Karmeliittojen mietiskelyissä, joita on kasattu vuoden jokaiselle päivälle kirjaan Divine Intimacy, on viime päivinä keskitytty tottelevaisuuteen. Tämänpäiväisessä ensimmäisessä mietiskelyssä todettiin, että vaikka jossain abstraktissa, hahmotettavissa olevassa todellisuudessa oman tahdon mukainen ratkaisu olisikin parempi ja sielulle otollisempi on kuitenkin niin, että tässä todellisessa todellisuudessa esimiehen tahto on Jumalan tahto, ellei sen toteuttaminen vaadi synnin tekemistä tai ole järjestön säännön ( perustuslain ) vastainen, ja sellaisena siis vaihtoehdoista paras.
Tottelevaisuus esimiehiä tai muita kohtaan ei itsessään ole mikään päämäärä, mutta se tarjoaa hyvän mahdollisuuden harjoitella oman tahdon mukauttamista Jumalan tahtoon ihmisen ainoan todellisen päämäärän ollessa Jumalan tahdon mukainen elämä niin ajatuksissa, sanoissa kuin teoissakin. Oma tahto onkin tavoitteessa intiimiin suhteeseen Jumalan kanssa vain potentiaalisesti harhaan vievä häiriötekijä sen jälkeen, kun se on vapaasti ilmaissut uskonsa Jumalaan ja halunsa elää Jumalan tahdon mukaisesti. Tämä on puhtaasti totta.
Maailmassa ei tietenkään voi, eikä pidä noudattaa esimiehen käskyä työntää käsi sirkkeliin tai rakentaa talo sortuvaksi, eikä pitää oikeina sellaisia poliittisen johdon päätöksiä, jotka asettavat koko kansakunnan vaaraan. Aina voi kuitenkin ristiriitatilanteessa miettiä johtuuko vastustus vain omasta ylpeydestä ja siitä, että jossain abstraktissa todellisuudessa voisi itse tehdä asiat paremmin, vai siitä, että todellakin pitää korjata joku reaalisessa maailmassa tapahtumassa oleva vääryys.
Poliittiset johtajat ovat oma asiansa. Koska itse osallistumme heidän valitsemiseensa on ( valitettavasti ) jo velvollisuuskin punnita heidän tekojaan. Aina kuitenkin pitää katsoa myös sitä todellisuutta joka on ympärillä ja johon itse voi todella vaikuttaa. Vaikka hallitus ei nyt näyttäisi saavan aikaan tarpeellisia toimenpiteitä, niin noudattamalla sitä mitä hallitus on jo ilmaissut haluavansa tehdä päästäisiin jo aika pitkälle kulkutaudin torjunnassa. Suurimmat ongelmat ovat niillä yrittäjillä, jotka hallituksen laillisten määräysten puutteessa eivät saa vakuutuskorvauksia ajalta jona liiketoiminnan pitäisi olla suljettuna ja muut vastaavat asiat, joita voidaan ratkoa vielä akuutin tilanteen jälkeenkin, jos tahtoa siihen riittää. Tilanne on niin kauan vapaa, kun itse voi toimia oikein hallituksen käskyjä noudattaen itse hallituksen moraalissa pohdinnoissa vaikka kokonaan unohtaen. Jos hallitus pakottaa, tai pyrkii pakottamaan, toimimaan väärin, niin silloin tilanne on paha.
Kaikessa toiminnassa on havaittu puutteita, mutta tässä vaiheessa voi vain todeta, että Suomen valtio ei ollut valmistautunut vaaralliseen kulkutautiin läheskään niin hyvin kuin siihen pitäisi valtiona valmistautua. Ja tietysti sen mikä on sanottu jo paljon aikaisemminkin: globalisaatio ei ole hyvä asia, vaan väistämättä imperialismia ja kolonisaatiota, eikä länsimaista, liberaalia demokratiaa saa sovitetuksi oikein minnekään länsimaiden ulkopuolelle. Sen koneistohan ilmiselvästi yskii jopa kotomaassamme.
Koska politiikkaa nyt pitää puhua ( rankaisen itseäni tästä jotenkin ) niin, abstraktin todellisuuden kuvitteellisuus ja reaalisen todellisuuden todellinen painavuus, sekä suhtautuminen niihin, on varmasti yksi asia mikä tekee oman eronsa liberaalien ja konservatiivien välillä. Konservatiivit kokevat luodun todellisuuden pääsääntöisesti hyväksi ja poikkeamat peruselosta todellisuuden vastaisesta kapinasta johtuviksi, liberaalit taas näkevät todellisuuden pääsääntöisesti täysin mätänä ja poikkeamat peruselosta tavoiteltavina askelina kohti parempaa, oletettua tulevaisuutta. Tästä syytä vaikuttaa lähes aina näennäisesti siltä, että liberaalit ovat jotenkin niskan päällä olevia, eteenpäin suuntautuvia ja dynaamisia uudistajia. Niin ne ovatkin, kunnes taas törmätään johonkin seinään ja huomataan, että sitä abstraktia todellisuutta ei kuitenkaan ollut.
Maailman nykyinen tilanne alkaa kulkutaudeista riippumatta olla sellainen, että seinä voi taas kerran olla vastassa hyvinkin pian. Tämän huomaa siitäkin, että nykyisin liberaalit taistelevat jo lähinnä itse luomaansa fiktiota vastaan. Se taas voi olla hyväkin merkki, joka ennustaa sitä, että järjestelmän alasajo voi törmäyksen tapahduttua toteutua myös rauhallisesti ja järkiperäisesti. Toivotaan sitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti