Arvoisat kansalaiset!
Te olette taloissanne eläneet ilahduttavasti neuvojeni mukaan. Te olette nauttineet sopivasti viiniä, on luotu lauluja ja tauluja ja myös lukuisia tarinoita jälkipolvien muisteltavaksi. Onnellisesti te olette myös nauttineet toisistanne. Se on johtanut arvokkuudessaan kylpevän kaupunkivaltiomme kasvun tielle.
Mutta me kaikki tiedämme, että tämä yllättävä väestöpiikki ei ole vain oman elomme ansiota. Kratzenialaisten yllättävällä yhteydenotolla on osansa asiassa. Heidän huomionsa kukoistavalle kulttuurillemme ei ole sattumaa, vaan takana ovat suuremmat syyt. Nyt pyydänkin teitä, että annatte heille mahdollisuuden. Kratzenialaiset eivät ole kuten me. He ovat kansaa, joka asettaa ankaran ruumiinharjoituksen ja sotataidot kaiken muun edelle. Yrmeää väkeä, joka kulkee leppoisilla kaduillamme kuin hieman eksyksissä ankaria leiriolojaan kaivaten. Vakuutan kuitenkin teille, että pohjimmiltaan he ovat kunnon ihmisiä. Me olemme solmineet heidän kanssaan valtioliiton ja he ovat nyt veljiämme ja sisariamme.
Naisillemme minulla on pyyntö, että opettaisitte Kratzenian neidoille viulun ja huilunsoiton salat, jotka te niin hyvin hallitsette. Mikään ei nimittäin piristä ankarassa sodan työssä kovettunutta mieltä niin, kuin kunnollinen jousikvartetto. Mutta miehiltämme pyydän muuta: Tarkatkaa te kratzenialaisia veljiämme ja ottakaa heiltä opiksenne. Ei nimittäin ole parempaa opettajaa sille, miten vihollista vedetään yksinkertaisesti ja suorasukaisesti turpaan, kuin karaistunut kratzenialainen soturi. Ja sitä taitoa me tarvitsemme pian, sillä edessämme on synkkiä aikoja, jotka tulevat koettelemaan itsenäisyyttämme. Älkää kuitenkaan olko huolissanne: voittomme on varma.
Näissä merkeissä vietetään tänään kunnon juhlat ja vedetään kännit. Aletaan valmistautuminen tuleviin koitoksiin sitten heti huomenna reippaasti krapulassa.
Tukekaa varusteluteollisuuttamme ja auttakaa rakentamaan tiet, joita pitkin iskemme vaarnamme vihollistemme sydämiin.
Kiitän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti