Hyvä kuolema

On aika pitkälle eurooppalaisen kulttuurin perintöä, että voin istua huvimajassa, naputella Chromebookia lukien sen ruudulta samalla lähes mitä tahansa kirjallisuuden klassikkoa, selaten internettiä ja kuunnellen Hail, Holy Queenia. Samalla internet on tietenkin täynnä viihdeväkivaltaa, aitoja päänkatkomisia, pornografiaa ja ihmisten koteihin tirkisteleviä hömppäuutisia. Sekin on eurooppalaisen kulttuurin ansiota. On henkilökohtainen valinta mitä sieltä valitsee. Ja tämä, että kulttuurista voi valita itseään miellyttävät palat ja rakentaa niistä kokonaisuuden on tietenkin merkki siitä, että kulttuuri on jo kuollut sellaisena, mitä se on parhaimmillaan ollut. Se ei välttämättä enää luo uutta kuin erittäin kapeilla sektoreilla lähinnä teknologian, joka on universaalisti omaksuttavissa, piirissä.

Tämä tuli mieleeni, kun nurmikkoa ajellessani pohdin miksi olen länsisuuntautunut, enkä pistäisi pahakseni, vaikka Suomi liittyisi Natoon. Olen Jussi Niinistön kanssa samaa mieltä, että oleellisinta olisi saada oma puolustus vahvaksi, mutta en näe, että Suomessa olisi, Jussi Niinistöä itseään ja perussuomalaisia lukuunottamatta, poliittisia voimia sen toteuttamiseksi. Sinä aikana, kun puolustusmenoja on leikattu ja puolustuksen tasoa heikennetty, on ollut jos minkälaisia hallituskoalitioita, joten miksi asia tulevaisuudessakaan muuttuisi? Hallitushan kootaan näistä puolueista joita meillä on ja Jussi Niinistön kanta tuskin saa yksinkertaista enemmistöä. Natoon liittyminen siis todennäköisesti vahvistaisi Suomen itsenäistä puolustuskykyä ja se itsessään on riittävä syy liittyä. Poliittisesti Nato ei ole edes niin sitova kuin EU, joten itsenäisyydellä ei liittymättömyyttä voi perustella ennen kuin EU on hajonnut ja Suomi todella itsenäinen.

Niin tai näin. Itselleni tämä ei ole mikään elämän ja kuoleman kysymys. Minulla ei oikeastaan ole mitään vahvaa ideologista syytä suosia länttä. Länsisuuntautuneisuuteni perustuu kokemuksiin ja ihmisiin, joita olen tavannut. Koen ymmärtäväni myös Venäjää, vaikka en todella tiedä ymmärränkö. Länsi teki virheen siinä vaiheessa, kun Neuvostoliitto hajosi. Silloin Naton ei olisi pitänyt laajentua niin voimakkaasti, vaan korkeintaan pysyä vain asemissaan valmiina pelastamaan entiset sateliittivaltiot mikäli tilanne olisi karannut käsistä. Se ehkä olisi estänyt Venäjää vetäytymästä sellaiseksi ärsyttävän epämääräiseksi linnakkeeksi millaiseksi se on taas muodostumassa. Tiedä häntä, se on kuitenkin jälkiviisautta ja nyt ollaan tässä missä ollaan.


Eurooppalaisen kulttuurin kuolema ei siis välttämättä ole huono juttu ollenkaan, vaan hyvä kuolema. Se voi antaa tilaa paikallisten ja kansallisten kulttuurien, joiden käytettävissä on tallennettuna kaikki se mikä eurooppalaisessa kulttuurissa on universaalia, nousulle. Jotta joku ulkopuolinen kulttuuri tai joku näistä kansallisista ei rupeaisi pullistelemaan ja vaatimaan maailmanherruutta olisi aivan hyvä, jos näillä kansallisilla kulttuureilla olisi yhteinen, teknologisesti ja sotilaallisesti ylivoimainen puolustusliitto. Ja mikä muukaan se olisi kuin Nato?