torstai 4. kesäkuuta 2020

Maalauksia 009

Androgyyni helsinkiläistarjoilija odottaa tilausta englanniksi.
Tunnustan lukeneeni eilen kuistilla netistä Ilkka Remeksen kirjaa Kremlin nyrkki. Edelleen jatkuva helikopterin pörrääminen kylän yläpuolella on silti liioittelua.

Kirjasta oli mukava huomata, että muutkin kuin minä ja Kouvolan valtuusto ovat ajatelleet syvempää yhteistyötä Kiinan kanssa mahdollisuutena. Kirjan lopussa Remes ainakin väittää keskustelleensa monien asiantuntijoiden kanssa kirjan käsittelemistä aiheista.

Itse aikanaan ajattelin asiaa ihan kulttuurisessa mielessä ikivanhan, jo ennen kommunismia, liberalismia ja muita nykyaja kotkotuksia, syntyneen iskulauseen: "keskuksen valtakunta säteilee harmoniaa ympärilleen." pohjalta. Suomi olisi niin kaukana keskuksesta, ja Venäjä vielä välissä, että kiinalaisilla tuskin olisi mitään intressejä puuttua suomalaiseen elämäntapaan ja kulttuuriin. Saisimme olla aivan kuten haluaisimme, mutta turvassa ulkoisilta hyökkäyksiltä. Todennäköisesti voisimme jopa Shanghain sopimuksen turvin rakentaa Tallinnan tunnelin kautta luotijunayhteyden Marin tasavaltaan koko maailman ihmeteteltäväksi ja pällisteltäväksi. Remes tyytyy kirjassaan vain 40 minuutin yhteyksiin Turusta ja Tampereelta Helsinkin ja kahden tunnin yhteyteen Helsingistä Ouluun, mutta dekkareiden kirjoittajilla on tiettyjä realismin asettamia rajoitteita aina.

En edelleenkään ole mikään kriitikko, eikä Remeksen edustama genre ole ihan omien kirjallisten mieltymyksieni mukaista. Silti voin ladata hyvin mielin sen lattean fraasin, että kirja piti otteessaan.  En pidä siitä jännistysromaaneihin tulleesta tyylistä, jossa ne kirjoitetaan jo valmiiksi elokuva tai tv-sarja mielessä, mutta ilmeisesti se on kansainvälinen tyyli nykyään. Ihmettelenkin miksi tästä ei tehtäisi televisiosarjaa vaikkapa Yleisradion - joka taitaa olla ainoa mahdollinen suomalainen rahoittaja - toimesta. Mikäli ammattilaiset olisivat asialla potentiaalia olisi vaikka minkälaiseen menestykseen. Ja myös jatkokausiin, joissa kirjassa muotoutuvaa maailmanpoliittista tilannetta voisi käyttää taustana.

Kirjan loppua voi pitää, paitsi hyvänä 'cliffhangerina' toiselle kaudelle, myös ironisena kannanottona. Yhteistyö Kiinan kanssa olisi todellakin ratkaisu kaikkiin niihin ongelmiin, joita hallitus toisensa perään pyrkii ratkaisemaan. Ei puuttuisi työvoimaa, josta aina on puute, silloin kun rahat ovat loppussa ja kaikki työttöminä, eikä halua rakentaa viimeisen päälle uskomatonta teknologiaa yhdistämään Suomen metropolit toisiinsa ja valaisemaan niitä uusimmilla energialähteillä. Eikä Osmo "Ode" Soininvaarankaan tarvitsisi enää syödä nepalilaisen orjatyövoiman tekemää ruokaa Helsingissä koska kiinalaisesta keittiöstä, johon olemme tutustuneet vasta pintapuolisesti, on kyllä ihan jokaiseen lähtöön.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Tuohon on helppo vastata, että miksi ei. Se nyt vaan ei sovi vallitsevaan agendaan, ei vaikka jousevassa margariinissa paistaisi, Tai samariinissa.
Huru-ukko