Upsala, rakastettuni

On jokseenkin käsittämätöntä, että vaaleja järjestetään sunnuntaisin, kun lauantaikin olisi käytössä. EU:n Ranskan vallankumouksesta juontuvaa ateismia, sanon minä. Joka tapauksessa tänään on Ruotsin valtiopäivävaalit.

Ruotsi ei ole mikään suosikkimaani. Mielikuvissani sen historiaa symboloi DDR-tyyppinen, harmaa betonimuuri, joka on rakennettu Suomen ja keskisen Euroopan väliin. Toisaalta ei minulla mitään Ruotsia vastaankaan ole, ihan hyvä maa, joten varmasti tulee seurattua vaalituloksia. Koska tunnen sympatiaa sorrettuja ja solvattuja kohtaan silloinkin, kun he ovat ns. yleisen mielipiteen, eli median, virkakoneiston ja heidän “kapinallisten” hännystelijöidensä solvaamia, niin toivon vilpittömästi Ruotsindemokraateille hyvää menestystä näissä vaaleissa.

Minusta yksi kansainvälisen politiikan suurimpia tavoitteita olisi ryhtyä järjestelemään asioita niin, että ihmiset voisivat halutessaan palata kotimaihinsa. Koska talouskasvu hyvin mahdollisesti on pysähtymässä, ei ole enää mitään kulttuurista riippumatonta moottoria, joka pitäisi hyvinvointia yllä ja kohentaisi sitä. Nykyinen, juuretonta ja kulttuuritonta massaa työvoimanaan käyttävä “globaali” yhteiskunta on tiensä päässä. Sen pitäminen käynnissä vain pahentaa tilannetta ja sen sijaan, että se tasaisi taloudellista eriarvoisuutta mantereiden, maiden ja ihmisten välillä, se vain lisää sitä. Jos tämä jatkuu seurauksena on pahenevien sotien kierre.

Tämä globaali massakulttuuri on, jos Ruotsin muiden puolueiden sanavarastoa käyttäisi, myös äärimmäisen rasistinen ja fasistinen. Se on yhdistänyt länsimaisen vasemmiston ja oikeiston vain, koska nämä molemmat haluavat olla globaaleja orjanomistajia ja tuntevat kulttuurillista ylimielisyyttä.

Täältä siis yksi kannatusääni Ruotsindemokraateille.