Yhteiskuntatieteilijöiden, ja ehkä historioitsijoidenkin, on luotava omat, fiktiiviset maailmansa, jotta he olisivat riittävän kyvykkäistä kommentoimaan niitä mediassa puhuvina päinä esiintyvinä asiantuntijoina.
Tämmöistähän tämä nykyään vain on. Ei sen kummempaa.
Asialla ei suurempaa väliä olisikaan, elleivät nuo aikuisten lastentarhassa rakennettujen leikkimaailmojen lainalaisuudet valuisi maamme lainsäädäntökoneiston läpi kansalaisten niskaan ja siten häiritsisi normaalia elämänmenoa.
Niin kuin nyt tämä Päivi Räsäsen tutkiminen milloin mistäkin rikoksesta.
On tavallaan ärsyttävää, että kristityt ovat vasta nyt, kun asia yhä useammin osuu omalle kohdalle, huomanneet laajemmin nämä sananvapauden loukkaukset, joita tässä maassa on harjoitettu jo vuosia. Toisaalta se on ymmärrettävää. Aikaisemmin on puhuttu vain asioista, jotka koskevat reaalipolitiikkaa ja ihmisten välisiä suhteita, mutta Päivi Räsäsen tutkinnassa on kyse koko kulttuurille keskeisestä metafyysisestä kysymyksestä: Uskosta Jumalaan. Mikäli syytteitä rikostutkintojen päätteeksi tulee, ei syytteen kohteena ole Päivi Räsänen, tai joku hänen lausumansa, vaan syytettynä Suomen oikeuslaitoksessa on silloin usko Jumalaan. Asiaan on siis ainakin kristittyjen parissa syytäkin suhtautua vakavammin kuin aikaisempiin oikeudenkäynteihin.
Mitään sellaista kristinuskoa, jossa ei ilman rangaistusta voida siteerata apostoli Paavalia, eikä arvostella sitä, että käsitystä avioliitosta pyritään muuttamaan sukupuolineutraaliksi ei tietenkään voi olla olemassa. Sellainen valtio voi tietenkin olla, mutta se olisi valtiona täysin jumalaton, eikä sillä olisi mitään tekemistä kristinuskon kanssa.
Tässä on siis kohtuullisen paljon pelissä sekä ilmeiseen neutraliuteen pyrkivällä evankelisluterilaiselle kansankirkolla, että Suomen valtiolla, joka tomerasti toimii asiassa rikosta tutkivana ja siitä mahdollisesti syyttävänä osapuolena.
5 kommenttia:
Luonnollisestikin toivon mahdollisimman paljon lisää tällaisia, ja jos mahdollista, vielä absurdimpia rikostutkimuksia ja näytösoikeudenkäyntejä.
Suomen valtion ns oikeuslaitoksen arvovalta ei kyllä oikeastaan kestäisi enää yhtään tuollaisten toiviaisten kohellusta. No, eihän se myöskään kohentunut TT Juha Molarin nk vainoamistuomiosta, jossa tuomari oli ilmeisesti virallisen syyttäjän pikku apulaisena toimineen Toiviaisen täysin ohjattavissa. Nämä politisoituneen oikeuslaitoksen suuret sankarit eivät joko ymmärrä tai eivät välitä tuon arvovallan murenemisesta, mutta siitä maksetaan vielä iso lasku tässä yhteiskunnassa.
Varmaan näitä tulee lisää ja sillä on tietysti hyvätkin puolensa. Tosin tilanteen pitäisi olla nyt jo niin paljaana kaikkien nähtävissä, jotka katsoa osaavat, että pelkkä tapausten lisääntyminen tuskin ketään enää herättää.
Tässä tasapainoillaan nyt varmaan globalististen rahamiesten ja Euroopan kristillisdemokraattisen oikeiston välillä. Esimerkiksi kokoomukselle on erittäin tärkeä tieto se kummalle isänmaa on edullisempaa myyydä. Jos tekee väärän liikkeen voi joutua tyytymään heikompaan tarjoukseen.
Globalisteilla on tietenkin enemmän rahaa, joten sikäli valinta olisi helppo. Vaakakupissa on toki myös sosiaalinen arvostus ja asema, joita globalisteilla on vähemmän tarjottavana. Siksipä Brysselin juoksupojat ovatkin kummallisen usein valmiita myymään maansa pikkurahoista, joita miljardöörien hovimestaritkin katsovat halveksuen.
Yhteiskunnan infantiilistuminen oli jo näkyvissä 90-luvulla. Jaana Venkulan (2005) mukaan voitaisiin aivan hyvin puhua "imeväisyhteiskunnasta". Hyvin sanottu!
Lähetä kommentti