tiistai 24. maaliskuuta 2009

Electronic Frontier

1.

Radiossa ohimennen kuultua: "Jos on oltava uskonto, Jumala on tiedettä huomattavasti parempi vaihtoehto". Kyseessä oli suomalainen kuunnelma. Sellaisiakin tehdään.

2.

SuperNES:in Yoshi's Island on yllättävän hauska, eloisa, värikäs ja kekseliäs peli, jota säestävät taatun klassiset Nintendo pimputukset.

Olen lievässä koukussa.

3.

Olisi varmasti viisasta tutustua tähän syvällisemmin. Harvoin pettyy, jos vihjeistä ottaa vaarin.