Jukka Hankamäen pääteoksenaan pitämä Enkelirakkaus on selkeästi "rajumpi", kuin Anne Moilanen, Kirsi Virtanen ja Akuliina Saarikoski yhteensä. Siitä huolimatta voisin kuunnella sitä luettuna YLE:n ykköseltä lauantaisin.
Käsitys kristinuskosta on tietenkin väärä, koska se ei perustu kristillisen kirkon traditioon ja toisaalta pettymys, koska se otti teoreettiseksi kehyksekseen freudilaisen voodoon isänmurhan esityksen, joka on väärä sekin, mutta siitä en ole niin varma onko käsitys filosofiasta ja viisauden rakastamisesta niin väärä. Homoseksualismin tunkeminen joka paikkaan ärsyttää, mutta kirjassa se on perusteltua koska se on kirjan idea ja toisaalta kaipa homo saa kirjoittaa homon näkökulmasta.
Pitemmittä puheitta esitän mitä olen oppinut. En tiedä onko se sitä mitä on tarkoitettu opettaa, mutta sillä ei ole mitään väliä:
Toiseus on ihmisen perusominaisuus, jonka kunnioittamiseen perustuvat persoonan kehittyminen ja ihmisen itsemääräämisoikeus. Ämmämäisen toiseuden purkamisen tarkoituksena on nimenomaan riistää ihmiseltä sekä persoona, että itsemääräämisoikeus, jotta hänestä tulisi lattea kuli. Tämä on koko akateemisen feminismin ja akateemisen vasemmistolaisuuden ydin.
Lopetan urani fenomenologina tähän koska tähtiin on kirjoitettu, että en voi olla aito filosofi :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti